Saima nro 6, 8.2.1844

Tietoka dokumentista

Tietoa
2.8.1844
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Uutisia

PS. Ruotsin kuningas on 25. tammikuuta sairastunut vakavasti. Seuraavana päivänä ilmestyi kolme hänen Majesteettinsa terveydentilasta kertovaa tiedotetta.

Maailmalla ei nykyään tahdo tapahtua juuri mitään, vaikka vallitsevassa tapahtumaköyhyydessä olisi tilaa enemmän kuin koskaan. Sellaiset pikkuasiat kuin että kreikkalaiset ovat saaneet perustuslakinsa kirjoitetuksi, Ranskan edustajakamarin vastaus valtaistuinpuheeseen on yhtä pitkällä, Lissabonissa on avattu cortesin istunto tai että Englannin parlamentin avajaisia valmistellaan ovat tuskin maininnan arvoisia.

Ainoa kunnon uutinen, jonka täältä Kuopiosta voimme kertoa, on se, että Madame Catalani elää mukavasti huvilallaan Firenzen lähellä siitä huolimatta, että herrat lehtimiehet ovat jo kauan sitten panneet hänet hengiltä. Helsingfors Tidningar vieläpä läksytti oikein koulumestarimaisesti Morgonbladetia, joka säälistä antoi kuuluisan Madamen vielä elää. Saima kiittää onneaan, ettei ole osallistunut sen paremmin toveriensa julmaan urotekoon kuin saanut siitä nuhteitakaan. Kunpa kaikki, minkä mainitut herrat skribentit tappavat – niiden joukossa lähinnä aika – voisi herätä henkiin yhtä helposti kuin madame!

 

Kotimaasta ei kuulu mitään muuta kuin ilmoituksia tanssiaisista ja suurista huveista Helsingissä. – Kyllä, tosi on! Samainen kelpo Helsinki on saanut vieraakseen ”pari suunnatonta härkää Urjalasta” ja luultavasti näiden nerojen vierailu on aiheuttanut sen, ettei siellä uskalleta ajatella muuta kuin vaakaa. Helsingfors Tidningar tuntuu epäilevän, voidaanko ne kaupungissa lainkaan saada ”lispunnan painoisiksi”. Lehden toimituksen osuus on kuitenkin niin suuri, että sitä voi lähettää luoti kerrallaan Bessarabiaan. Jos oletamme, että nuo ”suunnattomat” matkustavaiset ovat yhtä hyväosaisia, niin on kohtuullista kysyä: kuinka paljon mahtaakaan olla kaupungin kaikkien muiden asukkaiden osuus?

Samaisen pirteän lehden kertomuksen mukaan lunta käytetään Helsingissä ”kotitarpeisiin”. Minkälaisiin, sitä ei tarkemmin kerrota.

 

–––––––––––––––

Helsingfors Tidningar vaatii ”henkeä” joka ”läpäisisi suomalaisen rahvaanlehden” ja sanoo myös perustelleensa tämän näkemyksensä. Missä ja milloin se on tapahtunut, lienee lukevalle yleisölle yhtä tuntematonta kuin Saimallekin. Jos H–fors Tidningar voisi vähän paremmin havaittavalla tavalla osoittaa, mitä sen ”suomalaiset tarkoitusperät” ovat, niin Saimakin kenties saisi tilaisuuden siirtyä sanoista asiaan, ei vain sanasta toiseen niin kuin H–fors Tidningar siteeraamamme otsikon alla tekee.

 

–––––––––––––––

Maamiehen Ystävän toimitus tunnustaa kernaasti lehden oikeinkirjoituksen virheellisyyden ja epäjohdonmukaisuuden. Mutta sitä ei ole alussa toimituksen koostumuksen vuoksi voitu välttää. Niinpä toimitus lupaa jatkossakin johdonmukaisuutta vain kunkin artikkelin sisällä. Virheistä päästään heti kun maamme kirjallisen tuotannon ”edistyminen” tekee toimitukselle mahdolliseksi hankkia suomen kielen kieliopin. Muutoin toimituksella on kielen suhteen vain yksi sääntö, jonka avulla se pyrkii olemaan rahvaan ymmärrettävissä. Lehden sisältö on toimitukselle pääasia. Jos se on hyödyllistä ja kieli ymmärrettävää, niin kaikki muu on sivuasiaa ja toimitus jättääkin murre- ja oikeinkirjoituskiistat niille, joille ne kuuluvat. Lehteä nimittäin tehdään rahvaalle.

 

–––––––––––––––

Viimeksi saapuneet Saiman tilaukset ovat törmänneet varastossamme olevaan vajaukseen. Saima- raukalla on hirvittävää epäonnea. Ei se, että hän on saanut enemmän tilaajia kuin uskalsi toivoa. Mutta hän oli, vaikkakin toivottomana, halunnut peilautua kuudessasadassa kappaleessa – ja nyt hän huomaa, ettei ihania numeroita 2 ja 3 ole läheskään tuota määrää. Kuinka hän aikookaan täyttää arvoisan yleisön tilaukset kun hänen omansa näin epäonnistuvat? Ja jo nyt uhkaa numero 4 tuottaa uusia hankaluuksia. – Kunpa yleisö vain ajattelisi: paperi kuin paperi, painomuste kuin painomuste! – Mutta kuinka Saima verrattomine ”ei juuri mitään” -julistuksineen uskaltaa toivoa jotain sellaista? Eiväthän arvoisat tilaajat siinä tapauksessa voi kärsiä minkään puutteesta. Jo nyt Saimaa painetaan tiheämmällä niin että siinä on yli kaksi palstaa enemmän kuin näytenumerossa. Lehden kirjallinen liite alkaa myöskin tulla mukana heti kun kirjapaino vain saa kaiken sen kirjallisuuden painetuksi. Jos Saiman arvoisia tilaajia miellyttää vuoden lopussa laskea saamansa kirjaimet tai punnita paperi, niin he huomaavat toiveidensa ylittyneen reippaasti. Mikä muu lehti tässä maassa voikaan ruokkia tällaista ihanaa uskoa? Mutta ihanat kakkos- ja kolmosnumerot jäivät osalta lukijoista saamatta. – Ikuisiksi ajoiksi! – Se on kovaa, hirvittävän kovaa! Saima voi vain valittaa, valittaa syvästi menetystä, vaikka hän siten edelleen voimistaisi kaipauksen tunnetta.

 

Kuopio

Täkäläiset julkiset koulut avasivat ovensa 1. helmikuuta. Niiden lisäksi kaupungissa toimii sunnuntaikoulu, jossa on tähän asti ollut runsaasti oppilaita. Nyt on lisäksi saatu pientenlastenkoulu. Sitä johtaa sivistynyt nainen, joka on hankkinut Helsingissä kokemusta vuoro-opetusmenetelmästä ja siellä toimivien samanlaisten koulujen järjestelyistä. Näiden koulujen tarkoituksenmukaisuuden osoittaa parhaiten pienten oppilaiden ilo koulunkäynnistään ja heidän tavallisesti yllättävän nopea edistymisensä.

Jos kauan odotettu lukio saadaan nyt ensi syksynä toimintaan, Kuopiota ei todellakaan voida pitää takapajuisena oppilaitosten osalta. Ainoa avoimeksi jäävä toivomus on yhden lisäopettajan saaminen ala-alkeiskouluun. Jos tätä koulua on pidettävä yläalkeiskouluun valmistavana laitoksena, jollainen se on tähän asti ollut, sen on kokonaan jätettävä apologisti- eli alemman porvarikoulun tehtävät. Yksi opettaja ei nimittäin voi noin 40 oppilaan kanssa työskennellessään pitää silmällä molempien linjojen vaatimuksia. Tuollainen oppilasmäärä on jo niin suuri, ettei yksi opettaja pysty siitä asianmukaisesti huolehtimaan, vaikka opetuksessa edetään vain yhtä linjaa. Ei ole syytä vaieta siitä, että lukion pikaisen perustamisen suhteen täällä jo häilytään toivon ja pelon välimailla, koska tulevia opettajanvirkoja ei ole vielä julistettu haettaviksi ja aika on jo pian niin vähissä, ettei niitä ehditä täyttää syyslukukauden alkuun mennessä.

 

Näpäyksiä

Åbo Underrättelser näyttää olevan suutuksissaan. Heidän kiukkunsa on meille tietysti hirveä asia, mutta kaikkihan on kärsittävä. Sitä emme kuitenkaan aio sietää, että Å. U. syyttää meitä epätotuuksista. Eikö lehti ole pyytänyt herra Derschaulta valaistusta siihen, ketkä ”merkittävät suomalaiset kirjailijat” tulevat kirjoittamaan hänen lehteensä. – Eikö Å. U. ole omassa tilausilmoituksessaan tälle vuodelle luvannut yleisölle nuorten kirjailijoiden tuotteita? – Jos asia on näin, niin odotamme Å. U:lta sen verran säädyllisyyttä, että peruuttaa rumat syytöksensä, jotka muutoin todistavat liiallisesta häpeämättömyydestä.

Niin ollen voimme jälleen pitää kaikkea puhetta suomalaisista, niin ”merkittävistä” kuin ”nuoristakin” ”kirjailijoista” naurettavana. Ylipäänsä kiellämme lehtikirjoittajilta, ja meikäläisiltä eritoten, kirjailijan arvon ja kunnian, vaikka Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston luettelot laskevat näiden oppineiden miesten ”kirjoiksi” myös lehtikirjoitukset.

Helsingfors Morgonblad on aivan odottamatta Borgå Tidningin ja Åbo Underrättelserin tavoin suuttunut meidän pikku huomautuksistamme. Erityisesti meidän nöyrä käsityksemme, ettei maamme sanomalehtikirjallisuus sisällä ”juuri mitään” näyttää herättäneen pahaa verta. Saima on luvannut sitä samaa ja tämä näyttää loukanneen vielä enemmän, vaikka Morgonbladetin onkin tavallaan myönnettävä, että Saima on pitänyt sanansa. Mutta Saima onkin mennyt vielä pitemmälle ja väittänyt, ettei suomalainen kirjallisuus näin mahtavan julkisuuden myötävaikutuksesta huolimatta ole viimeisten 30 vuoden aikana mennyt lainkaan eteenpäin. Morgonbladet sitä vastoin tyytyy vertailemaan Keckmanin ”Luetteloa” ja Borgå Tidningin ”Suomalaisen kirjallisuuden vuosikertomusta”. Pyydämme Morgonbladetia lisäämään edelliseen Lidéns Af Marklinin jatkaman luettelon ja helkähteleviin vuosikertomuksiinsa uudemmat väitöskirjat sekä sitten laskemaan ”lukumäärän ja arvon”. Jos Morgonbladetia edelleen miellyttää arvioida eri aikakausien vaatimuksia, niin ”ilmeisesti” huomattaisiin kirjallisen tuotteliaisuuden Suomessa kulkevan vähän eri suuntaan kuin Morgonbladet olettaa.

Olemme sanoneet, että Morgonbladetin uudenvuodenpuhe aivan ”yhtä hyvin olisi voinut jäädä pitämättä”. Julkaisemalla puheensa uudelleen se antaa meille täyden syyn toistaa käsityksemme. Mutta Morgonbladetin luulisi ymmärtävän, että Saiman tässä asiassa täytyy seurata itse julistamaansa sääntöä ja mieluummin vaieta kuin puhua pahaa.

 

 

Vertailu

Alkuperäinen