Saima nro 37, 12.9.1844

Tietoka dokumentista

Tietoa
12.9.1844
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Ulkomailta

Tukholma. Tärkein uutinen, joskin odotettu, lienee se, että edustusehdotus on hylätty. Talonpoikaissäädyssä sitä kannatettiin äänin 89–14, mikä ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta kun myös porvarissäädyn 56 äänestä vain 9 vastusti esitystä, niin tämä näyttäisi todistavan ettei Sv. Biet anna täysin oikeaa kuvaa maan yleisestä mielipiteestä. Kuten tunnettua on kaikkien neljän säädyn oltava yhtä mieltä perustuslainmuutoksista, minkä lisäksi myös kuninkaan on annettava suostumuksensa. Aatelin ja papiston vastarinta ehdotusta kohtaan ratkaisi siis asian. Kenen tahansa puolueettoman tarkastelijan mielestä on tätä tulosta silti pidettävä hyvänä, vaikka kaksi viimeksi mainittua säätyä ovat varmasti äänestäneet vain omien säätyetujensa pohjalta. Näin voidaan sanoa myös talonpoikaissäädystä, joka kuitenkin lienee uudessa ehdotuksessa nähnyt todellisuuden varjopuolen. Merkillisempää on, että porvarissääty, jolle ehdotusten hyväksyminen olisi tiennyt ilmeistä menetystä, kuitenkin äänesti sen puolesta ja vieläpä suurella enemmistöllä. Erään turkulaisen lehden mukaan kaupungin väestö osoitti levottomasti mieltään kun ehdotuksen kohtaloa ratkaistiin säädyissä. Mielenosoituksia lienee kuitenkin pidettävä järjestettyinä, niin ettei asia hautautuisi aivan ilman julkisuutta.

Pariisi. Joinvillen prinssi on pommittanut Tangeria niin että Marokon hallituksen kuulo on heikentynyt eikä se kuuntele ehdotuksia hyvityksen hankkimisesta enempää kuin ennenkään. Ranskan hallitus taas on mennyt mykäksi eikä ole julkisuudessa kertonut mitään kunniakkaasta ammuskelustaan. Se lienee kuitenkin kuultu aina Aleksandriassa asti, sillä Mehemet Ali on jättänyt kaupungin ja hallituksen eikä kukaan tiedä miksi. Polyteknisen koulun oppilaat ovat erääseen heille nimitettyyn kuulustelijaan tyytymättöminä lähteneet koulusta ja hallitus on siksi sulkenut sen. Asia on siellä täällä antanut aihetta pitkiin pohdintoihin sanomalehdissä ja erityisesti Finlands Allmänna Tidningille se antoi aiheen osoittaa terävästi, kuinka huonolla tolalla tietyt yleisen mielipiteen äänenkannattajat ovat.

Madrid. Kuuluisan mystisen kosijan on kerrottu olevan herra Munnos, leskikuningattaren morganaattinen puoliso, siis mystinen mies. Kuningatar Isabellan terveys horjuu. Hänen ministerinsä tekevät kaikkensa saadakseen hänen valtaistuimensa samaan tilaan. Salaliittoja paljastetaan päivittäin ja niiden paljastumista seuraavat taantumukselliset säädökset.

 

Kuopio

Suoritetussa pormestarin vaalissa on nykyinen lääninsihteeri T. G. Bergstedt saanut 528 ääntä, kihlakunnantuomari M. Hasselblatt 228 ääntä ja lääninkamreeri T. L. Kepplerus 271 ääntä.

Uuden lukion vihkiäisjuhlien jälkeen kaikki odottivat näiden juhlapäivien vilkkaudesta vahvasti eroavaa hiljaisuutta. Mutta kohtalo on tahtonut, että kelpo kaupunkimme ottaa entistä ripeämmin askelin paikkansa suurten kaupunkien joukossa. Viimeksi kuluneella viikolla ovat salonkien puheenaiheena täälläkin olleet rosvojoukot, varkaudet, murrot, patrullit ja mustalaiset. Pieniä varkauksia onkin todella tapahtunut, murtoja on yritetty ja pois pelotetut väkivallantekijät ovat jopa jättäneet ladattuja kivääreitä piirittäjien saaliiksi. Patrullit kulkevat joka yö pitkin katuja ja useana iltana on eri suunnilta kuultu voimakasta kivääritulta, jolla kaupungin asukkaat ovat kuuluttaneet kaiken maailman rosvojoukoille, että ruutia ja rohkeutta on vielä yllin kyllin.

Jälkimmäisestä saatiinkin viime viikolla loistava osoitus. Eräs mies, joka Daavidin tavoin etsi isänsä (tai omaansa) aasia, oli huomannut eräällä kaskimaalla sangen läheltä kaupunkia erittäin epäilyttävän vajan ja alkanut epäillä liikehdintää sen tienoilla. Tieto tästä sai aseistetun joukon lähtemään ulos kaupungista. Hyvin suunnitelluin liikkein epäilyttävä paikka piiritettiin nopeasti. Merkin saatuaan miehet ryntäsivät rohkeasti esiin joka puolelta. Kukaan ei kai voinut aavistaa, että vajan takana piileskelisi vain eräs torppari vaimonsa kanssa. Retkikunnan vähemmän onnellinen lopputulos ei yhtään vähennä reippaan aikomuksen arvoa. Erästä myöhempää sotaretkeä onni suosi paremmin ja sillä otettiin vangiksi joukko mustalaisia. Näiden ei kuitenkaan uskota olevan oikeat levottomuudenlietsojat, vaan puhutaan karanneista linnoitusvangeista ja heidän läsnäoloaan katsotaan todistavan senkin, että yksi saaliiksi saatu kivääri oli ladattu kiviruudilla.

Oikeuden käsiinsä ottaneiden ripeä toiminta rauhoittaa kuitenkin seudun asukkaita ja sotainen liikehdintä vaikuttaa vain uutuuden viehätyksellään. On helppoa kuvitella kaikkia niitä kertomuksia ja arviointeja, joihin se on antanut aihetta ja kuinka mukavasti sellaiset ovatkaan saaneet jo pitkät ja pimeät illat kulumaan.

 

Paloapuyhtiö irtaimen omaisuuden vakuuttamiseksi

Ehdotettu paloapuyhtiö irtaimen omaisuuden vakuuttamiseksi kuuluu niihin hankkeisiin, jotka herättävät erityistä myötätuntoa ja kiitettävä on niiden miesten isänmaallista huolehtivaisuutta, jotka laatimalla ehdotuksen tällaisen yhtiön ohjesäännöksi ovat asettaneet kysymyksen sellaisen olemassaolosta pikaisesti ratkaistavaksi. Toivoa sopiikin, että yleinen kiinnostus osoittaa olemassaolonsa asiantuntevien miesten kyseistä ohjesääntöä koskevissa julkisissa kannanotoissa. Siihen asti kunnes tällaista tapahtuu laajemmalti, puolustanevat seuraavat meille ystävällisesti välitetyt huomiot paikkaansa sanomalehdessä, varsinkin kun ne liittyvät sellaiseen kohtaan ehdotuksessa, jonka määritteleminen voi suosia tai haitata itse yhtiön muotoutumista.

Eräs jokaisen etenkin suuremman liikemiehen hankkima kokemus on, että kaikki kauppa laajenee sitä mukaa kuin se tehdään yleisölle mukavaksi. Mitä suuremmalta alueelta matkustavaisen täytyy etsiä myyjiä tai ostajia ja mitä huonommin maan kulkuyhteydet siinä auttavat, sitä enemmän hänen täytyy maksaa saadakseen tavaransa leviämään. Yhtenä tärkeänä keinona onkin pidetty välittäjien hankkimista eri paikkakunnilta. Ulkomaalaisen mielestä maksaa vaivan täyttää Suomi sellaisilla. On yhtiöitä, jotka saavat kiittää juuri tällaista huolellisuutta maassamme saavuttamastaan menestyksestä. Eikä kenties olisi väärin jopa väittää, että sellainen on tarpeen lähinnä meidän maassamme, jossa kaikki yleisluontoisemmat hankkeet ja pitemmälle suunniteltu elinkeinonharjoittaminen ylipäänsä on uutta.

Siksi tuskin kannattaa epäillä, etteivätkö paloapuyhtiöt saisi osakseen paljon laajempaa mielenkiintoa jos niistä saataisiin kaikkialla maassa samat edut kuin pääkaupungissa. Mielipiteen esittäjämme sanoo tästä:

Ensinnäkin mainitun ehdotuksen ensimmäisen luvun §:ssä 21 ja 35 sanotaan, että yhtiömies, joka ei määrättynä aikana ole suorittanut vuosimaksujaan, taksoitettuja maksujaan ym., ei voi odottaa korvauksia niistä palovahingoista joita hänelle tänä aikana voi sattua, eikä hän silti vapaudu siitä vastuusta joka hänelle yhtiön osakkaana voidaan asettaa. Olosuhteet tekevät kuitenkin tämän sinänsä oikeudenmukaisen säädöksen kaikkien pääkaupungin ulkopuolella asuvien osakkaiden kannalta kohtuuttomaksi. Heidän kaikki toimituksensahan yhtiön kanssa riippuvat jonkin pääkaupungin yksityisen välittäjän hyvästä tahdosta ja täsmällisyydestä. Jos tällainen välikäsi laiminlyönnin, sairauden tai muun vuoksi jättää suorittamatta hänelle tässä suhteessa kuuluvat tehtävät, niin toimeksiantaja kärsii täysin aiheuttamattaan tappion, jota pääkaupungissa asuvan osakkaan ei koskaan tarvitse kohdata.

Toiseksi mainittujen maksujen lisäksi tulevan yhtiömiehen tulee ”maksattaa johtokunnalle” liittymismaksu tai todistus sen maksamisesta läänin rahastoon ja lähettää luettelot vakuutettavasta omaisuudesta kolmena kappaleena. §:n 17 ja 19 mukaan tulee edelleen vakuutetun omaisuuden muuttuminen tai sen siirtyminen jollekin toiselle henkilölle kuin vakuutuksen ottajalle ilmoittaa johtokunnalle, samoin §:n 18 mukaan tulee omaisuuden toiseen paikkaan siirrosta aiheutuva maksujen kohoaminen suorittaa johtokunnalle määrättynä aikana.

Kaikista näistä toimituksista menee postimaksuun, vakuutusmaksuun ja välittäjänpalkkioon vähintään puolitoista hopearuplaa. Olettakaamme, että yhtiö saisi 1 200 osakasta Helsingin ulkopuolelta ja että neljäsosa näistä joutuisi vuosittain ilmoittamaan omaisuuden määrän, sen sijaintipaikan ym. muuttumisesta, niin huomaamme että nämä osakkaat joutuisivat maksamaan vuosittain 2 250 hopearuplaa yhtiölle menevän vakuutusmaksun lisäksi, toisin sanoen noin puolet yhtiön kannattamiseksi arvioidun vakuutussumman, kahden miljoonan ruplan vakuutusmaksuista.

Kun harkitsemme asianmukaisesti näitä haittoja, kustannuksia ja varsinkin riskiä, joka yhtiön osakkuudesta kiinnostuneille maaseudun asukkaille näin voisi koitua, niin on myönnettävä että ne voivat aiheellisesti pelästyttää monia ja että toisaalta kaikki toimet näiden haittojen poistamiseksi voisivat merkittävästi auttaa yhtiön menestymistä. Ehdotetut komiteat tarjoavat itsestään selvästi keinon epäkohtien korjaamiseen. Jos nimittäin jokaisessa komiteassa joku saisi tehtäväkseen hoitaa kaikki nämä toimitukset kirjeenvaihdossa johtokunnan kanssa kustakin vakuutussummasta perittävää prosenttipalkkiota vastaan, niin vakuutuksenottajat voisivat vain kaikissa esiin nousevissa kysymyksissä kääntyä lähimmän komitean puoleen, joka silloin yhtiön nimissä vastaanottaisi sekä maksut että ilmoitukset. Soveliainta olisi, että yhtiö maksaisi nämä komitean kirjeenvaihtajajäsenen palkkiot ja korottaisi vakuutusmaksuja niitä vastaavasti. Mainittujen komiteoiden työtä vähentäisi se, että ehdotuksen §:n 20 ja 35 mukaanhan vakuutusmaksut pitäisi maksaa tiettynä aikana vuodesta. Samoin komiteat voisivat tehdä ilmoitukset vakuutetun omaisuuden muuttumisesta ja sen siirtymisestä toiselle henkilölle samasta syytä kuin §:n 18 mukaan sen siirrosta toiseen paikkaan. Postivapauden vuoksi nämä ilmoitukset tällä tavoin hoidettuna hoituisivat kaikkein halvimmalla. Se taas, että johtokunnan olinpaikan lähellä asuva osakas saisi maksaa samat maksut kuin kauempanakin asuva, ei tunnu vain kohtuulliselta, vaan erittäin oikeudenmukaiselta, koska eihän mitään paikkakuntaa voi pitää yksinoikeutettuna yhtiön johtokunnan sijaintipaikkana yhtä vähän kuin ketään osakasta oikeutetusti voidaan sakottaa suuremmilla maksuilla siitä, että hän asuu tällä tai tuolla paikkakunnalla.

Tässä ehdotetut toimenpiteet toisivat niin kouriintuntuvia etuja yhtiön kannattavuudelle ylipäänsä ja monille sen osakkaille erityisesti, että niiden hyödyllisyyttä vastaan tuskin voidaan paljoa sanoa. Toivoa vain voisi, että samanlaisiin toimiin ryhdyttäisiin myös kiinteän omaisuuden palovakuutustoimessa, koska siihen tarkoitukseen perustetun yhtiön maaseudulla asuvat osakkaat nyt saavat kohtuuttomia kustannuksia ja kärsivät siitä pelosta, että he jonkun välittäjän vuoksi menettävät kaiken, minkä ovat omaisuutensa turvaamiseksi uhranneet. Esimerkkejäkin tämänkaltaisista menetyksistä luulisi löytyvän.

 

 

Vertailu