Saima nro 34, 22.8.1844

Tietoka dokumentista

Tietoa
22.8.1844
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Ulkomailta

Englanti. Kuuluu merkillisiä uutisia. Merisodat ja kaikenlainen kiistely ”suu­ren tai pienen laivaston” tai purje- ja höyrylaivojen paremmuudesta on nyt loppu. Muuan englantilainen, kapteeni Warner oli jo 1842 tarjonnut hallitukselle välinettä, jolla ”yksittäinen laiva, koko laivasto, kastelli, jopa kokonainen linnoitus tai kaupunki voitaisiin hetkessä tuhota perusteellisesti.” Ensin tehtiin koe yhdellä laivalla, joka räjäytettiin yhdessä kapteenin jatkosuunnitelmien kanssa. Nyt on eräs kauppias ostanut 20 000 ruplan arvoisen laivan koetta varten. Se toteutettiin Finl. Allm. Tidningin 14. elokuuta ilmestyneen numeron mukaan ”tämän kuun 20. päivänä” Brightonin ulkopuolella. Kaksi höyrylaivaa hinasi laivan esille ja loittoni sitten, kapteeni Warner toisella mukana. Hän pysähtyi 1 400 jalan päähän, käski miehistön jättää aluksen, seisoi hetken yksin kannella ja katsoi hetken tiukasti laivaan kun ”yht’äkkiä, salaman nopeudella ruskeaan vivahtava tumma pilvi ympäröi laivan” ja se ”vain vaimeasti paukahtaen” meni kappaleiksi. Ranta oli täynnä hämmästyneitä katsojia. Kuka enää haluaa käydä merisotaa tai puolustaa linnoituksia sitten kun muutama tuhat miestä joka maassa on oppinut katsomaan herra Warnerin tavoin? Ja ihmeellisintä koko jutussa on, että olennaisin asia, laivan äkillinen tuhoutuminen, kuuluu olevan totta.

Ranska. Joinvillen prinssi on halunnut käyttää hyödykseen sitä armonaikaa, jonka mainittu keksintö amiraalille vielä jättää ja Afrikan rannikolla ampunut upoksiin englantilaislaivan, joka ei antanut prinssin tehdä vastavierailua aluksella sen jälkeen kun tämä aiemmin oli sallinut englantilaisen vierailla lippulaivallaan.

Irlanti. Tämä kaltoin kohdeltu maa saanee iloita katolisen yliopiston perustamisesta, sillä sen katoliset asukkaat eivät tähän asti ole protestanttisessa Dublinissa voineet suorittaa minkäänlaista tutkintoa eivätkä siten myöskään saada minkäänlaista opettajanpaikkaa. Mutta parlamentilla ei tällä istuntokaudella ollut aikaa tehdä päätöstä päätöksen toimeenpanosta.

 

–––––––––––––––

Tämän lehden numerossa 31 mainittiin, että Kuopion ohella vain Tampere on vapaa ammattikuntapakosta, ja unohdettiin vastaperustettu Jyväskylä, joka saa nauttia samasta edusta; täten virhe korjataan.

 

–––––––––––––––

Pyydämme saada nöyrimmin kiittää nimimerkki P. H:ta useiden riimillisten suomenkielisten runojen lähettämisestä. Meidän rohkaisullamme ei ehkä ole paljoa merkitystä, mutta emme voi olla kiinnittämättä lukijan huomiota kielen rikkauteen ja säkeiden epätavalliseen helppouteen, jota molemmat P. H:n tässä lehdessä julkaistavat runot osoittavat, samoin kuin niiden omaperäiseen sävyyn.

 

–––––––––––––––

Saima on rehellisesti pahoillaan siitä, että muiden sanomalehtien toimitukset joutuvat torjumaan Saimaa moittivia lähetettyjä kirjoituksia lehtiensä palstoilta, koska kukaan maailmassa ei ole Saimaa itseään halukkaampi suomaan näille moitekirjeille niin paljon palstoja kuin tila myöten antaa, olkootpa nämä paheksumiset sanonnaltaan kuinka karkeita tahansa. Meidän mielestämme miehen kunnia vaatii ennen muuta avointa esiintymistä; mutta nimettömänäkään esiintyessään järjen tai järjettömyyksien saarnaajalla ei ole aihetta pelätä, että meidän lehtemme yrittäisi millään tavoin riisua hänen yltään sitä huntua, jonka suojaa hän arvioi puuhassaan tarvitsevansa.

 

Imartelua tukuittain

Imartelu on, niin kuin jokainen mies ja nainen tietää, makeaa tavaraa. Sitä tarjoillaan niin kahdenkeskisissä kohtauksissa kuin yksityisillä vierailuilla ja hunajaisin suu, joka ei ole matikan suuta suurempi, osoittautuu sen syömisessä pelättyä haitakin ahneemmaksi. Vielä koskaan ei allekirjoittanut ole onnistunut saamaan siitä sellaista palaa, jota ei olisi voinut niellä. Sitä suitsutetaan teevisiiteillä ja suurilla vastaanotoilla. Suloinen tuoksu kutkuttaa silloin kaikkia neniä, roomalaisia ja tylppiä, kreikkalaisia ja teräviä, ja niin usein kuin olenkin seisonut ”prosit” [terveydeksi] valmiina kielelläni, en ole koskaan ilokseni kuullut yhdenkään nenän aivastuksellaan ilmoittavan, että nyt nuuska oli liian väkevää.

On luultu, että tätä tavaraa tarjoiltaisiin erityisesti hoveissa. Mutta luulen kokeneen miehen kyllä huomaavan, että sitä jaellaan paljon suurempina määrinä rouva pukutaiteilijattaren vieraskamarissa kuin ruhtinaallisessa vastaanottosalissa. Ja kaikissa sellaisissa kamareissa yhteensä: kuinka suunnattomia määriä!

Mutta kaikki tämä ei silti ole mitään sen tavaranrunsauden rinnalla, joka jokaisella kynäsankarilla on ja jota he levittävät miljoonilta paperiarkeilta silmin nautittavaksi. Ajatelkaapa vain, kuinka paljon enemmän silmä pystyy ahmimaan kuin korva tai suu, silmä joka vaikeuksitta syleilee aurinkokuntia? Ja kuinka vähän onkaan maailmassa paperilappuja, joita ei ole imartelulla voideltu. Kyllä vain, arvoisa valistunut yleisö, katsokaapa armollisesti maanne sanomalehtiä, jotka niin arvokkaasti edustavat tätä valistusta. Ketähän varten niiden jokainen palsta kiiltää imartelun vernissasta? – Ruhtinaita? – He eivät niitä koskaan katsele. – Ei. Sinua varten korkeasti valistunut! Eikä kaikki tämä kiilto ole saanut kaihia silmääsi, siitä todistaa juuri tarkkanäköisyytesi. Saima liittää nöyrimmästi tämän karaistuneen katseen, jota mikään muu lehti ei vielä ole osannut huomata ja ylistää, sinun muihin suuriin hyveisiisi.

 

 

Vertailu