Ulkomailta

Tukholma. Uusi hallitus on säädyille antamassaan valtiontalouden tilaa ja tarpeita koskevassa esityksessä pienentänyt ensimmäisen pääluokan eli kuningashuoneen määrärahoja, ja tämä kuuluu eniten ja yleisimmin arvostettuihin askeliin kohti kansansuosiota. Valtiosäädyissä ei ole käyty merkittäviä neuvotteluja. Sikäli kuin voidaan päätellä Sv. Bietin Minervasta lainaamasta hallituksen vastaisen opposition mielenilmauksesta, saatetaan ehkä tuntea jonkinmoista pelkoa, että ensiksi mainittu suostuu jossakin asiassa noudattamaan opposition toiveita. Ehkä pelätään jo nyt, kun kansanedustuslaitoksen järjestelyä koskeneen esityksen kohtalo lienee jo ratkaistu, että hallitus antaa uuden esityksen, joka on samanhenkinen kuin vanha. Merkitykselliseltä saattaa näyttää sekin, etteivät aatelissäädyn edustajat enää viihdy valiokunnissa, vaikka nämä edustajat on valittu yksimielisen konservatiivisesti ja vaikka Biet ja Minerva kuinka ylistävät uudelleen herännyttä ritarihenkeä.

Berliini. Täältä kerrotaan sellainen aivan merkillinen uutinen, että Kuningas [Fredrik Vilhelm IV] on yritetty murhata. Tämä tapahtui linnan porttiholvissa, jossa Hallitsija ja hänen puolisonsa olivat juuri nousseet vaunuihin. Murhaaja, muuan erotettu virkamies, laukaisi vaunuja kohti kaksi pistoolia. Luodit läpäisivät kuomun, ja toinen niistä osui Kuninkaan rintaan, mutta aiheutti onneksi vain lievän ruhjevamman. Berliiniläiset ovat ilmaisseet tekoa kohtaan tuntemansa inhon ja ilonsa Kuninkaan pelastumisesta lähetystöjen välityksellä, kirkoissa pidetyillä kiitosjumalanpalveluksilla ja laulamalla kansallislaulun teatteriesityksissä. Hänen Majesteettinsa on myös selittänyt, ”ettei mikään horjuta hänen luottamustaan kansaansa kohtaan eikä varsinkaan tällainen rikos”.

–––––––––––––––

Helsingfors Morgonblad yllättää lukijat niin sisällöltään kuin tyyliltäänkin hyvällä kriittisellä kirjoituksella ”Kung Fjalarista” ja Runebergin runoudesta. Kirjoitus ansaitsee lyhyydestään huolimatta sitäkin suuremman tunnustuksen, koska tällainen ilmiö on maassamme erittäin harvinainen ja koska muutaman kymmenen rivin yksinkertaiset, mahtipontiset ylistykset ovat vain halventaneet kiitettyä runoilijaa. Näytteen jälkimmäisestä lajista antoi Morgonbladet itsekin aivan äskettäin.

–––––––––––––––

Sananlasku sanoo että se, jonka kohtalo on määrännyt hirtettäväksi, ei huku. Tällaisen tai jonkin muun syyn vuoksi ovat Helsingfors Tidningarin ehdotukset mennä ja koko suuren maailman suruksi hukuttautua onnellisesti jääneet pelkäksi ehdotukseksi tai kylvyksi, joka sekin tosin on haitannut lehden sukkeluutta ja johtanut siihen, että sen jälkeiset palstat ”ovat verenvuodosta huolimatta pysyneet kuivina”.

Lehti ei ymmärrä tarpeeksi kiittää kohtalon sallimusta, kun se pelasti ne hauskat ehdotukset, jotka niin ilmeisesti ovat H. T:n aivan itse keksimiä. Sillä – –

Jules Janinin ja Orvar Oddin kirjat ovat lehden mielestä ”vahingollisia kirjoja”. Parempi ”lopettaa kirjojen lukeminen kokonaan” kuin lukea näitä. ”Monsieur le Comte!” [herra kreivi!] ”hyvä herrasväki”;

Ne sormille näpäyttämiset, jotka kerran ovat tepsineet, antavat toivoa hyvistä hedelmistä. ”Silkkiäistoukkien hävittäminen” ja ”viikunanlehti” vapauttaisivat lehden kaikista tunnonvaivoista ”Neiti N:n pikkumustien” suhteen;

Lehden pitäisi ajatella, että ”kaikista syöpäläisistä ei päästä eroon” vain ehdottamalla, olkoot ne kuinka tappavia tahansa; parempi todistaa rohkeutensa ”varpaitten poisleikkaamisella” kuin olla tanssimestari lehden tavanmukaisesti puristavissa kengissä;

Reipas tuuli purjeissa voi ”hinata” myös höyryä pursuavien viisauden-, tunteen- ja mielikuvituksenpuuskien yli;

Niin pientä otusta ei olekaan, etteikö sille voi ”antaa sisään” yhtä annosta – Lehden tulee karkottaa kaikki turvallisuuden unet. Usko siirtää vuoria ja antaa ehdotuksille ”suomalaisista tarkoitusperistä” voimaa;

”Sateenvarjojen virittäminen” vastaan ”kuumaa ja märkää maassamme” on lehden suuri taito ja se ehdotus oli hyödytön niin kuin on seuraavakin: että todistelun kehäpäätelmien avulla lisättäisiin lehden ”jauhonkulutusta” sylilasten hurskaudeksi; sitä vastoin tulee tiedon siitä, mitä tarvitaan ”viiniin” ja ”lihakeittoon” karkottaa lehden kotimaanilluusiot;

”Tuli” on vaarallista, kuuluu ehdotus. Mutta se on unohtanut, että erityisesti lasten on vaarallista sillä leikkiä, ja sama koskee sukkeluuksia, jos heille jokin onnettomuus ennen huomisaamua sattuisi.

Ja lopuksi: Jos H. T. pystyy arvaamaan tämän ehdotuksen sävyn, niin heidän ei tarvitse kuulla sitä seuraavaa varsinaista huomautusta.