Saima nro 23, 13.6.1846

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio

Vuositutkinto järjestetään lukiossa kesäkuun 15. ja ylä-alkeiskoulussa 16. toukokuuta näiden molempien oppilaitosten tarkastajan, hra toht. Frosteruksen valvonnassa. Tutkintotilaisuudessa on läsnä myös hra valtioneuvos Grot venäjän kielen tutkintojen vt. vastaanottajana tämän hiippa­kunnan oppilaitoksissa.

Viime keskiviikkona järjestettiin arvontatilaisuus, jossa arvottiin tyttökoulun kalustamista varten palkinnoiksi luovutetut naisten käsityöt. Näitä oli saatu kaikkiaan hieman toista sataa, ne oli jaettu 90 voitoksi, ja arpajaiset tuottivat noin 630 ruplaa. Koulu avattiin jo 8. päivänä, ja siinä on annettu opetusta kuluneen viikon ajan, vaikka on helposti ymmärrettävissä, että näin uutta laitosta, jossa on näin suuri määrä oppilaita, jotka eivät ole koskaan ennen käyneet mitään koulua, ei saada ensimmäisten viikkojen aikana täysin toimintakykyiseksi. Kunpa vain sen alkujärjestelyjen vaikeudet eivät saisi nuoria opettajattaria vaipumaan epätoivoon. Heidän sopii uskoa, että samantapaiset vaikeudet koettelevat opettajien kärsivällisyyttä ja sitkeyttä edelleen myös vuosisatojen ikäisissä oppilaitoksissa ja edistyminen on vähäistä kullakin askeleella.

 

Ulkomaanuutisia

Englannissa alahuone on hyväksynyt Peelin viljalain, ja selvänä pidetään, ettei ylähuone hyvästä halustaan huolimatta uskalla hylätä sitä. – Ranskasta kerrotaan, että marsalkka Bugeaud on pyytänyt eroa Algerian kenraalikuvernöörin virasta; ja vaikka häntä on kauan uhattu seuraajan lähettämisellä, mm. Aumalen herttuan asettamisella maan varakuninkaaksi, asioiden kulku näyttää kuitenkin antaneen aihetta huolestumiseen, ja nyt marsalkkaa yritetään taivutella pysymään paikallaan. Hän joutuu nyt maksamaan siitä, että asettui hyvin halukkaasti dynastisten etujen palvelijaksi; käytetyn työkalun syrjään heittäminen tuntuu kuitenkin vielä arveluttavalta miehen kyvykkyyden takia. – Espanjassa eletään yhä ummehtuneessa ilmapiirissä, joka syntyy hovijuonien hallitessa maata. Toisenlaisen hallitustavan vaatijat saanevat siellä todennäköisesti pian yliotteen juuri sen takia, että nykyiset vallanpitäjät käyttävät valtaansa väärin.

 

–––––––––––––––

Täällä Kuopiossa toimiva kirjapaino on julkaissut uuden laitoksen Eukleideen geometrian alkeista, ja sen typografinen asu on paljon parempi kuin tavanomaisen ruotsinkielisen laitoksen. Korjausluvun on suorittanut matemaattisiin tieteisiin hyvin perehtynyt mies, ja näin ollen voidaan olettaa, että kirjassa on sangen vähän painovirheitä. Kustantaja on kirjapainon omistaja hra majuri Karsten, jonka kirjakaupasta kirja on tilattavissa.

 

–––––––––––––––

Samalla kun toimitus vakuuttaa olevansa mitä syvimmin kiitollinen niille herroille maanmiehillemme, jotka ovat tilaajina antaneet hyväntahtoisen tukensa Kallavesi-liitteen julkaisemiselle, ilmoitamme nöyrimmin, että on ryhdytty järjestelemään mahdollisuutta tämän lehden mainitun liitteen erilliseen tilaamiseen, ja ensimmäiset numerot ilmestyvät heinäkuun kuluessa, jos tällainen tilausmahdollisuus suosiollisesti sallitaan.

 

–––––––––––––––

Morgonbladet näyttää viime aikoina hukanneen konseptinsa kokonaan. Se on osoitus rohkeuden pettämisestä. Sen julkaisemat runomuotoisetkin hengentuotteet ovat nykyisin pelkkää riimittelyä. Niinpä muuan –br–L–i on tuottanut 41. numeroon sanoinkuvaamattoman latteuden – joka on juuri latteudessaan likainenkin.

 

–––––––––––––––

Helsingissä toimiva Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on saanut privilegion perustaakseen oman kirjapainonsa. Asia on sangen ilahduttava, kasvattaahan se painolaitosten ennestään vähäistä määrää. Painon vuokraaminen yrittäjälle on varmasti Seuran talouden kannalta edullisinta, etenkin kun on aihetta olettaa, ettei Seura osallistu laitoksen toimintaan muuten kuin toimiluvan haltijana. Huomiota olisi mikäli mahdollista kiinnitettävä myös siihen, että kirjapainon johtoon saataisiin mies, jolla on riittävästi arvostelukykyä, kokemusta liiketoiminnasta ja pääomaa tai luottoa varsin vakaan kustannustoiminnan harjoittamiseen.

 

–––––––––––––––

Helsingistä kerrotaan, että kalenteri ”Kadetten” on ilmestynyt ja saapunee jo ensi viikolla täkäläisille tilaajilleen.

 

Huomautus esiteltyyn aiheeseen

Puhuimme hiljattain suuresta löydöstä, jonka maanmiehemme tri Crusell on onnistunut tekemään. Huomautus, jonka halusimme asiaa koskevaan kertomukseen liittää, ei kuitenkaan koske tätä nimenomaista tosiseikkaa. Näyttää tosin selvältä, että keksintö jo Crusellin kädessä on näyttänyt suuren arvonsa ihmiskunnalle ja lisäksi on luultavaa, että sen edelleen kehittely tulee johtamaan tieteellisiin saavutuksiin, joita vielä osataan tuskin aavistaakaan. Samalla on myönnettävä, että isänmaa on tehnyt vähän tai ei mitään tällaisen miehen hyväksi, jonka sitkeä uurastus tuottaa tämmöistä hedelmää ja jonka kunniasta isänmaa tulee kuitenkin kerran osansa kantamaan. Mutta tämä on vain yksittäinen asia ja kuuluu niihin tapahtumiin, joita voi sattua kaikkialla maailmassa, niin harvinaisia kuin ne nykyään Euroopan valistuneemmissa maissa ovatkin. Meidän luullaksemme onkin siten vaikea nimetä yhtään maata, jota ei häpeäisi verrata omaansa ja joka kuitenkin, jos se olisi ollut Crusellin isänmaa, olisi yhtä lailla laiminlyönyt hänet ja hänen toimintansa. Mutta kuten sanottu: sellainen poikkeus voidaan aina ajatella mahdolliseksi. Mutta jos sitä vastoin ajatellaan, kuinka paljon muita vastaavia tapauksia isänmaassamme esiintyy ja sitä kautta päädytään tunnustamaan, että mainittu tilanne on pikemmin asioiden tavanmukainen järjestys kuin poikkeus, niin huomautuksella on jo paljon yleisempääkin merkitystä.

Eräänä ehtona tieteen ja taiteen kukoistukselle jonkin kansan keskuudessa on aina pidetty, että kirjallisuudella tulee olla lämpimiä ystäviä ja suosioita maan kaikkein vaikutusvaltaisimpien miesten joukossa. Ruhtinaat, jotka todellisesta rakkaudesta tai vain poliittisista syistä ovat esiintyneet kirjallisten pyrkimysten suosijoina, ovat kirjallisuuden aikakirjoissa antaneet nimensä kokonaisille aikakausille. Suuret tieteelliset keksinnöt eivät tosin synny ulkoisten syiden johdosta vaan niiden täytyy katsoa perustuvan tieteen omaan kehitykseen. Mutta tätä kehitystä voidaan kuitenkin yleisesti edistää tai estää. Kirjallisia pyrkimyksiä voidaan ruokkia tai näännyttää ja tappaa sen mukaan saavatko ne julkista tunnustusta ja tarpeellista rohkaisua. Sitä voi myös suuri yleisö suoda siellä, missä yleistä mielipidettä ei ainoastaan vapaasti ilmaista vaan missä se yleisesti myös vaikuttaa nopeammin asioihin. Asian luonnosta tosin johtuu, että tältä taholta lahjakkuus kuitenkin voi saada kannustusta vasta hänen toimintansa ehdittyä jo pitemmälle.

Mutta molemmissa tapauksissa on tarpeen, että kirjallisesti ansioituneen kyvyn ja tieteen suosijan välillä on välittäjä, joka kykenee etsimään edellistä ja ohjaamaan jälkimmäisen toimia. Mitä kauempana maa on hallinnon keskipisteestä tai mitä kauemmas kansakunta on jäänyt aikansa sivistyksestä, sitä velvoittavampaa tällainen välitys on. Alueeltaan ja asukasluvultaan pienessä valtiossa ansioitunut voi helposti tulla tunnetuksi valtion korkeimman johdon tai sen vaikutusvaltaisten lähipiirien keskuudessa. Ajanhengen pyrkimyksiin kiinteästi osallistuva kansa myös huomaa lahjakkuuden helpommin. Mutta siellä, missä mikään näistä ehdoista ei päde, tieteenharjoittajien ja lahjakkuuksien kohtalot riippuvat lähinnä niistä, joille kotimaisesta tieteestä ja taiteesta huolehtiminen ensi sijassa on uskottu. Mitä näiden sitten pitää tehdä? – Vastaus on yksinkertainen. Heidän velvollisuutensa on puhein ja kirjoituksin levittää maan asukkaille tietoa niistä pyrkimyksistä ja lahjakkuuksista, jotka hyödyttävät maata ja tuovat sille kunniaa. Heillä on myös keinoja hankkia näille asioille ja henkilöille sellaista huomiota, joka takaa heille jotain yleistä hyväksyntää tuntuvampaakin tukea. Heillä on sellaiseen vieläpä moniakin keinoja käytössään. Mutta yksi ehto on tietenkin, että suositeltavan omat kirjalliset ansiot antavat suositukselle painoa.

Selvittääksemme lyhyesti näkemystämme viittaamme siihen aiemmin mainittuun seikkaan, joka teki Crusellille mahdolliseksi jatkaa aloittamallaan uralla, nimittäin Pietarin Tiedeakatemian hänestä ent. ministerivaltiosihteerille, kreivi Rehbinderille esittämään myönteiseen lausuntoon.

On tietysti pidettävä onnellisena seikkana sitä, että tarkoitus on tällä tavoin saavutettu. Suomi on muissakin tapauksissa vastaavassa kiitollisuudenvelassa mainitun yhteisön lämpimälle innostukselle tieteen ja sen harjoittajien puolesta. Kaikkihan tietävät, että sitä on kiittäminen hyödystä ja kunniasta, jonka Castrén sen myötävaikutuksella on isänmaallemme hankkinut. Tiedossa on myös, että samanlainen vaikutus on antanut meille suomalaisille sen helpotuksen, että maamme ainoalle runoilijalle on suotu elinikäinen eläke. Mutta kaikkea tätä kiistämättä voi silti kysyä: miksi virike tällaiseen tukeen maan merkittävimmille miehille ei ole lähtenyt omasta maasta? – Vai eikö ole erikoinen sattuma, että lyhyessä ajassa tulee näin monta esimerkkiä lahjakkuuksista, jotka ovat maan ulkopuolella saaneet sen sisällä turhaan kaipaamansa tunnustuksen? – Meille ehkä vastataan, että Castrén ja etenkin Runeberg ovat silti saaneet maanmiehiltään myötätuntoa, joka selvästi osoittaa, että ansioituneita maanmiehiä arvostetaan. Tämä on myönnettävä; voisipa lisätä vielä Lönnrotin esimerkin. Ei myöskään voida väittää, että tämä myötätunto ei olisi näkynyt missään tai ettei sillä olisi ollut vaikutusta noiden merkkimiesten pyrkimyksiin. Mutta tietyssä mielessä ja toiselta kannalta katsottuna todellista myötätuntoa on sittenkin puuttunut. Runoilija nimittäin on herkempi kuin kukaan muu ahdistaville ulkoisille huolille; tiedemies tarvitsee niistä vapaata aikaa ja, kuten esitetyssä tapauksessa, tuntuvaa tukea tutkimuksilleen. Eikä kummallekaan ja heidän pyrkimyksilleen ole hyödyksi olla vailla kosketuksia muiden vastaaviin hankkeisiin. Lönnrot voi tietenkin laatia sanakirjaa Kajaanissa, Runeberg kirjoittaa säkeitä Porvoossa ja Castrén voi jäädessään isänmaassa vaille kunnollista paikkaa, mitä hän pelkää, palata Siperian erämaihin tutkimaan tataarisia kieliä. Crusell voi kaikissa Venäjän kaupungeissa perustaa elektrolyyttisiä hoitolaitoksia. Mutta kukaan ei voine vastoin kaikkea todennäköisyyttä ja vastoin niin ajattelun kuin kokemuksenkin todistusta väittää, että näiden pyrkimysten menestys tällöin olisi sama, mikä se voisi olla ja olisi voinut olla, jos kaikilla heillä myös yhteiskunnallisen asemansa suhteen olisi ollut se asema kotimaisen sivistyksen edustajina, jonka yleinen mielipide on kaikille kolmelle jo suonut ja joka varmasti tullaan pian suomaan myös neljännelle tässä mainitulle nimelle.

Kannattaa tässä yhteydessä muistaa, että suurinkin ihmiskyky on sinänsä vähäpätöinen. Siitä tulee suuri ja kattava vasta kun se liittyy satojen, tuhansien ja miljoonien vakaumukseen ja suuntautumiseen kohti jaloa päämäärää. Mutta mikäpä on myös tämän päämäärän kannalta parempaa kuin merkittävän kyvyn jatkuva kosketus nuoremman sukupolven siihen osaan, joka kerran tulee vuorostaan edustamaan kotimaista sivistystä! Ja onkohan meidän maassamme niin ylenpalttisesti mainittujen veroisia kykyjä, että maan nuoriso ei menetä mitään, jos se jää vaille virikkeitä ja opastusta, jonka kanssakäyminen näiden miesten kanssa heille voisi suoda? Me puolestamme luulemme, että parempiosaisessakin maassa näiden neljän miehen läsnäoloa samassa yliopistossa tervehdittäisiin harvinaisena onnena, joka lupaa rikasta tulevaisuutta.

 

Onnellinen lehtikirjoittaja

Näinä maamme lehdistölle kuivina aikoina, jolloin järkeilevät lehdet kehottavat selostavia lehtiä kertomaan jotain, ja nämä vastaavat kehottamalla edellisiä kuitenkin järkeilemään omasta maastaan, voi olla hyvä saattaa yleiseen tietoon, miten sanomalehtikirjoittajan on mahdollista onnistua. Sitä ennen haluamme kuitenkin muistuttaa, että selostavat lehdet eivät ole koskaan kertoneet sitä, mitä olisi pitänyt kertoa ja mikä olisi jotenkin kiinnostavaa. Näyttääkin siltä kuin niiden kertomukset olisi laadittu niin kuin muukin löysä puhe. Järkeilyjä sitä vastoin on esitetty kaikenlaisista kotimaisista ja yleisesti kiinnostavista aiheista. Jos se on nyt loppu niin sen, jolla on hyviä neuvoja yllin kyllin, on korkea aika välittää joitakin niistä tukalassa tilanteessa oleville lähimmäisilleen.

Mutta siihen vaaditaan ensinnäkin, että yöt ovat tuntuvasti pimeämpiä kuin nyt. Onhan selvää, että valoisat yöt voivat riistää kuun valon ja lehtikirjoittajalta hyvät näköalat. Toiseksi kaikkien lehtikirjoittajien pitää asua veden äärellä, mieluiten virtaavan joen, puron jne. Oh nimittäin selvää, että sellainen mies muutoin viettää kuivaa elämää. Ja naisen pitää kastua, se on asioiden etenemiselle aivan välttämätöntä, kuten seuraava esimerkki opettaa. – Toistaiseksi olemme unohtaneet, että mainitulla lehtikirjoittajalla pitää olla laaja takki ja sikari, vaikkakin tämä asia sanotaan selvästi myös samassa tarinassa:

Joitakin viikkoja sitten käveli nuori mies laajaan mantteliinsa kietoutuneena ja sikariaan polttaen eräällä Lyonin laitureista. Yhtäkkiä hän kuuli muutaman askeleen päästä edestään läpitunkevan kirkaisun ja jonkin putoavan veteen. Oli puolenyön aika, tuuli puhalsi terävästi. Rhônejoen vesi oli korkealla, laiturit ihmisistä tyhjiä ja täysi pimeys vallitsi. Nuori mies aavisti onnettomuuden tapahtuneen; apua tarvittiin nopeasti ja hän syöksyi päättäväisesti aaltoihin. Taisteltuaan pitkään kuohuvassa elementissä hän onnistui pääsemään takaisin maihin mukanaan pelastamansa saalis – nuori nainen. Hän oli komeasti puettu ja erittäin kaunis. Mutta kuinka onnettoman saisi palautettua elämään? Mihin hän menisi näin myöhään yöllä, kun kaikki viivyttely voi merkitä kuolemaa! Nuori mies asui varsin lähellä ja enempää arvelematta kantoi kaunokaisen kotiinsa, jossa tämä vähitellen toipui kunnon tulen ääressä. – Hän kertoo nyt pelastajalleen, että oli juuri saapunut diligenssillä Lyoniin ja lähtenyt etsimään laiturin lähellä asuvaa tuttavaansa, mutta pimeässä eksynyt ja suistunut Rhônejokeen. Tarina levisi nopeasti Lyonin salonkeihin ja pian sen jälkeen kerrottiin nuoren naisen, joka oli nuori rikas leski, kihlautuneen pelastajansa, sanomalehdentoimittajan kanssa!