[toukokuussa 1843]

Veli Roberte 

En ole pitänyt kiirettä, koska sain eilen kuulla, ettei lähtö tapahdu vielä tänään. Nyt ohessa on kirje Michelet'lle. Kerro hänelle terveisiä, ja jos hän haluaa tietää, miten asiani ovat täällä, niin älä kaunistele, vaan sano suoraan, etten minä kelpaa. Teille molemmille haluan vielä muistuttaa, että esiintyisitte heti kuin vanhat matkailijat. Kun lähtee maailmalle, mielentila on tavallisesti sangen kepeä ja innostunut, mutta saa vain harmia, jos tämän näyttää välinpitämättömille ihmisille. Jopa liiallista kohteliaisuutta on turha tuhlata matkakumppaneille, joista jokainen pitää puolensa parhaansa mukaan – naisia tämä ei tietysti koske. Älkää ryhtykö minkäänlaiseen yhteishankkeeseen tuntemattoman kanssa. Minä jouduin varkauden uhriksi, koska asuin Wienissä samassa huoneessa erään miellyttävästi esiintyneen nuoren herran kanssa. Tällä en tietenkään halua häiritä uskoanne kaikissa ihmisissä olevaan hyvään. Hulluhan olisi, jos ei näin uskoisi. Mutta parhaiten tämä hyvä löydetään, kun sitä tarvitaan, eikä silloin, kun vain lämmin tunne on johtamassa sitä kohti. Epäonnistuneet yritykset ovat saaneet useimpien ihmisten tunteet viilenemään, eivätkä he sen takia ole kovin halukkaita uusiin yrityksiin. – Onnekasta matkaa! Iloista kotiinpaluuta!

Ystäväsi Snellman

PS Kerro Michelet'lle, että olen luennoinut Hengen olemuksesta ”mit Zuziehung der Vorlesungen des Herrn Professors über die Persönlichkeit” [mukaan luettuna herra professorin luennot persoonallisuudesta] – niin siinä on heti hyvä avaus meidän kaikkien kolmen kannalta. Tottakin se on; olen nimittäin usein etsinyt apua kirjasta. Jos hän esiintyy oikein kohteliaasti, teidän täytynee kuunnella jokin hänen luentonsa. Valitkaa silloin varmuuden vuoksi ”kaksituntinen”.

Vale! [Voi hyvin!]