Morgonbladet nro 180, 7.8.1876: Itä-Afrikan sisäosien löydöt

Editoitu teksti

Suomi

Sisä-Afrikan tuntematon osa on viime vuosikymmenien kuluessa vähitellen kutistunut leveäksi vyöksi pitkin päiväntasaajaa, kun kaikki linjasta yli 10 leveysasteen päässä olevan maa-alueet on tutkittu, ainakin pääkohdittain. Mutta silmäys kartalle osoittaa, että myös tämä noin 20 leveysasteen laajuinen päiväntasaajanmaa on melko eri tavoin tunnettu.

Kun ikivanha kysymys Niilin lähteistä veti tutkijanintoa itäosiin, myös uusimmille kartoille on merkitty suuri valkoinen, 30 ja 45 pituuspiirin välinen, vielä täysin tuntematon äärettömän laaja ylänkö, jonne matkustajan luova mielikuvitus voi vielä sijoittaa kääpiöihmisiä ja muita samanlaisia tarinoita, tarvitsematta nykyään vähääkään pelätä niiden kumoamista. Viimeksi on Loangon rannikolle äskettäin lähtenyt saksalainen retkikunta, jonka piti toteuttaa vielä tekemätön suunnitelma ja tunkeutua länsirannikolta näihin maihin. Nyt se on juuttunut epäsuotuisaan ilmastoon, maasto-oloihin ja siellä asuvien heimojen vihamielisyyteen.

Sitä suuremmat ovat ne löydöt, joita viime aikoina on tehty Keski-Afrikan itäosissa. Siellä on ollut varsinkin kaksi tietä, joita pitkin löytöretkeilijät – kansallisuudeltaan he ovat enimmäkseen olleet englantilaisia ja sitten saksalaisia, ovat koettaneet tunkeutua Niilin lähteille, joko Egyptistä jokea ylävirtaan tai sitten Sansibarista maata pitkin. Vaikka ensin mainittu tie on huomattavasti pitempi, sillä on jälkimmäiseen verrattuna se etu, että osaksi voidaan kulkea Niiliä pitkin, ja sitä paitsi se johtaa läpi alueiden, joissa asuu vähemmän vihamielisiä kansoja.

Ensin mainitulla reitillä Sir Samuel Baker, jälkimmäisellä Burton, Speke, Livingstone ja muut ovat hankkineet kuolemattoman maineen. Onnistuttiin löytämään verkko valtavia sisäjärviä, kuten Victoria Nyanza, Albert Nyanza, Tanganjika ym., joista osa kuitenkin vielä odottaa lähempää tutkimusta, niistä muutaman osalta on jopa vielä tietymätöntä, minne ne lähettävät vesimassansa. Sekä englantilaisten pyrkimys hillitä orjakauppaa että Egyptin ylivallan leviäminen etelään ovat viime aikoina helpottaneet tunkeutumista näille seuduille. Sen jälkeen kun kediivi oli vallannut Kurdorfunin ja Darfurin, orjakaupan hillitseminen yhdessä muiden sivistyspyrkimysten kanssa antoi hänelle erittäin tervetulleen syyn levittää valtansa myös sieltä etelään sijaitseviin trooppisiin maihin, jotka näyttävät antavan toivoa erittäin vilkkaan välikaupan syntymisestä. Vuonna 1868 varustettiin sotilasretkikunta, joka joulukuussa 1869 rohkean tutkimusmatkailijan Sir Samuel Bakerin johdolla murtautui Khartumiin. Retkikunta palasi 1873, ja Baker pašša julkaisi kuuluisassa ”Ismailia” -kirjassaan tekemänsä uroteot ja kokemukset, jotka hän oli koonnut näinä viitenä vuotena. Mielipiteet jakaantuivat siitä, olivatko retkikunnan hankkimat tulokset myönteisiä vai ei. Näyttää kumminkin varmalta, että kediivi olisi toivonut Bakerin puuhanneen enemmän Egyptin ylivallan lujittamisessa näille seuduin kuin sivistävissä ja tieteellisissä pyrinnöissä.

Bakerin seuraajana mainitaan insinööri-eversti Gordon. Hän tuli 15. huhtikuuta 1874 Gondokordiin (jonka Baker oli nimennyt uudelleen Ismailiaksi), ja Egyptin hallitus jätti hänelle apuneuvoja ja joukkoja sekä antoi hänelle tehtäväksi turvata hankitut omistukset sekä mahdollisuuksien mukaan koettaa laajentaa niitä. Päiväntasaajanmaa, jota Gordon pašša korkeimpana hallitusviranomaisena hallitsee, ulottuu Sobatin laskukohdasta Bahr el Ghaseliin etelään aina järville, ts. Unyoroon ja Ugandaan, joista edellinen valtio on vielä täysin riippumaton mutta jälkimmäinen on vasallisuhteessa Egyptiin. Kediivi hallitsee siten kiistatta toiselle asteelle pohjoista leveyttä, ja tätä vasta hankittua aluetta suojelee nykyään kymmenen sotilasasemaa, yksi Sobatin, Ghaba-Schambilin, Borin, Ladon, Wallian, Regatin, Lahoren, Dufflin, Fatikon ja Foweiran laskukohdissa. Eversti Gordon on myös useissa kohdin Niilinvirtaa koonnut aineksia ponttonisillan nopeaa rakentamista varten, niin että joukot voidaan erittäin nopeasti koota mihin kohtaan tahansa. Gordonin paššakunta jäi täysin Egyptin ja Abessinian [Etiopian] välisen sodan ulkopuolelle eikä kediivin päiväntasaajanalueille hyökätty missään lukuun ottamatta muutamaa mitätöntä kahakkaa Kabba-Regan ja muiden vähäisempien heimojen johtajien kanssa. Bakerin matkan tunnetuksi tekemä Gondokoro hylättiin sen jälkeen kun Niili oli vetäytynyt sieltä melko pitkän matkan päähän ja paššan virka-asunto asetettiin Ladoon.

Vaikka eversti Gordonin pyrkimykset kediivin nimenomaisen käskyn mukaan suuntautuivat sotilaallisiin ja poliittisiin voittoihin, hänen suojeluksessaan on kumminkin tehty useita tutkimusmatkoja, jotka maantieteellisessä ja luonnontieteellisessä mielessä ovat tuottaneet runsaan sadon. Kun Livingstone, Stanley ja Cameron tunkeutuivat kaakosta Keski-Afrikan lähdealueelle ja saavuttivat uusia ja suurenmoisia tuloksia, Gordonin suojeluksessa lähetetyt matkaajat Watson, Chippendale, Lang, Kemp, Marno ja Linant kykenivät vain hankkimaan lisävalaistusta jo aiemmin tehtyihin löytöihin.

Gordon ei koskaan jättänyt mielestään Bakerin keksimää mutta aina toteuttamatta jäänyttä suunnitelmaa saada aikaan laivaliikenne ensin Albert Nyanzalle ja sitten muille järville. Tämän kulkuneuvon avulla voitaisiin melko lyhyessä ajassa saada selko monimutkaisesta jokivesistöstä, jonka tämä suunnaton vesiallas muodostaa ja jonka rannat ovat maitse suurimmaksi osaksi täysin läpitunkemattomia. Englannista hankittiin pieniksi osasiksi hajotettuja rautahöyrylaivoja, mutta milloin puuttui yhtä, milloin toista, ja kuljetusvaikeudet olivat niin suuret, että kului vuosia ennen kuin tämä päältä katsoen helppo ja yksinkertainen hanke voitiin toteuttaa. Nyt viimein on Albert Nyanzan eli Mwutan-Nzige-järven täydellinen ympäripurjehdus onnellisesti toteutettu ja siitä on useita kirjeitä eversti Gordonilta ja kenraali Stonelta, kediivin esikuntapäälliköltä, Englannin maantieteellisen seuran puheenjohtajalle, joukossa sähkösanomaviesti 12. heinäkuuta, josta lainaamme seuraavan:

Tämän vuoden helmikuun 7. päivänä alkoi Ladossa kahden rautaisen pelastusveneen kokoaminen, ja työ päätettiin maaliskuun alussa. Eversti Gordonin antaman tehtävän mukaan hra Gessi aloitti maaliskuun 8. päivänä matkan Duflista Magungoon varustettuna elintarvikkeilla pitemmäksi ajaksi. Hänen seuralaisinaan oli yksinomaan arabeja, paitsi italialainen nimeltä Piagia. Vinhat tuulet ja Niilin voimakas virtaus estivät vauhtia, niin että vasta 30. maaliskuuta Gessi saapui Mwutan-Nzigen rannalla sijaitsevaan Magungoon. Sieltä hän lähti Viktorian Niilin Karuma-putouksille, missä virtahevot, krokotiilit ja muut pedot hirvittävillä äänillään pelottivat jatkuvasti arat arabit pakosalle. Huhtikuun 12. päivänä Gessi ryhtyi purjehtimaan Mwutan-Nzigen ympäri, minkä hän sai valmiiksi yhdeksän päivää myöhemmin. Järvi on hänen mittaustensa mukaan 140 (Englannin) peninkulmaa pitkä ja 40–50 peninkulmaa leveä. Itärannikolla on muutama hyvä satama, mutta länsirannikko on enimmäkseen epävieraanvaraisinta maata mitä kuvitella saattaa, ilman asukkaita, ilman kasvustoa eikä ainuttakaan kiinteää ankkuripaikkaa, koska vuoret nousevat siellä melkein pystysuoraan. Järven eteläosa on kalliota ja siellä rannikkoa rajoittavat tiheä ja läpitunkematon viidakko eikä ole luultavaa, että siellä voisi olla yhteys itä- ja länsirannikon vuorten välillä. On mahdollista, jopa todennäköistä, että ketju järviä ja suomaita sijaitsee Albert-Nyanzan ja Tanganjika-järven välillä; sitä vastoin on täysin varmaa, että mikään suuri virta ei täytä Albert-Nyanzaa. Kaikki virrat, jotka laskevat tähän vesialtaaseen, ovat kesäisin täysin kuivuneet. Gessi kulki ankarassa myrskyssä ja korkeassa merenkäynnissä kahdessa päivässä Albert-Nyanzan etelästä pohjoiseen. Veneet osoittautuivat oivallisiksi, ja Gessi uskoo, että mikään muu alus ei sellaisessa säässä olisi pitänyt vettä. Asukkaat osoittivat kaikkialla vihamielisyyttä. Järven laskujoki löytyi pohjoisosasta ja jakautui kahteen haaraan 100 (Englannin) peninkulmaa Duflista etelään. Toinen niistä, se joka virtaa Duflin ja Gondokoron suuntaan, oli Niili, toinen, joka virtaa suuremmalla nopeudella luoteeseen, ulottuu alkuasukkaiden kertoman mukaan syvälle sisämaahan. Se voi mahdollisesti olla Schweinfurthin River Welle ja se taas Barthin Kubanda. Se haara kuuluu myös olevan purjehduskelpoinen sekä vapaa koskista. Mikäli se osoittautuu todeksi, se helpottaa huomattavasti yhteyttä Khartumista järville. Eversti Gordon uskoo, että tämä haara yhdistyy River Jeihin, joka laskee Rabatchambéssa; mutta Jei on purjehduskelpoinen aina 6 leveysasteelle Rabatchambésta.

Siten eversti Gordon sanoo, että Albert-Nyanzen yhteys Niiliin on tullut selvästi ja tarkasti todistetuksi. Eversti Gordon lisää, että yhtään koskea ei havaittu välillä Murchisonin putoukset ja Aufena-saari, ja että ensimmäinen putous sijaitsee 23 (Englannin) peninkulmaa Albert-Nyanzalta.

Eversti Gordon antoi Duflin lähellä heti koota suuremman Englannin Samudassa rakennetun rautalaivan. Sen kokoaminen on kuitenkin viivästynyt, koska varastelevat neekerit ovat kähveltäneet paljon purettuja osia. Heti kun alus on saatu valmiiksi, eversti Gordon itse lähtee Magungoon.

Stanleystä ei ole saatu mitään lisätietoja. Kärsittyään tappion Stanleytä vastaan neekeripäällikkö Kabba-Rega on vetäytynyt takaisin samoille suomaille, missä Lady Baker muutamia vuosia sitten sairastui auringonpiston seurauksena. Ilmeisesti Stanley on kääntynyt itään Victoria-Nyanzalta, ja ehkä hän tätä nykyä tutkii järvien rykelmää, joka luultavasti levittäytyy Tanganjikan ja Albert-Nyanzan väliin.

Kirje Englannista 23. helmikuuta saapui Kerriin Duflin rannikolle 20. huhtikuuta. Tästä verrattain nopeasta yhteydestä huolimatta Gordon on sitä mieltä, että hän ei voi neuvoa Cookin turisteja lähtemään matkalle Khartumista järville. Sieltä nimittäin puuttuvat paitsi kaikki mahdolliset mukavuudet myös kaikkein välttämättömin.

 

 

Vertailu