Morgonbladet nro 138, 18.6.1877: Rahakysymys ja kurssit

Tietoka dokumentista

Tietoa
18.6.1877
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Morgonbladet on sattuneesta syystä jättänyt käsittelemättä rahakysymystä, niin kauan kuin hallituksen neuvottelut siitä ovat jatkuneet, ja ehkä noudattanut tätä hienotunteisuutta kauemmin kuin olisi ollut tarpeen.

Nyt säädyt ovat päättäneet kultarahakysymyksestä. Kaikki rahamiehet voivat iloissaan sulloa lahjaksi saadut prosentit taskuunsa ja maksajat näyttää millaista naamaa haluavat maksaessaan samat prosentit sen lisäksi, minkä he ovat velkaa – Suomen Pankki on pitänyt huolen siitä, että kummankaan osapuolen ei tarvitse odottaa asetuksen laatimista.

Pankki on tänä vuonna pitänyt matalampia kursseja kuin hopean arvo ulkomaanmarkkinoilla olisi antanut aihetta. Se on ollut mahdollista siksi, että vaihtokurssi ja diskonttokurssi on pidetty niin lähellä toisiaan, että hopean tuontiin ei ole syntynyt houkutusta, vaikka siinä olisi ollut tilaisuus pörssikeinottelijoille. Mutta maaliskuussa tässä noteeraustavassa tapahtui muutos, luultavasti pankkivaliokunnan vaikutuksesta. Vielä 17. maaliskuuta noteerattiin Lontoon vekseli- ja diskonttokurssit 27:35–27:15. Huhtikuun 14. päivänä noteeraus oli 27:80–27:30, eli 50 pennin ero. Mutta 25. päivänä se muutettiin 27:50–26:50:ksi eli siis yhden markan eroksi. Toukokuun 26. päivänä ero oli palannut 27:–26:50:een, mutta vaihtokurssi näytti laskeneen. Jälkimmäinen ennakoi hyvin, mitä 29. toukokuuta tuleman piti, eli 26:–25:50, jolla siirtymä kultakantaan oli tehty. Sillä 1 sterlingpunnalla saa meidän rahassamme vain 25 markkaa 50 penniä, mikä tarkoittaa, että hopearahamme ja Suomen Pankin seteleiden hopea suhtautuu kuvitteellisen kultamarkan kultaan kuin 1:15 ½.

On luultavaa, että pankki ei olisi vaarantanut mitään myöskään jonkin aikaa suuremmalla liikkumavaralla vekselikurssin ja diskonttokurssin välillä. Sillä diskonttokurssi oli silti niin korkealla, että hopean tuonnista ei ollut mitään vaaraa. Tuonti ja rahaksi lyönti lienee lisäksi estetty asianmukaisesti, vaikka se ei tullut yleisön tietoon. Vasta nyt luetaan Finlands Allmänna Tidningistä asetus, jolla hopean lyönti yksityisen lukuun kielletään. Sanamuodosta huomaa, että keisarillisella senaatilla oli jo pitemmän aikaa ollut valtuudet laatia se.

Voi ehkä olla kahta mieltä siitä, mikä on oikein pankin kyseisessä toimenpiteessä. Pankin on varmaan toimittava vain oman edun hyväksi. Sen osalta on kuitenkin melko samantekevää, minä hetkenä siirtyminen kultakantaan tapahtuu. Mutta kun hallitus on hopearahanlyönnin kiellolla jättänyt vallan pankin käsiin, olisi hyväksytyn muuntokurssin epäoikeudenmukaisuutta pienentänyt, jos pankki olisi vain askeleittain alentanut noteeraustaan aina siihen päivään asti, kun uusi rahayksikkö tuli voimaan. Sillä toisaalta on hyödyksi, että kauppoja ei enää tehdä korkeaan kurssiin, mutta toisaalta estetään maltillisemmalla kurssilaskulla vähitellen purkamasta aiemmin tehtyjä kauppoja ja siis kohtuullisemmat tappiot niille, jotka ovat tuomittuja menettämään. Uusissa kaupoissa odotettu muunto olisi varmasti joka tapauksessa otettu lukuun.

Pankin mainittu toimi näyttää paljastavan erään kiintoisan puolen asiassa, nimittäin pankinhallituksen lujan luottamuksen siihen, että metalliruplaa ei ilmesty liikkeeseen. Kuten tunnettua myös uusi rahalaki sisältää liitteen, että sanottua rahaa otetaan käteisenä vastaan pankissa ja kruunun kassoissa rajoittamattomia määriä.1

Ilman sellaista luottamusta pankki ei varmaan olisi tarpeettomasti etukäteen härnännyt onneaan – saati mahdollisesti aiheuttanut sanotun rahan käytön yksityisten maksuissa, monen tappioksi, jos olisi käynyt ilmi, että oli laskettu väärin ja määräys olisi joutunut muutettavaksi. Vahinko vain, että sanottua varmuutta ei ollut puolitoista vuotta sitten. Silloin asia olisi kenellekään vahinkoa tuottamatta voitu korjata nyt annetulla raha-asetuksella. Pankkivaltuuston kertomuksesta säätyjen pankkivaliokunnalle käy ilmi, että pankin hallitus oli 11. heinäkuuta 1876 tehnyt siitä esityksen – mutta sen lisäksi metallisten hopearuplien käypäisyydestä.

Kun aloite siitä ei voi olla pankin hallituksen tehtävänä, voi mainittua hivenen myöhäistä toimenpidettä pitää kiitettävänä, mutta valittaa, että se ei tuottanut mitään tulosta. Joidenkin liikemiesten vastalauseeseen hopeanlyönnin väliaikaisesta lakkauttamisesta ei olisi pitänyt kiinnittää huomiota. Sillä kuten kokemus on osoittanut, pankki on omaksi vahingoksi pitänyt diskonttokurssin niin lähellä vaihtokurssia, että rahanlyöntioikeudella ei olisi koskaan ollut mitään käytännön arvoa. Vuonna 1876 ei lyöty ainuttakaan markkaa. – Eikä metalliruplajärjestelyn olisi 1876 pitänyt kohdata suurempia esteitä kuin nyt 1877, sodan ollessa kuumimmillaan, kun kaikki Venäjän rahanarvoa koskeva näyttää vaatineen suurempaa varovaisuutta.

Ei ole ratkaistavissa, kuinka paljon tuhoisampi tässä kysymyksessä nyt tehty tulos olisi ollut vuonna 1875. Mutta myös nyt lisätoimet voivat tulla pakollisiksi. Ja aina on varmana mahdollisuus, että maalle tuhoisaksi osoittautuvat käskyt pitää kumota.

 

 

  • 1. Hyödyllistä olisi, jos kukin sanomalehti kiinnittäisi yleisön huomion tähän määräykseen.

Vertailu