Iisalmi 21.8.1847
Rakas Puoliso!
Huolissa viimme kirjeestä niin kuin tiedät, asetun vuodattamaan suruani sinulle hellä Puolisoni. Viimme posti jota toivoin, ei tuonut iloista tietoa; Kun se tuli minä juoksin Sedän luo, katsomaan tuliko minulle kirjettä, mutta kun ei sitten tosiaan tullut, menin Tädin luo, ja hän aavisti suruni, ja otti äidillisesti minut hoivaansa, ja lohdutti, enkä minä voinut pidättää kyyneleitä, mutta silti se oli ihanaa, tuntui samalta kun ennen aikaan, lapsena, Äidin sylissä.
Tädin mielestä oli hyvä nähdä minun suruni ja kyyneleet, koska se oli todistus hartaasta rakkaudesta, omaa rakasta Ukkoani kohtaan. En minä kumminkaan voinut ymmärtää että sinä et olisi kirjoittanut, vaikka kirje varmaan on jäänyt virumaan postikonttoriin, koska Setä sanoi että ne usein unohtavat pistää ne eteen päin, ja sitten minä kuulin että Mellander oli tulossa samana iltana ja odotin mutta sekin oli turhaa. Mutta ehkä sinä olet myös saanut odottaa kuten minä; kumpa niin ei olisi se tuntuisi vaan pahalta, koska eihän se minun syyni ole kun kerran olen kirjottanut niin usein useamminkin kuin sinä toivoit. Eilen me kaikki menimme Taipaleelle saattamaan Setää ja poikia. Calle mahtui oikein hyvästi vaunuihin Sedän kanssa; se otti koville kaikilta varsinkin Georgilta joka lähti ensimmästä kertaa kotoolta pois. Calle vallan itki katkeria kyyneliä erossa, Herra häntä siunatkoon kumpa hän olisi jatkossa saman lainen niin minä rupean todesta pitämään hänestä, minusta hän on muuttunut paljon herttaisemmaksi, se esimerkki minkä hän kesällä sai, on varmaan vaikuttanut, minäkin yritän pitää sitä tallella kun tapaan hänet äidin rakkaudella, minun on aikaisemmin ollut vähän vaikea lähestyä, olen kainostellut kun itsekin olen ollut sellainen lapsi.
En olisi päästänyt häntä matkustamaan yksin, mutta Mellander lupasi pitää huolta, ja minä kirjoitin Minalle että tekisi parhaansa. Täti tahtoi välttämättä että me olisimme vielä pari viikkoa ja lähtisimme perään sitten hänen kanssaan. Josephine sai viime postissa kirjeen Amanda Ehrströmiltä, hän kirjoittaa että hän on kolme viikkoa sitten mennyt kihloihin Pastorinapulainen Beirathin kanssa, he olivat oleskelleet yhdessä Amandan sedän luona jonkun aikaa. Oli oikein hauska lukea hänen kirjettään, hän on varmaan oikein sievä tyttö, minä pidän hänestä vaikka en tunne häntä enempää kuin että luin hänen kirjeensä. Emma ikävöi ja minä myös tapaamista, hän tiesi kertoa sinusta. Lönnrot on täällä ja panee seuraavaan postiin kirjeen minun kirjeeni kanssa.
Näkemiin hyvä Rakas älä unohda kirjoittaa omalle
Jeanettellesi
