Iisalmi 23.7.1849

Rakas hellästi kaivattu Puoliso! 

Kun en lainkaan tiedä miten voit, ja missä olet, olen suuresti huolissa, odotan vain kärsimättömästi Tiistai iltaa, kun varmasti saan tietoja sinusta, tämä on nyt neljäs kirje jonka kirjotan sinulle, kumpa ne kaikki olisivat tulleet perille sinulle!

Nyt on taas ollut monena päivänä sadetta, mutta vuorostaan sitten kuitenkin kaunista, niin että Lapset ovat voineet olla ulkona, pikku Poju ymmärtää sen verran, että hänestä kuuluu asiaan olla ulkona, ja siellä hän viihtyy kaikkein parhaimmin.

Sinun pitää antaa anteeksi jos tästä kirjeestä tulee ihan sottainen, minä aijoin kirjoittaa eilisiltana, mutta oli niin hämärää, että en nähnyt ilman kynttilää, niin että jätin kirjottamisen tämän päivän aamuun, kun minun täytyy pitää kiirettä. Tänään aijomme myös lähteä terveys lähteelle Kiuruvedelle, sinne on kolme peninkulmaa, sellaisiin matkoihin menee yksi päivä, omilla hevosilla.

Kun vain pääsisin Kuopioon ennen sinua, Täti on monta kertaa ollut kiltti ja luvannut tulla mukaan, mutta mitä mieltä sinä olet? mitä minä teen? Jos tekisin oman haluni mukaan, lähtisin edeltä käsin, ja, laittaisin kuntoon, ja olisin sitten kotona kun sinä tulet. Onhan se sinulle sitten rasittavaa tulla tänne, noin pitkän matkan jälkeen hakemaan meitä, ja sitten taas kestää aikansa ennen kuin meillä on kotona kaikki kunnossa, ja ihan varmasti sinäkin mieluumin tulet kotiin etkä enää lähde sieltä, ja minäkin olen mieluumin kotona vastaan ottamassa sinua, näin pitkän odotuksen ja ikävän jälkeen.

Tuntuu etten minä ole ihan terve, mutta ei se mitään vakavaa vaivaa ole. Voi suo Jumala että se olisi totta, minä kiittäisin Luojaa sydämmen pohjasta, ja olisin iloinen, sehän on vallan ihana tunne, vaikka huolta siitä tulee. Voi kun saisin nähdä sinut, älä naura, äläkä missään nimessä kerro kellekkään, minua kumminkin kovasti ujostuttaa, voi olla ettei se ole totta, näetkös, tätä minä en ole kehdannut kertoa sinulle, jotenkin nyt vain tulin kirjottaneeksi, ettei nyt vaan kukaan näe tätä kirjettä.

Lapset kovasti terveinä, pikku Hanna nukkuu ja Poju herää aikaisin niin kuin ennenkin, mutta sitten hän nukkuukin kunnon päiväunet. Terveisiä Callelle ajattelen häntä usein, nyt minä kirjoitinkin hänelle, mutta jos hän ei enää olekkaan Helsingissä vaan siskonsa luona Luoja siunatkoon sitä lapsi raukkaa. Näkemiin sinulle, tästä kirjeestä on minulle paljon huolta, ennen kun tiedän että olet saanut sen, jospa minun ei olisi pitänyt, vai mitä?

Täti Setä ja kaikki täällä olijat lähettävät sydämellisiä terveisiä, Setä on niin kultainen, hänkin on ihan surkeissaan kun en ole saanut kirjeitä.

Luoja varjelkoon sinua rakas Mieheni, sitä rukoilee ja toivoo sinun hellä

Jeanette.