Johanna Lovisa Snellmanilta

Editoitu teksti

Suomi

13.7.1849

 

Rakas Mieheni! 

 

Suruni on suuri, sen jälkeen kun sain kirjeesi en ole saanut rauhaa, minä näen kyllä että olet minulle vihainen, mutta älä ole rakas kulta Mieheni, miten sinä voit luulla minusta niin väärin, ja usko pois etten minä minkään huvin takia, laimin lyö yhtäkään postipäivää, en ikänä tee semmoista, niin kauvan kuin sinä vähänkin pidät minusta ja, pidä minusta rakas Mieheni, sillä miten katkeraa minun elämästäni tulisi, jos sinä lakkaisit rakastamasta minua, vaikka tiedän hyvin, etten ole läheskään arvollinen, sinun rakkaudellesi, mutta jospa tuntisit miten hartaasti minä pidän sinusta, ja miten tyhjä koko maailma olisi, jollei minulla olisi sinua tukena, Voi kumpa kuulisit miten sydämmeni hakkaa näin lujaa kuin nyt, ikävästä Sinua kohtaan, ja toivosta, ettet sinä enää olisi huolissasi, etkä luulisi mitään semmoista omasta Muoristasi.

Maanantaina 10. päivä lähetin postelijoonin kanssa kirjeen Sinulle, ja pyysin ja vannotin häntä panemaan kirjeen maanantain postiin, mutta kun kerran et ole saanut sitä, se varmaan lähti vasta Torstaina, olisin kirjoittanut jonkun matkustavaisen kanssa jo ennemmin, mutta täälä ei kulkenut ketään, älä usko että minä olisin laimin lyönyt yhtäkään tilaisuutta, tai voinut laimin lyödä, sillä mitä iloa minulla olisi jossen minä saisi kirjottaa sinulle ja sitten saisi kirjeitä sinulta, mutta sinun viimme kirjeesi teki minut niin levottomaksi, mutta kirjoita Rakas Puoliso Lauvantaina niin minä saan kirjeen Tiistaina postissa, sillä muutoin sinä teet minun viikostani pitkän ja surkean. Panen nyt tämän kirjeen yhden Asia-miehen kanssa joka lähettää pikoja Kuopioon, niin että ei pitäisi kestää kauvan ennen kuin saat sen käsiisi, niin kumpa kävisi niin onnekkaasti että saisit sen oikein pian, sillä minuun koskee kun sinä kaikkien muiden huolien lisäksi joudut sureksimaan meitä. Lapset voivat oikein hyvin, voisitpa nähdä miten pikku Hanna tepsuttaa alas ullakonportaita, miten varovasti ja nätisti hän kulkee, ei ole kertaakaan käynyt että hän edes meinaisi kaatua, eikä hän muutoinkaan paljon ole kaatuillut, paitsi käsien varaan, ei ole saanut mustelmaakaan, älä luule että minä jätän lapset hoivatta tai että muuten laimin löisin kaitsemista, sinä voit kyllä olla varma että minä valvon lapsia, niin paljon kuin kykenen.

Minä niin toivoin että sinä olisit viimme kirjeessä kirjoittanut, monesta, monesta, meidän asiasta, mutta et kirjoita mitään ja nythän minä en hämmästele sitä, kun kerran et ole saanut yhtäkään minun kirjettä. Minä aijoin kirjoittaa pitkän kirjeen, mutta nyt keskeytti R. Messman, joka tuli juuri ja aikoo myös lähteä kohta, minä kirjotan Maanantaina seuraavan kerran jossei joku matkustavainen tule. Vähän huolehdin viimme kirjeestä että pääseeköhän se sinun käsiisi asti. Tohtori Frosterus tuli myös juuri nyt Kuopiosta. Täti Frosterus antoi Alexandra Soldanille asiaksi, mennä Papan luo ja yrittää saada Tyttöjä tänne, minä pyysin moneen kertaan Tätiä ettei tekisi sitä, mutta ei auttanut, Täti selitti että hänellä ei ole heistä mitään vaivaa, sillä he asuisivat minun kanssa, ja nyt Alexandra kirjoitti että voi käydä, että he tulevat jos on mahdollisuus. Minustahan se on tietysti oikein hauskaa, ja Lapsi raukkojen kannalta myös.

Tervehdi Callea, ja minä tiedän että Hanna kyllä muistaa hänet, ja pikku Poju on tullut niin reippaaksi, että hän saa kohta hänestä leikkitoverin.

Unohda nyt kaikki Rakas ystävä, Luoja jospa sinä voisit pitää minusta yhtä paljon kuin minä pidän sinusta Näkemiin sinun uskollinen

Jeanette

 

sinulle oli kirje de Roulta, minä tunsin sinetin ja mursin sen, sillä minä arvasin mistä siinä oli puhe, rahat minä jätin tänne, mutta lähetän silti kirjeen.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: