Johan Jakob Nervanderilta

Editoitu teksti

Suomi

Helsinki 3.9.1846

 

Kelpo Ystäväni ja Veljeni, 

 

Saavuin tästä päivästä kaksi viikkoa sitten Helsinkiin, mutta kirjoitan Sinulle vasta nyt, koska olen kotiinpaluustani saakka ollut kuin myllyssä, osaksi observatoriorakennukseni takia, jonka rakentaminen ei ole lainkaan edistynyt poissaoloni aikana; siitä syystä olen joutunut jahtaamaan muurareita, puuseppiä, kirvesmiehiä, valajia, katontekijöitä ja peltiseppiä. Voit lähteä siitä, että olen joutunut käymään näiden herrojen luona keskimäärin 3 kertaa tavoittaakseni heidät ja saadakseni heidät töihin. Ota lisäksi huomioon, että kaikki kaupunkiin kokoontuneet toverit ovat kukin vuorollaan olleet riesanani, että Nordström asuu luonani myytyään huonekalunsa huutokaupalla ja että Gottlund on ahdistellut minua magneettisten havaintojeni korjausvedoksilla. Kun lasket tämän kaiken yhteen, varmasti vakuutut siitä, että minulla on ollut näiden kahden viikon aikana suunnilleen yhtä paljon puuhaa niskoillani kuin Sinulla niiden kahden viikon aikana, jotka vietin kuokkavieraana talossasi. Nordström lähtee huomenna, ellei täällä jo monta päivää vallinnut sumuinen sää viivytä höyrylaivan saapumista.

Käytän kuitenkin puolituntisen hänen kaupungille lähtönsä ja päivällisaterian välillä keventääkseni omaatuntoani ja kiittääkseni Sinua ja ennen kaikkea Sinun viehättävää pikku Rouvaasi kaikesta siitä metelistä ja vaivannäöstä, jota me – minä ja lapset ja kukkanen – aiheutimme.

Vaikka tunnenkin tämän vaivannäön aiheuttamisen takia tunnontuskia, minulla ei kuitenkaan ole sydäntä toivoa, että olisin säästänyt ne vaivat Sinulta ja Eukoltasi, sillä onnesi näkeminen ja vakuuttuminen sen pysyvyydestä ovat minulle niin rakas muisto, etten haluaisi olla sitä vailla. Minulla puolestani ei ole koskaan ollut yhtä lujaa luottamusta kenenkään onnistuneeseen valintaan kuin Sinun tekemääsi. Vakaa uskoni ei perustu pelkästään siihen, mitä ajattelin hänen lähellään, vaan myös kokonaiskuvaan hänen persoonallisuudestaan, sellaisena kuin sen nyt jälkikäteen mielessäni hahmotan, ja pidänpä ”ihmistuntemukseni” melkoisena ansiona sitä, että se pystyi kaikkien ennen hänen tapaamistaan kuulemieni ristiriitaisten kertomusten perusteella luomaan käsityksen, joka on pysynyt muuttumattomana, ainoastaan täydentynyt yksityiskohdilla.

Pidät tätä ylistyslauluani ehkä hieman huvittavana, mutta tiedät toki, että toisinaan intoudun. Tiedät joka tapauksessa, etten kirjoittaisi ”pikku muori” -rassukasta muuta kuin ajattelen, vaan olisin mieluummin vaiti.

Jätin Augustan Viipuriin Fabritiusten luo. Hän saa viipyä siellä niin kauan kuin tahtoo, sillä hätätilassa joku Fabritiuksen langon maatilan alustalaistalonpoika voi kyyditä hänet Helsinkiin silloin kun halutaan.

Paluumatkani sujui hyvin. Sää oli kaunis lukuun ottamatta paria sadekuuroa, jotka vain estivät maantietä pölyämästä, ja tulimme Viipuriin tiistaina klo 5. Viipurista lähdin Union-laivalla perjantaina ja saavuin tänne lauantaina.

[Saiman] 34. numeron kirjoitus virkamieskoulutuksesta on herättänyt täällä paljon närkästystä, etenkin maininta ”karsinasta” jne. Samoin maininta kirjakauppatullin ”epähumaanisuudesta” on antanut aihetta tyytymättömyyteen. Bygdén erotetaan, jos se vain on mahdollista, ja jos Thesleff olisi ollut täällä ensimmäisen kiihtymyksen hetkellä, niin että sensuuriylihallituksen istunto olisi voitu pitää, Saima olisi lakkautettu. Saa nyt nähdä, parantaako aika mielensä pahoittaneiden haavat ja saako Saima siis edelleenkin kukoistaa hamaan tulevaisuuteen.

Nordströmillä on vaikea katarri, eräänlainen yskä, johon liittyy lievä henkitorven tulehdus. Lisäksi hän on yhä varsin apealla mielellä. Backman on kahden kuulutuksen jälkeen purkanut kihlauksen, ensisijaisesti mustasukkaisuuden takia.

Lille ei ole mennyt kihloihin ja kulkee yhtä kevytkenkäisenä kuin ennenkin. Rob. Tengström lähtee samalla laivalla kuin Nordström. Alan uskoa, että hänen sydämensä oli palovakuutettu mademoiselle Kellgrenin vaikutusta vastaan ja vakuutuksen oli myöntänyt Lina Borgström. Ainakin heidän välillään vallitsee täydellinen ”sisarusten välinen rakkaus”. Robert-paralla on joko niin huono onni, että hän kohtaa aina vain ”sisarellista rakkautta”, tai sitten on todettava, että ”nicht Alles geheuer” [kaikki ei ole niin kuin näyttää]. Rouva Borgström on saanut tyttären ja minun luokseni taas tulevat Backman ja Ilmoni noutamaan minut Kaisaniemeen Nordströmin kunniaksi pidettäville päivällisille. Kerro tuhansia terveisiä Sinun Hannallesi ja minun Josephinalleni [Josefina Kellgren]

alttiilta ystävältäsi

J. J. Nervanderilta

PS Älä unohda kertoa terveisiä ja kiittää puolestani kaikkia tuttuja, Lindforsia, herra toht. Schmidtiä, Collania ja appeasi, jolle on ohessa mukana Wetzerin lähettämä toimeksianto.

 

 

Vertailu