Erik Alexander Ingmanilta

Editoitu teksti

Suomi

Kristiinankaupungissa 16.7.1842

 

Parahin Ystävä! 

 

Vastustamaton houkutus on nyt saanut valtaansa sinun muuten hitaasti toimivan Cancellarius penniferisi [sulkakynää käyttävän kanslerisi], jotta hän lähettäisi muutaman rivin tervehdykseksi vanhalle ystävälleen ja neuvonantajalleen. Hän on juuri lopettanut tavattoman kauniin kirjan ”Kahdenlaista rakkautta”, jonka hän on lukenut ääneen pikku eukolleen. Ja nyt hän täten esittää kirjoittajalle oman ja eukkosensa kiitollisuuden siitä kohottavasta tunteesta, jonka mainittu teos on jättänyt jälkeensä heidän sydämiinsä. Hän itse on lisäksi sangen kiitollinen samalle kirjoittajalle Saksaa koskevista kuvauksista sekä viime ja tämän vuoden Frejassa julkaistuista Straussia ja poliittisia kysymyksiä koskevista artikkeleista, joita hän on tutkinut con amore [ihastuneena]. Hän kerrassaan iloitsee näiden artikkelien kirjoittajan suuresta jalosta uhrautuvuudesta, kun tämä on meidän kiukkuisena, suvaitsemattomana aikanamme rohjennut astua esiin lyödäkseen kumoon ne monet karkeat ennakkoluulot, jotka yhä vaivaavat luulotellusta viisaudestaan aivan liiaksi pöyhkeileviä oppineitamme. Häntä huvittaa myös kuvitella mielessään, miten asianomaiset sekä täällä että Sveanmaassa vähitellen alkavat nolostua saamastaan pitkästä nenästä, koska siitähän ei voida erehtyä, että totuus voittaa jonakin päivänä papiston anateemoihin ja despotismin kahleisiin nujertumatta. Masentavalta allekirjoittaneesta kuitenkin tuntui, kun hän viime keväänä oleskeli muutamia viikkoja Suomen pääkaupungissa valmistamassa opinnäytettään kirurgian ja lapsenpäästöopin apulaisen viran saamiseksi, että hän sai ajoittain havaita sekä opettajien että opiskelijoiden keskuudessa sangen silmiinpistäviä rajun nohrvallilaisuuden [mahd. nohrborgilaisuus, Nohrborgin postilla oli heränneiden hartauskirja] oireita. Häntä harmitti myös melkoisesti, kun hän näki, millaista menestystä pietismi on siellä viime aikoina saanut ja kuuli mitä typerimpiä hylkäystuomioita lausuttavan Straussista ja muista vapaan tutkimuksen esitaistelijoista, joiden pyrkimyksistä he tuskin kuitenkaan olivat vaivautuneet hankkimaan minkäänlaisia tietoja. Minä puolestani tein kyllä parhaani haukkuakseni heidät. Valistuneimpien pietistien pyrkimyksenä tuntuu yleensä olevan meidän johdattamisemme takaisin Lutherin näkökannalle, koska hän on heidän mielestään ymmärtänyt kristinuskon totuuden syvimmin. Sanoin heille, ettei se enää onnistu ikuisesti, koska maailma ei suinkaan ole voinut elää turhan takia 300 vuotta.

Vielä kuitenkin muutama sana yksityisestä asemastani, josta sinua ehkä huvittaa kuulla jotakin. Elämäni tässä pikkukaupungissa on sujunut melko yksitoikkoisesti sellaisten ihmisten keskellä, jotka elävät pelkästään omaa itseään varten. Olen kuitenkin tutustunut täälläkin muutamiin kelpo miehiin, niin etten suinkaan voi sanoa, etten olisi viihtynyt. Nyt minulla on kuitenkin toiveita poispääsystä. Ja mitäpä mieltä olet minun nenäkkäästä pyrkimyksestäni itseriittoisen viisauden lähteelle (Yliopistoon)? Eipä juuri kadehdittava tavoite, esittänet vastaväitteenäsi. Niin, huonoltahan tilanne siellä näyttää juuri nyt. Ja miltä tulevaisuus näyttäneekään, kun tuollainen häpeämätön absolutismi tuntuu jo päässeen juurtumaan oppineiden sangen viisaaseen ammattikuntaan! – Meillä ei ole vielä lapsia (ehkä muistanet, että eukkoni ensimmäinen lapsivuoteus päättyi hyvin onnettomasti). – Ja tämä epäonni on ollut eukkoselle varsin raskas asia, niin että minun on täytynyt tehdä kaikkeni pitääkseni hänen elämänhaluaan yllä. Elämme kuitenkin onnellista ja tyytyväistä elämää, hyvin huolissamme siitä pitkästä erosta, joka on kohta edessämme. Mutta kukapa tietää, mitä hyvää siitä saattaa seurata. Ajattelen nimittäin minäkin puolestani katsella hieman ympärilleni maailmassa. Niin, ensi syksynä (ehkä syyskuussa), heti kun olen saanut nimityksen ja suuri cancellarius on myöntänyt minulle luvan, matkustan ulkomaille – aluksi suoraa päätä Pariisiin (luultavasti Lontoon kautta), missä haluaisin viipyä 7–8 kuukautta opiskellakseni innokkaasti kirurgiaa. – Sitten haluaisin matkustaa Ranskan läpi etelään, tehdä sieltä lyhyen käynnin Italiassa, tulla sitten Venetsian ja Tirolin kautta iloiseen Wieniin, jossa toivoisin pääseväni näkemään suuret synnytyssairaalat. Wienistä aikoisin sitten suunnata kulkuni eteläisiin Reinin maihin, käydä Yliopistoissa, lopuksi Berliinissäkin. Voin käyttää matkaan vain yhden vuoden.

Uutisia: vanha asuintoverini Adolf Grönberg, joka asuu nykyisin 4 peninkulman päässä täältä Ylimarkussa papyrustehtailijana, astuu piakkoin aviosäätyyn neiti Maria Wasastjernan kanssa. – Veljesten Carolus ja Fredrik Ehrströmin eukot ovat kumpikin siunatussa tilassa. Fredrikin eukko, johon äskettäin tutustuin Helsingissä, tuntuu olevan erinomainen nainen. – Veljesi Augustin, joka on päällikkönä täkäläisissä laivoissa, odotetaan palaavan syksyllä kotiin pitkiltä matkoiltaan. Hän on nyt Hollannissa. Hänen rouvansa ja kälynsä ovat kaikki vaeltaneet pois tästä maailmasta, kaikki saman taudin uhreina, viimeksi rouva Petemkinn, suunnilleen kaksi kuukautta myöhemmin jätti mies tämän maailman hyvyydet. Veljesi lapset asuvat täällä äidinäitinsä luona, he ovat pari reippaita lapsosia.

Mitä lämpimimmin sydämin toivotan sinulle ja kirjalliselle työllesi kaikkea mahdollista menestystä ja siunausta!!!

Uskollinen ystäväsi

Cancellarius pennifer

 

PS Tämä epistola lähtee kauppias Parmanin mukana.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: