Kajaanissa 26.9.1845

Parahin Veli! 

Oheisesta kirjeestä voit jälleen nähdä, että vielä muutamia vuosikymmeniä sitten tuntematon ja kelvottomana pidetty kielemme saa vähitellen yhä enemmän ystäviä ulkomailta. Jos pitäisit tällaista ilmiötä sen arvoisena, että siitä olisi kerrottava Saiman lukijoille, voit aivan hyvin tehdä niin, kunhan vain jätät kirjeen alusta pois minulle suunnatut korulauseet. Sellaiset eivät nimittäin tietämäni mukaan tuo vähintäkään hyötyä minulle kuten eivät muillekaan, mutta tiedän hyvin niiden voivan vaikuttaa monessakin mielessä haitallisesti. Tietäähän jokainen meistä tunnossaan, ettei ole tehnyt eikä voi tulevaisuudessakaan tehdä edes kaikkea sitä, mitä hänen pitäisi kykyjensä mukaan saada tehdyksi, saati sitten sellaista, mikä antaisi aihetta ylistämiseen. Voit pitää kirjeen hallussasi siihen saakka, kun joskus taas tapaamme.

Aioin lyhyesti huomauttaa siitä, mitä Borgå Tidning eräässä numerossaan Makkosen, Kymäläisen ja Puhakan sekä heidän kansanomaiset runonsa mainitessaan unohti tai ei tiennyt – mutta kun sana solmiutui sanaan, tästä tulikin huomaamatta lyhyt kirjoitelma suomalaisesta trokee- ja jambimittaisesta runoudesta yleensä, ja tämän kirjoitelman siirrän ohessa Saiman palvelukseen käytettäväksi. Lukiessani sen vielä läpi korjasin ja paikkasin itse muutamia virheitä ja pyydän sinua tekemään saman niille virheille, jotka välttivät silmäni.

Terveisiä tutuille!

Tuus [Sinun]

Elias Lönnrot