Carl Julius Lénströmiltä

Editoitu teksti

Suomi

Skålltorp 17.–20.7.1842

 

Hyvä Ystävä! 

 

17. päivänä

Kirjoitan sinulle Skålltorpista nämä rivit, jotka kiinnostanevat sinua kuvatessaan sinulle rakkaan perheen kotielämää. Axevallan nummella, Länsi-Götanmaan rykmenttien harjoitusalueella, on Skarasta tultaessa muiden muassa muuan vasemmalle kääntyvä tie. Lähestytään metsän reunaa. Pitkä ja tuuhea, vaikkakaan ei viivasuora eikä puustoltaan tasainen puistokuja johtaa meidät varsin leveälatvuksisten ja lehtevien puiden reunustaman pihapiirin portille. Suoraan edessäsi on punaiseksi maalattu yksikerroksinen rakennus, corps de logi [päärakennus], sivuilla pienet talot, vasemmalla olevassa Everstin 2 toimistohuonetta ja vintillä kaksi huonetta, toinen adjutantille, toinen miesvieraille. Oikeanpuoleinen on vaunuvaja. Mitä itse päärakennukseen tulee, noustaan talon kummallakin seinustalla kasvavien tuoksuvien kuusama-aitojen reunustamia portaita tavalliseen eteiseen. Tässä on pohjapiirros huoneista.

Kalustus ja koristeet salongissa, salissa, tupakkahuoneessa ja työhuoneessa ovat hyvin aistikkaita ja hienostuneita. Viehättävämpää järjestelyä ei voi kuvitella. Nerouden jälki näkyy pienimmässä ja kuluneimmassakin yksityiskohdassa.

Vintillä on toisella puolella neidin huone, toisella vierashuone naisia varten.

Klo 8 juodaan yhteiset kahvit, klo 2 syödään neljän ruokalajin päivällinen ja juodaan kahvit, klo 8 juodaan teetä ja syödään voileipiä. Hevosia kuuluu talon varustuksiin, mistä syystä täällä käydään päivittäin ajelemassa. Kaksi livreepukuista palvelijaa huolehtii tarjoilusta. Kaikki sujuu sanalla sanottuna ylhäisesti. Kaikki perheen jäsenet rakastavat toisiaan yhtä suuresti. Eversti on mainio veikko, mitä rehdein mies, avoin, mutta samalla sivistynyt & matkustellut ja usein varsin leikkisä. Hän jumaloi vaimoaan. Neiti Zelow, lihava matroona, on talossa talouden vallanpitäjä, seuraavana emännöitsijän jälkeen. Hän on hyvä, sisartaan sanomattomasti rakastava, erinomaisen sivistynyt nainen. Muuan adjutantti af Sandeberg on ollut talossa 7 vuotta ja on vaatimaton mies, joka ei harrasta elkeitä. Talonväkeen kuuluu nyt matkan takaa tulleena vapaaherrattaren sisar rouva Flack, joka on naimisissa sisarvainajansa lesken, erään luutnantin kanssa. Hän on aidosti naisellinen olento, näyttää 30-vuotiaalta, toisinaan jopa kauniilta, vaikka hän varmaankin on paljon vanhempi. (Nuorin sisar elää naimattomana Skånessa.) Tätä suurenmoista perhettä yhdistää todella mitä aidoin perherakkaus. – Vapaaherratar ei tunnu voivan hyvin, rinnassa raivoaa hirmuinen keuhkotauti yskästä päätellen. Lienee epävarmaa, miten kauan mahtava äly voi pitää tätä olentoa hengissä. Hän juo nyt terveysvettä kotona Ebba-neidin kanssa. Hän on kertonut luottamuksellisesti minulle, että hänellä on valmiina puhtaaksi kirjoitettu suuri kolmiosainen romaani, jota teosta sisaret ja tytär sanovat minulle pitävänsä suurenmoisimpana hänen kirjoittamistaan. Olen saanut jönköpingiläiseltä Lundströmiltä tarjouksen, että hän ottaa sen ja maksaa 40 bankoriksiä arkilta, Bonnierin tarjous on 33,16 bankoriksiä. Luultavasti sen ottaa Lundström. Kirjeenvaihto asiasta on aloitettu. Hän pitää toki kallista hintaa, mutta sanoi tekevänsä sen tyttärensä takia, sillä hän tallettaa kaikki rahat tämän tilille. Hän näytti minulle myös jatkoa teokseen ”Ståndsparallellerna” ja pikapiirrelmiinsä, mutta nämä eivät ole vielä valmiita. – Mitä perheen varallisuusoloihin tulee, hän sanoi minulle, että perhe elää Everstin palkalla ja että jonkin verran velkaa lienee, mutta etteivät he koskaan ole rahapulassa eivätkä taloudellisissa vaikeuksissa. Myös virkatalo tuntuu tuottavan melkoisesti, sillä se on alueeltaan hyvin suuri. – Ebba-neiti on harras ystäväsi, hän ei ole maininnut sinua kiitosta samalla sanomatta. Toki vapaaherratarkin on tehnyt niin, mutta kuitenkin hieman ivaillen sinun ”kiltistä” vapaaherrattarestasi, ”kiltistä” neidistäsi, on sitä mieltä, että romaanisi [Kahdenlaista rakkautta] saattaa olla pohdiskelujen takia liian raskas ja ikävä ja ettei sinun pitäisi koskaan kirjoittaa runoa. Tässä on kaikkineen se, minkä minä olen kuullut. Muuten hän tuntuu pitävän erinomaista kohteliaisuuttasi imartelevana. Eversti on hukuttanut minut kysymyksiin sinun suhtautumisestasi Suomeen ja tulevaisuudestasi, joihin kysymyksiin olen vastannut sinun kannaltasi mitä edullisimmin. Vapaaherratar ei minusta tunnu yhtä sydämelliseltä kuin muu perhe. Ésprit [henki] ja järki ovat voitolla. Rouva Flack on sitä vastoin pelkkää sydäntä. Ebba-neidin kanssa olen jutellut Paronista, en sen takia, että sinä olet puhunut siitä, mistä minä en ole maininnut mitään, vaan koska olen kuullut asiasta muualtakin. Hän antoi minun kahdenkeskisessä keskustelussa ymmärtää, että jotakin on tekeillä ja että Paronin pitäisi tulla tänne elokuun puolessavälissä ja että hän pitää Paronia kunnon miehenä, josta kenelläkään ei ole mitään pahaa sanottavaa, että hänen pitäisi olla varakas mies. Toivotin hänelle onnea vilpittömästi sydämestäni. Herran hallussa kuitenkin on, tapahtuuko kosinta papan ja mamman edessä heti, kun mies saapuu. Ehkä he kaikki tietävät asiasta, mutta salaavat sen, sillä perhe on hieno. – Ebba on niin vilpitön, avomielinen, iloinen, mutkaton, että ystävänä hänestä on pakko pitää. Rakastaminen on muuta. Hän ei ole kaunis, mutta se merkitsee vähemmän; en ole nähnyt merkkiäkään siitä, että hän olisi ”erikoinen”, niin kuin Tukholmassa ja täällä arvellaan. Se johtuu hänen iloisesta ja ujostelemattomasta tavastaan olla oma itsensä, mikä ei sovi tämän ajan teennäisille naisille. Hän on itse sanonut sen minulle. Ehkä juuri siinä on erityisen arvokas ominaisuus, joka lupaa tulevalle miehelle mitä parhaan vaimon. Niin, olkoon onni ja viihtymys tämän perheen osana. Arvostan sitä suuresti enkä voi tuskaa tuntematta lähteä sen luota, luultavasti ainaiseksi, sillä en koskaan enää palanne näille seuduille. Tästä jää minulle unohtumaton muisto, sittenkin, vaikka en ole heille muuta kuin oppinut Maisteri, jota saattoi olla hauska pitää uteliaisuudesta vieraanaan viikon verran keskustelemassa. Se siitä.

Tukholmasta – toivoisinpa voivani maksaa samalla mitalla ne iloiset päivät, jotka siellä minulle järjestit – matkustin Strängnäsiin, sieltä etelämmäksi Södermanlandiin Stenhammariin, Kraemerin suunnattoman kauniille maatilalle. Siellä vietin pari miellyttävää päivää hänen rakastettavan perheensä piirissä, johon erityisesti sisällytän neiti Louisen, veljentyttären Porkalasta, naisen, jolla on junomaiset muodot, on hyvä ja lempeä, mutta vailla älyä ja rakastaa punatakkeja. Sieltä menimme Finspångiin, jossa tapasin erään nuoruudenystävän, sitten kanavaa myöten Motalaan, kävimme katsomassa Vadstenan ja Alvastran rauniot, Ombergin ihanuuden, Brahehusin rauniot ja pääsimme Jönköpingiin, jossa vietin muutaman päivän ajan juhlia hovioikeuden asessorien ja Upsalan daamien luona, kävin katsomassa Huskvarnaa, join samppanjaa erään tehtaanpatruunan luona sen lähistöllä. Höyrylaivalla menin Hjohon ja sieltä ajoin kyydillä Billingenin yli tänne. Täällä olen ollut perjantai-illasta saakka ja aion matkustaa täältä lähipäivinä, kun matkatoverini saapuu vaunuillamme Smålandista minua noutamaan, jotta lähtisimme erään tehtaanpatruunan luo Lidköpingin seudulle ja sieltä Värmlantiin. – Paluumatkalla sieltä tulen uudelleen Stenhammariin ja Tukholmaan elokuun 21. ja 28. päivän välillä. Toivon, ettet ole silloin vielä matkustanut Suomeen. Voithan lähettää minulle kirjeen osoitteella ”Carlstad och Björnö, Assessor Löwenhjelm”.

Olen kuullut romaaniasi kiiteltävän Jönköpingissä, jossa sinua arvostetaan valtavasti.

 

Muutamia päiviä myöhemmin

Viihdyn aina vain paremmin, mitä lähemmäksi lähtöpäivä tulee. Minua kohdellaan niin ystävällisesti ja tuttavallisesti, että voin todella kuin kultaan upotettu helmi, sillä kulta on useissa ympäristön ihmisluonteissa. Vapaaherratar on kutsunut minut viettämään heidän luonaan pari kuukautta ensi kesänä, Jumala nähköön. Kyllä se olisikin hauskaa. – Paroni omistaa kuudesosan 100 000:n maatilasta Dalslandissa, niin kerrotaan, ja jos asioita arvioidaan virkatalon suurten tuottojen perusteella, talous on varmasti hyvässä kunnossa. – Vapaaherratar on kertonut hieman elämästään. Hän alkoi neljävuotiaana kirjoittaa kirjeitä ja kirjoitti 7 vuoden iässä Gessnerin maun mukaisen idyllin, jonka mamselli Bremer julkaisi Grannarnessa; samana vuonna hän ryhtyi kirjoittamaan päiväkirjaansa, joka jatkuu vielä nytkin ja sisältää hänen koko sisäisen ja ulkonaisen elämänsä. Hän osasi jo varhain, 12 vuoden iässä, ranskaa, saksaa ja englantia. Jonkinlaista lukkarinrakkautta on ollut johonkin kotiopettajista, mutta niin hienoa ja eteeristä kuin Blendassa kuvataan. Hän oli nuoruudessaan kaikkialla tanssiaisten ja seurapiirien kuningatar nokkeluutensa ja viehätysvoimansa ja 25 talenttinsa ansiosta, ja sen takia hänen teoksissaan ei hänen sanojensa mukaan ole mamselli Bremerin murheellista tunnelmaa, jonka vallassa tämä valittaa sitä, että häneltä itseltään puuttuu viehätysvoimaa, ja ihailee henkilökohtaista sulokkuutta.

Tuus [sinun] Lénström

Kerro terveisiä Carléneille ja Törnereille

 

Tänään 20. päivänä on vapaaherrattaren nimipäivä ja minun on kirjoitettava runosäkeitä, mikä vaatii aikaa. Illalla juhlitaan. Ebba-neiti lähettää terveisiä ”hyvälle, ystävälliselle Snellmanille”, mitä puhuttelua hän aina sinut mainitessaan käyttää. – Vapaaherratar sanoi haluavansa kirjoittaa kirjeen sinulle samaan kuoreen kuin minä. En tiedä, tekeekö hän sen.

Jos Molbech on matkustanut, lähetä tämä kirje postitse. Maksan postimaksut kun matkustan Tukholman kautta ja tapaan sinut.

 

 

Vertailu