Carl August Nicanderille

Tietoka dokumentista

Tietoa
13.11.1837
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Tukholmassa

 

Hra Karl August Nicander 

 

Kelpo Veljeni! En kohteliaisuuden, vaan oman sisimpäni vaatimusten täyttämiseksi kirjoitan Sinulle tämän, samoin – veljellisesti kiittäen osoitetusta ystävyydestä ja luottamuksesta sekä siitä seuranneista iloisista hetkistä. Major et longinquo reverentia – item amor & desiderium [kunnioitus on suurempi etäällä ollessa – samoin rakkaus ja kaipuu]. Uskoin todellakin, että Ruotsista tulisi minulle maa, jossa maito ja hunaja vuotavat, vaikkei se minulle luvattu maa olekaan; nyt kuitenkin tunnustan, että voisin rauhallisin ja kärsivällisin mielin – aluksi puolen vuosikymmentä – talsia ruotsalaisissa saappaissa tuntematta astelevani hankalissa jalkineissa – mikä (suluissa sanottuna) olisikin älytöntä jokaisen suutarin mielestä, kun kyseessä ovat jalkineet.

Jollei Sinua sureta kuulla, miksi sinun isänmaasi on minun mielestäni kadehdittava, voit käydä läpi seuraavan esityksen:

Pro primo [ensiksi]: On helppo hengittää siellä missä henkinen vapaus (eli vapaus hengittämiseen) on olemassa. Päätelmä yhtä kirkas kuin se ilma, joka samaiseen päätelmään sisältyy, nimittäin vapauden.

2. Sellaisissa oloissa, jotka ovat tämän päätelmän perusteena, on väärinkäytön moninaisuus vuorten ja laaksojen maisema, jossa voidaan elämän pääasiallinen sato korjata, nimittäin liike. Et varmaankaan usko suuren joukon tavoin, että tästä löytyy Jumalan lahjoja, sillä Sinähän toki tiedät, että vaikka se aika onkin lyhyt, jona me saamme nautiskella lipeäkalan ja olutjuuston ääressä, henkisen elämän suonet uhkaavat kuitenkin lakata tykyttämästä aikaisemmin kuin ruumiillinen. Asiasta toiseen, kun nyt kerran tuo kirottu lipeäkala on vetäissyt minut maahan teidän sanomalehdentoimittajanne kiittäkööt Jumalaa kaikista niistä väärinkäytön mahdollisuuksista, joilla hän siunaa Ruotsin maaperää. Muistuta tästä ystäväämme Melliniä ja teroita hänelle, että se kaksijakoinen vuoroviljely jota hän harjoittaa kaksijakoisen vuoroviljelyn suuren tukijan (”Tanssijattaren tunnustusten” ym. teosten iloisen kirjoittajan) kanssa, voi tuottaa hyvän tuloksen ainoastaan ja vain silloin, kun vuoteen kertyy väärinkäyttöä tulvimalla. Sillä nämä ovat sellaisia viljelykäytäntöjä, jotka tuottavat sekä verottajalle että omistajalle sitä enemmän voittoa, mitä enemmän niitä rasitetaan veroilla. Vahinko vain! että väärinkäyttöä käytetään väärin.

3. Kohdassa 2 esitetty pätee etenkin siinä todellisuudessa, jonka painomuste luo, eikä mikään ihottuma ole tarttuvampi kuin kirjoitussyyhy. Täällä meillä en saa mitään muuta kirjoitettua tekstiä kuin laskuja, ja ainoa kirjailijantyö, johon ne rohkaisevat, on sanan ”kuitataan” kirjoittaminen, minkä taas muut pikkuasiat useimmiten estävät.

4. Ruotsin valtakunta kurittaa niitä, joiden ystävyyden voittamiseen pystyminen tuntuisi minusta imartelevalta, ja vaikka olisi epäoikeudenmukaista valittaa niistä ihmisistä, jotka ovat täällä osoittaneet minulle ystävyyttä ja veljellistä mieltä, on ruotsalaisilla suhteillani kuitenkin kohdassa 3 mainitun hyödyllisen tarttuvan taudin takia puolellaan muuan etu, jota vailla minun on täällä oltava. Asian luonteen mukaista on, että teen laskelmia ystävyyteen sisältyvistä eduista; mitä nimittäin herkkätunteinen sitten sanookin ystävyyden uhrautuvasta luonteesta, henkisessä mielessä on kerrassaan mahdotonta antaa jotakin sellaista, mitä ei ole saanut ottaa vastaan, eli herätteitä ja rohkaisua ei voi tulla sieltä, minne niitä ei ole tullut.

5. 6. 7. Uusi suhde on kuin uusi takki, hieman ujostuttava, mutta reiätön. Tyhmää vain, ettei edellinen koskaan katoa, ennen kuin seuraavat ilmaantuvat! Päättelen sen nojalla, että ihmiselle on hyväksi, kun asia kerran on niin, tuntea mieluummin hieman ujoutta ja välttää reikiä. In summa [kaiken kaikkiaan]: Ruotsi olisi minulle uusi maa – kirjallisen työn tekijä tai sellaiseksi pyrkivä on enemmän tai vähemmän maailmankansalainen – ja sen olen oppinut, että kun kotoa lähtee, jäävät huolet sinne. Heti kun palaa takaisin, löytää ne kyllä jokaisen paikaltaan, voipa jopa ilokseen nähdä kokonaisen uuden sukupolven, joka on ryöminyt esiin viime tapaamisen jälkeen.

Havaitset, että monet niistä seikoista, joiden takia olen sanonut Ruotsin olevan kadehtimisen arvoinen, ovat samalla yhteisiä kristikunnan muiden maiden kanssa, jopa pieneltä osalta koskevat sitäkin maata, jossa kirjeen kirjoittaja elää. Mutta kun olen käyttänyt sanaa kadehtimisen arvoinen, tämä merkitsee samaa kuin minulle erinomainen, eikä erinomaisuus lakkaa olemasta erinomaista, olkoonpa se yksinomaista omaisuutta tai commune bonum [yhteistä hyvää]. Sitä paitsi erinomaisinta on kaiken tämän erinomaisuuden yhtäaikainen olemassaolo.

Kotiinpaluustani saakka minulla on ollut monia harmeja kärsittävänäni, lähinnä sellaisia, jotka ovat samanlaisia useimmille meidän yliopistossamme. Jos Teidän keskuudessanne leviää huhu ylioppilaiden taistelusta sotilaita vastaan, voit korjata sen kertomalla epämiellyttävän totuuden: että kaksi ylioppilasta on pidätetty öiseltä retkeltä ja yksi santarmi kuollut siinä yhteydessä – halvaukseen (aivohalvaukseen) kaikkien tähän mennessä saatujen selvitysten mukaan.

Toivon että opusculumini [pikku teokseni] painatus on jo käynnissä ja että rakas veli on päivittäin huolissaan korjausluvusta. Jos jokin seikka tuntuu Sinusta erityisen arveluttavalta, ole ystävällinen ja lähetä minulle vedos painetusta ja keskeytä jatkaminen toistaiseksi. On melko hermostuttavaa joutua tällä tavoin 50–60 peninkulman päässä yleisön käsiin tietämättä millaisen vaikutuksen tekee. Siis että tekstiä painetaan, mutta ei voi vastata painatuksesta.

Kerro terveisiä ystäville Mellinille ja Johanssonille. Jos viimeksi mainittu voisi saada aikaan vaikkapa lyhyen arvostelun mainitun kirjoittajan logiikasta, tämä pitäisi sitä suunnattoman mieluisena ja asia merkitään kiitollisin mielin aikakirjoihin. Tervehdys myös eräälle Karl August Nicanderille, kun hänet tavoitetaan, ja vakuutus hänelle siitä kunnioituksesta ja alttiudessa, jonka vallassa minä olen elämässäni edelleen hänen

ystävänsä ja veljensä, Joh. Vilh. Snellman.

Helsingissä 13.11.1837.

 

PS Tarkoituksena oli lisätä kirjeen pidennykseksi tietynlainen Tractatus quasi-aestheticus hegelianus [hegeliläinen kvasiesteettinen tutkielma], mutta asia jäi pelkäksi aikomukseksi – Nervander lähettää Teille kaikille terveisiä. Kihti vaivaa häntä vielä, mutta pää ei enää tunnu rautamöhkäleeltä, ja hän pitää sen kuten tavallista lämmittimessä.

 

 

Vertailu