Tukholmassa 9.6.1843
Kelpo Veljeni Snellman!
Haeggström on antanut tiedokseni hänelle lähettämäsi kirjeen ja pyytänyt minua kirjoittamaan sinulle. Tästä syystä sekaannun lähemmin sinun asioihisi.
Muistanet, että minä kehotin sinua hakemaan yliopistovirkaa täältä, kun palasit Saksasta. Sinä vastasit, että katsoit olevasi velvollinen osoittamaan vanhalle isänmaalle kiitollisuutesi uhraamalla voimasi sen hyväksi, ja minun oli pakko hyväksyä sinun käsityksesi. – Sitä paitsi tiedät, että politiikka on meidän aikojemme sekä vipu että tasapainotanko. Toinen nostaa sen avulla suunnattomia painoja; toinen tanssii nuoralla sitä pidellen. Tämän aikakauden suuresta liikkeestä ajattelemme eri tavoin; tämä ei kuitenkaan estä minua arvostamasta sinun monia ja suuria ansioitasi. Tämä on saanut minut sinun tietämättäsi, ehkä vastoin toivomuksiasikin, sekä suullisesti että kirjallisesti laveasti vakuuttelemaan niille, joihin olen uskonut voivani vaikuttaa, että heidän pitäisi pitää huoli siitä, että sinut kiinnitetään yliopistoon. Tämä minun pyytämättä tapahtunut, vaikkakin hyvää tarkoittava sekaantumiseni sinun asioihisi antaa minulle aiheen sanoa mielipiteeni asemastasi siellä, minkä antanet anteeksi.
Kohteliaisuudet eivät ole tarpeen kypsien miesten kesken: voin kuitenkin sanoa sinulle, että et kuulu niihin, joita kasvaa Suomen kaikilla naurismailla. Palasit matkaltasi Ruotsiin ja olisit jo silloin voinut saada vakaan jalansijan täällä; rakkaudesta isänmaahasi palasit kuitenkin sinne yrittääksesi olla hyödyksi siellä. Sinun luentojasi on kuunneltu vähintäänkin mieltyneinä; sinun arvosi tunnustetaan, mutta sinua ei haluta rohkaista, ei käyttää. Sinut on heitetty kuin hyödytön riepu kirjallisuuden autiomaahan Kuopioon; sinua pidetään kyllin hyvänä tai riittävän palkan saaneena, jos saat takoa järkeä ja kielioppia Savon villien päähän. Tässä ilmenee ylhäällä laadittu, mutta ei suinkaan ylevämielinen suunnitelma viedä sinulta mahdollisuudet vaikuttamiseen tai tukahduttaa sinun kykysi. Olet halunnut vaikuttaa rakkaan isänmaan hyväksi, ja sinulta kielletään mahdollisuudet siihen; eikö siten ole irrotettu kaikki sinut isänmaahan yhdistävät siteet, pakotettu sinut lähtemään maasta, jossa sinulta halutaan henkisessä mielessä sitoa kädet ja jalat? Sinun täytyy katsoa olevasi vapaa kaikista sitoumuksista, sinun on tukahdutettava kiitollisuutesi ja palautettava mieleesi, mitä olet velkaa itsellesi ja tieteelle. Kukaan ei tiedä paremmin kuin minä, mitä isänmaasta lähteminen maksaa; silloin raastaa sydämestään monta elämän kukkaa juurineen, mutta oikkujen tai väkivallan leikkikaluksi joutumista ei kukaan mies voi sietää.
Minun mielestäni sinun ei siis pitäisi lainkaan epäröidä, millainen askel sinun on astuttava. On mahdotonta ratkaista, tuottaako tämä menestystä; vaikuttaahan naapuristo toisinaan, paremminkin tietyissä tapauksissa, painostavasti meihin. Olen kuitenkin tunnustellut erään huomaamattomasti suurta vaikutusvaltaa käyttelevän miehen mielipidettä, ja hän oli ihastunut päätöksestäsi ja lupasi puolestaan bona officia [hyviä palveluksia]. Bergfalk on pyytänyt minua sanomaan, ettei Afzelius hae, ja Lindblomia pidetään siinä määrin epäpätevänä, että virka julistetaan sen takia uudelleen haettavaksi. Kerro siis minulle suunnitelmistasi ja päätöksestäsi heti, kun olet saanut vastauksen Hagbergilta, ja minulta saat kaikki tiedot siitä, mitä täältä kuuluu. Uskoakseni voi toivoa täyttä menestystä; niin sanoi myös Bergfalk. Kirjoita pian.
Tosi ystävänä A. I. Arwidsson.
