Senaattori Snellman lausui, – että koska setelirahan arvo on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana heikentynyt, on tavaran hinta suuressa määrin noussut, ja sen seurauksena myös verohintataksoihin otetut keskimääräiset verohinnat ovat vähitellen nousseet siten, että vaikka keisarillinen senaatti kuluvan vuoden verohintoja määrätessään on alentanut kyseisten kuvernöörien esittämiä tavaran arvoja lähelle sitä hintaa, joka niistä maksetaan nyt rahanuudistuksen toteuduttua, niin tämän vuoden verohinta, jonka mukaan maamme maatiloille määrätyt verot tältä vuodelta maksetaan, on kuitenkin yleisesti ylittänyt taksoihin merkityn tänä vuonna käyvän tavaran hinnan, katsoi senaattori, että koska kyseiset verot, mikäli ne maksetaan tuon keskiverohinnan mukaan, ovat raskaat verovelvollisille, jotka ovat suureksi osaksi myyneet tämän vuoden tuotteensa jo ennen rahanuudistusta huonommalla rahalla, mutta joutuvat nyt suorittamaan veronsa nyt käyvän paremman rahalajin mukaan, niin kohtuus ja oikeudenmukaisuus vaativat, että laskettua tämän vuoden keskiverohintaa on alennettava. Samalla senaattori, koska asian kiireellinen luonne on estänyt sen alamaisen anomuksen, jonka johdosta senaatti on jo pyytänyt armoa saada esittää se Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, on havainnut omasta puolestaan oikeaksi määrätä, että tuo vähennys on tältä vuodelta viisi prosenttia, ilmoittaen alamaisimmin Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen kyseisestä alennuksesta, jonka valtion varat senaattorin mukaan voisivat sallia, ja samalla anoen senaatille armollista lupaa myöntää ilmenneitten asiaintilojen johdosta tarvittaessa seuraavinakin vuosina sopiva vähennys. Senaattori katsoi tämän toimenpiteen sitäkin tarpeellisemmaksi, kun kyseisen maaveron nousu rahanuudistuksen seurauksena on ollut yksi niistä ennustamattomista haitoista, jotka keisarillisella senaatilla on ollut aikomus korjata ja joista se on ilmoittanut Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen viime elokuun 30. päivänä kirjatussa esityksessään.