Senaattori Snellman, joka keisarillisen senaatin kokouksessa viimeksi kuluneen kuun 27. päivänä oli lähempää tarkastelua varten pidättänyt itsellään keisarillisen senaatin talousosaston 22. päivänä kyseistä kuuta laaditun pöytäkirjan otteen liitteet, jotka koskivat ehdotettua Venäjän keisarikunnan ja Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen välistä, Venäjän ja Amerikan edustustojen konsulien oikeuksia ja etuja koskevaa sopimusta, palautti kyseiset asiakirjat.

Koskien käsittelyä, jota nyt edellytetään keisarillisen senaatin täysistunnolta, katsoi senaattori sopimuksen yllä käsitellyn VII artiklan muun muassa tarkoittavan sen tunnustamista, että sopimusvaltojen kansalaisilla on keskinäinen oikeus hankkia ja pitää hallussaan myös kiinteää omaisuutta toisen vallan alueella. Mutta kun kiinteän omaisuuden hallussapitoa Suomessa koskevat ehdot on armollisella asetuksella 25. helmikuuta 1851, kuten myös aikaisemmin hyväksyttyjen periaatteitten mukaan, säädetty sellaisiksi, että muilla kuin niillä, joilla on Suomen kansalaisuus, ei ole oikeutta täällä hankkia ja pitää hallussaan kiinteää omaisuutta, elleivät he ole saaneet siihen Hänen Keisarillisen Majesteettinsa erityistä armollista lupaa, katsoi senaattori omasta puolestaan, ettei hänellä ole syytä puoltaa kyseisen määräyksen soveltamista Suomessa, varsinkaan kun sellaista ei myöskään ole myönnetty muitten vieraitten valtojen kanssa tehdyissä sopimuksissa, minkä osoittamiseksi senaattori palautti mieleen, miten XIII artiklassa 12. tammikuuta 1859/21. joulukuuta 1858 tehdyssä Venäjän keisarikunnan sekä Iso-Britannian ja Irlannin kuningaskunnan välisessä sopimuksessa, sopimusvaltojen alamaisten oikeudesta hankkia omaisuutta toisen vallan valtioitten ja alusmaitten alueella, on säädetty, että tämä oikeus rajoittuu ainoastaan omaisuuteen, jonka hankkiminen tai hallussapito on maan lakien mukaan sallittu mihin tahansa muuhun kansakuntaan kuuluville ulkomaalaisille.