[1858]

”ettei Suomen menettäminen ole ollut eikä enää ole Nordströmille menetys.”

Sanani tarkoittavat selvästikin toiminnan yleistä luonnetta. Luopumalla jostakin vapaaehtoisesti ihminen osoittaa, että hän pystyy sen menettämään. En puhu siitä, mitä Nordström ehkä saattaa sisimmässään tuntea ja ajatella. Sanat ”ei ole ollut eikä enää ole” ovat vapaata mielikuvituksen leikkiä ja panevat tiliini väitteen ja mielipiteen, jotka eivät ole minun omiani.

–––

”että Nordström maasta muutettuaan” – ”ei ole pitänyt minkäänlaisena velvollisuutenaan palvella isänmaata” jne.

Yhtä vapaata fantasiaa. Sanat ”maasta muutettuaan” eivät ole minun sanojani. Että Nordström ”ei ole pitänyt minkäänlaisena velvollisuutenaan” jne. kohdistuu itse maastamuuttoon, joka merkitsee tämän velvollisuuden kiistämistä. Se ei tarkoita minkäänlaista velvollisuutta hänen ”maasta muutettuaan”.

Näin nämä sanat on myös toisessa kohdassa ymmärretty, kun sanotaan: ”mutta me tiedämme liian paljon noista motiiveista” – ”jotta voisimme pitää asian selittämistä niin mahdottomana, ettei Nordströmillä olisi jäljellä mitään muuta keinoa kuin vetoaminen Jumalan tuomioon”. Onhan tässä sanat ”Jumalan tuomio” lainattu samasta lauseesta kuin juuri edellä mainitut ”ei ole pitänyt mitään muuta velvollisuutenaan”.

–––

Sitä, että Nordström ”ei ole millään tavoin näyttänyt pitävän itseään Suomen edustajana” – pidän kiittämisen arvoisena suhtautumisena ja esitän sen nuorille emigranteille seurattavaksi esimerkiksi.

Sitä väitetään päinvastoin moitteeksi – samoin tarkoituksen ja asiayhteyden vastaisesti.

–––

En ole halunnut julkisesti huomauttaa tästä levitaksesta [kevytmielisyydestä]. Mutta sanon yksityisesti, ettei teillä ole mielestäni oikeutta eikä syytä asettua minua vastaan niiden monien joukkoon, jotka eivät välitä lukea sitä tekstiä, jota he moittivat.

Ystävänne Snellman.