Herra Snellman, J. V.: Pyydän saada yhtyä herra Tauben kanssa kannattamaan talonpoikaissäädyn tarjousta perusteilla, jotka herra Taube on niin hyvin tuonut esiin. Pyydän nöyrimmin saada lisätä, että kun asia eniten koskee talonpoikaissäätyä, ja juuri talonpoikaissääty kantaa rasituksen, niin pitäisi jo tämän seikan mielestäni saada kaikki muut säädyt, sikäli kuin mahdollista, määräämään palkkio sen mukaiseksi kuin talonpoikaissääty on toivonut, kun tuo toivomus itsessään ei sisällä mitään väärää. Tällaista ehdotusta ei koskaan voi saada erinäisissä määräyksissään sellaiseksi, että mitään epäkohtia ei enää olisi. Sellaisten vastaväitteitten kuin että kaksi henkilöä eivät saisi ajaa yhdessä ja pitää tavaroitaan eri reessä, tai että kaksi koulupoikaa eivät voisi ajaa yhdessä, koska se tulisi kalliimmaksi, katsoisin omasta puolestani olevan vailla painoa, koska jos joku haluaa itselleen huvin ajaa jonkun toisen seurassa tai katsoo ajon sujuvan paremmin, niin maksakoon hän siitä. Niinikään voi koulunuorisolle tai muille varattomille usein olla raskasta maksaa kalliimpi kyytimaksu, mutta sellainen varattomuudesta johtuva haitta on poistettava muulla tavoin, ei sillä lailla, että lainsäädäntö järjestetään niin, että aiheeton taakka tai vero tulee milloin minkin yhteiskuntaluokan harteille. En usko, että ehdotettu kyytimaksu olisi liian suuri. Rahan arvo on niin merkittävässä määrin heikentynyt, että tuo kyytimaksu ei millään muotoa, sellaisena kuin sitä on esitetty, korvaisi rasitusta paikkakunnilla, joissa liikenne on runsasta, koska rahvaan hevoset kärsivät, ja eräillä toisilla paikkakunnilla, joilla liikenne on vähäisempää, sitäkin vähemmän, koska kyyditsijän on pitkän välimatkan takia hakeuduttava kestikievariin, ja kuitenkin hän tienaa varsin vähän noina monina hollikyytinsä päivinä. Jos asianomaiset koulupojat eivät voi päästä perille halvemmalla tavalla kuin kyydillä, niin se osoittaa, että kyytimaksu ei suinkaan ole liian suuri. Jos se olisi liian suuri, niin käytettäisiin muita keinoja. Niitä on ollut ennenkin, niin että koulupojat useimmissa maamme osissa eivät koskaan ole käyttäneet kyytihevosta vaan heidät on lähetetty koulukaupunkiin omalla tai lainatulla hevosella. Olen nuoruudessani matkustanut 22 peninkulmaa talonpojan ja hänen koulukaupunkiin kuljettamansa monenlaisen tavaran mukana. Sellaisiin keinoihin voitaisiin ryhtyä vieläkin, mikäli kyytimaksu kävisi liian suureksi, mutta uskoakseni niin tapahtuu sangen harvoin, ja tämä ei suinkaan osoita, että kyytimaksu olisi liian kallis. Samaa päättelyä voidaan käyttää muissakin mainituissa tapauksissa. Tällä hetkellä ei koskaan käytetä sellaisia keinoja kuin että vuokrattaisiin hevonen pitempiä matkoja varten, ja uskoakseni niitä ei myöskään käytetä, jos kyytimaksu on ehdotetun suuruinen. Pyydän vielä saada lisätä, että katsoisin olevan jo puolinainen helpotus sille säädylle, jonka kannettavana tuo rasitus on, että sääty saisi nähdä vastaantulon halua muissa säädyissä, ja se voisi palata valtiopäiviltä iloiten toiveista saada säädös, jollaista sääty oli toivonut.

– –

Herra Snellman, J. V.: Kun säädetään kyytimaksulle kaksi määrää julki lausuttuna tarkoituksena saada tällä tavoin aikaan kyyditysurakointia, niin katsoisin, että tällöin olisi pitänyt aloittaa esittämällä tosiasioita, joilla todistetaan urakointia saatavan aikaan kalliimmalla kyytimaksulla. Jos voitaisiin olettaa, että esim. suunnilleen 50 eri paikkakunnalta tässä maassa voitaisiin mainita esimerkkejä siitä, että nykyisellä 1 markan kyytimaksulla saataisiin urakka maksamalla 60 penniä lisää jokaiselta kestikievarista lähteneeltä hevoselta, niin silloin olisi jotain mille perustaa. Kun nyt ei voida esittää mitään sellaisia tosiasioita, ja vielä vähemmän esimerkkejä eri paikkakunnilta maassamme, ja kuitenkin ilman sellaista kokemusta umpimähkään oletetaan, että urakka luultavasti saataisiin 1 markan 60 pennin kyytimaksulla, ja siksi alennetaan kyytivelvolliselle maksettavaa kyytimaksua hyvin pieneksi, niin tämä ei ole mikään oikea tapa säätää lakeja, ei oikea tapa kohdella niitä, joiden taakan helpottamisesta on kysymys. Omasta puolestani katsoisin, että mikä kyytimaksu sitten määrätäänkin tarkoituksessa saada sillä tavoin aikaan urakointia, ei tämä auta, asetettiin se miten suureksi tahansa, ennen kuin on esittää tosiasioita, jotka osoittavat sellaisen kyytipalkan riittäväksi. Toki voidaan mennä kohtuuttomuuksiin. Jos maksuksi määrätään viisi tai kymmenen markkaa, niin silloin voidaan olla varmoja, että urakointi saadaan käyntiin. Silloin on syytä hyväksyä tämä suurempi kyytimaksu urakasta. Mutta vaikka näin olisikin varmaa toivoa urakoinnin aikaansaamisesta sellaisella kyytimaksulla, niin sillä välin ei pidä pakottaa kyytivelvollista kuljettamaan ilmaiseksi tai maksulla, joka on melkein sama kuin ei mitään, antamatta samalla hänellekin maksua, joka mielellään jossain määrin korvaa hänelle hänen vaivannäkönsä.