Mies päivä päivältä käy vanhemmaksi
Ja veri suonissansa haaleaksi.
Ei enää neitosia halaa harmaapää
Paitsi nyt ehkä kuutta, seitsemää,
Joista jo kaksi kuuluu rouvassäätyyn
Ja loputkin pian alttarille päätyy.
On rattonsa ainoa viimein
Tervehdys laatia riimein.
Näin koristaa kuivan kirjeensä helman:
Uskollisesti Teidän –