Senaattori Snellman antoi kirjallisen lausuman, joka kuului seuraavasti: ”on todella valitettavaa, jos maan tullilainsäädäntö on senkaltainen, että olosuhteet pakottavat myöntämään siitä poikkeuksia.

Tämänkaltaisiin kuuluvat maassamme erityisesti rautatullia koskevat säännökset, joista on siksi jo kauan ennen tätä suotu monenlaisia helpotuksia eri teollisuudenhaaroille.

Niiden joukossa on laivanrakennus vuodesta 1853 lähtien nauttinut tiettyjä mutta valitettavasti häilyviä myönnytyksiä. Niiden perusteena pitäisi käsitykseni mukaan olla, että tuotantoa ei maassa koskaan pidä verottaa ja että merenkulku, joka edustaa suunnilleen neljänkymmenen miljoonan markan pääomaa, on maanviljelyksen jälkeen maan tärkein elinkeino.

Kysymys ei siis ole tarpeesta kannustaa tätä elinkeinoa. Sitä, niin kuin mitään muutakaan elinkeinoa, ei voida kannustaa muulla tavoin kuin tiedonlevityksellä, pääoman saatavuudella ja rajoittavista säännöksistä vapauttamalla. Mutta tästä ei nyt ole kysymys, vaan, kuten yllä on sanottu, siitä, vaikeutetaanko merenkulkua jatkamalla sen verotusta vai ei. Omasta puolestani katson ensiksi mainitun vaihtoehdon sotivan tervettä valtion taloudenpitoa vastaan.

Tärkein toimenpide tässä asiassa olisi tosin rautatullin täydellinen uudistaminen, ja minulla on ennenkin ollut kunnia ilmoittaa, että esitys uudeksi taksaksi on valmisteilla valtiovaraintoimituskunnassa. Mutta myös rautateollisuus on maassamme merkittävä ja osallistuu sen vientiin suunnilleen neljän miljoonan markan arvosta. Ja mikä pahempaa, tälle teollisuudelle on antanut vauhtia luonnoton suojatulli ja sen yhteydessä saavutettu tullivapaa tuonti keisarikuntaan. Kun sillä lisäksi ei ole maan sisällä riittävästi raaka-ainetta, on sen asema tästä johtuen niin epävarma, että se välttämättä suureksi osaksi tuhoutuu, kun keisarikunta alentaa ulkomaisen raudan tuontitullia tai kun se muusta syystä menettää siellä etuoikeutensa. Tästä seikasta johtuen on varovaisuus mitä suurimmassa määrin välttämätöntä maamme rautatullinuudistuksessa. Ja ennen kuin sellaiseen ryhdytään, on jo ennalta oltava varmuus siitä, että sen seurauksena ei ole suomalaisen raudan tullivapauden lakkaaminen Venäjällä.

Sitä paitsi, olipa jokin valtion tulonlähde valtiontaloudellisesta näkökulmasta miten tuomittava tahansa, on itse tulo todellinen asia, joka uudistuksen yhteydessä menetetään. Ja rautatullista saatava tulo on jokseenkin merkittävä. Voidaan tosin pitää varmana, että jos uudistus nojautuu oikeisiin periaatteisiin, niin tuo tulo ajan kuluessa korvautuu tavalla tai toisella. Mutta uudistuksen on tuolloin tapahduttava ajankohtana, jolloin valtio voi olla ilman noin merkittäviä tuloja ja odottaa tulevaisuutta. Sellainen ajankohta ei ole nyt, kun katojen ja vähentyneen kulutuksen seurauksena tullitulot ovat kahdessa vuodessa vähentyneet enemmän kuin puolellatoista miljoonalla markalla.

Jollei laivanrakennukselle suodun tullivapauden määräaika päättyisi tiettyjen artikkelien osalta tänä vuonna, olisi ollut aiheellista olla ottamatta esille tätä kysymystä tällä hetkellä. Mutta kun näin on, pidän välttämättömänä, että hallitus siinäkin tapauksessa, että siitä koituu valtiolle jonkin verran menetyksiä, osoittaa tällä kohden toimivansa järjellisen tarkastelun kestävien periaatteitten mukaan. Aikaisemmin myönnetyn tullivapauden supistaminen merkitsisi näiden periaatteiden kieltämistä, sen laajentaminen taas osoittaisi johdonmukaisuutta, ja samalla kertaa noudatettaisiin viisaan valtiovarainhallinnan ohjeita lisäämällä tullittomien artikkelien määrää vain vähitellen. Sitä paitsi ehdotettujen artikkelien joukossa on muitakin kuin rautatavaroita, joiden kohdalla asia ei ole yllä mainitulla tavalla arveluttava.

Saanen siis omasta puolestani, pääosin pitäytyen valtiovaraintoimituskunnan asiasta antamaan esitykseen, alamaisimmin esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, että aluksi kahden vuoden ajaksi myönnettäisiin vapautus tuontitullista kaikille maan sellaiseen kaupankäyntiin oikeutetuille asukkaille seuraavista artikkeleista, joita laivanvarustajat ovat tähän asti saaneet tietyin ehdoin tuoda tullitta, nimittäin:

ankkurikettingeille varusteineen ja hienommille, takiloihin tarkoitetuille kettingeille;

metallipulteille,

galvanoidulle rautaköysistölle,

pumppuvinttureille kaikkine varusteineen,

ruorinrateille,

takkirautaklyyseille,

hylsyille /heloille/ ja pylpyränpesäraudoille,

plokeille ja raudasta valmistetuille plokkilevyille,

sekä lisäksi:

suojuslevynauloille,

münz-metallisille ja messinkisille suojuslevynauloille,

sinkkiselle suojuspellille ja sinkkinauloille,

galvanoiduille nauloille ja pulteille,

kompasseille varusteineen,

lokilaseille,

patenttiluodeille,

patenttilasille,

pyöreälle guajakkipuulle.

Tämä yleinen tullivapaus on perusteltu, koska se hyödyttäisi myös talonpoikaislaivoja, joiden rakentajat, Ahvenanmaan rahvasta lukuun ottamatta, ovat olleet sen ulkopuolella, sillä merenkululle on toki erittäin tärkeää, että myös maaseudun laivanrakennus saa nauttia kaikenlaisista vapauksista. Kaupungeissa rakennettuja aluksia nimittäin käytetään niiden kalleudesta johtuen lähinnä ulkomaan rahtiliikenteeseen, ja vientiä varten käytetään yhä enemmän huonoja ulkomaalaisia laivoja. Kotimaiset talonpoikaislaivat voisivat ottaa haltuunsa tämän vientiliikenteen, niin kuin niiden pitäisikin.

Tullivapaiksi ehdotettuja uusia artikkeleita ei ole kehitetty eikä valmistettu maamme sisällä.

Niillä ei myöskään ole lainkaan tai ainakaan muuten kuin hyvin rajoitetusti muuta käyttöä kuin laivojen tarpeet. Varustamojen taas on tähän asti ollut pakko antaa metallisuojata aluksensa ulkomailla, joten on välttämätöntä, että suojausaineksia voidaan tuoda maahan tullitta, varsinkin Helsinkiin rakennettava kuivatelakka ja suurehko Turkuun tuleva nostotelakka tulevat edistämään ja helpottamaan myös suojaustöitä. Mainittakoon tässä esimerkkinä, että sinkkipellistä on nykyisin maksettava tullimaksua 6 % ja niin kutsutuista sinkkinauloista 52 % tavaran hinnasta.

Sen sijaan saanen alamaisimmin esittää, että seuraavia laivanrakennusmateriaaleja saataisiin tuoda maahan tullitta samoin ehdoin kuin nykyisin, nimittäin osoittamalla kirjallinen anomus tullijohtokunnalle, jolloin on ilmoitettava aiotun aluksen pituus keulasta perään, leveys, korkeus ja laskettu lästiluku, minkä jälkeen tullikamari saa luovuttaa tullijohtokunnan harkintansa mukaan myöntämän tullittoman tuontitavaramäärän ilmoitetun mittaisen aluksen kölin laskemisesta esitettyä todistusta vastaan.

Nimittäin:

kuparipultteja,

takkirautapumppuja putkineen ja pumppuvarusteineen sekä lyijyputkea keulapumppuja varten,

lyijystä ja kuparista tehtyjä nieluaukkoja,

kapyyseja,

ja lisäksi seuraavia uusia artikkeleita,

karkeataottuja rautapolvia ja peeliakseleita,

karkeataottuja ruorirautoja raudasta ja messingistä,

kuparinauloja.

Nämä artikkelit ovat senkaltaisia, että niitä voitaisiin, osittain raaka-aineena ja osittain valmiissa kunnossa, käyttää muuhun tarkoitukseen kuin laivanrakennukseen. Ja rohkenen alamaisimmin esittää, ettei tätä tullivapautta myönnettäisi vain kaupunkien laivanvarustajille, kuten tähän asti, vaan se laajennettaisiin myös maaseudun laivanrakentajille, jolloin yllä mainitun tullikamarille annettavan todistuksen, joka maistraatin on myönnettävä kaupungissa, voisi maaseudulla antaa kruununpalvelija. Ja Hänen Keisarillinen Majesteettinsa sallinee armollisimmin, jos tämä alamainen esitys hyväksytään, senaatin antaa mahdolliset tarkemmat ohjeet, jotka katsotaan tarpeellisiksi myönnetyn tullivapauden väärinkäytön estämiseksi.

Erityistä huomiota ansaitsee tällä kohden artikkeli kuparipultit ja kuparinaulat. Nyttemmin on nimittäin epätavallista että muiden maiden laivastoissa on sinkillä suojattuja aluksia, sillä suojaukseen käytetään yleisimmin kuparia tai messinkiä. Tässä maassa on siihen varsin yleisesti käytetty rautapultteja ja sinkkisuojausta, varsinkin kun kuparin tulli on noin neljäkymmentä prosenttia raaka-aineen arvosta. Toivottavaa olisi siksi tullivapaus myös kuparipellille, varsinkin kun venäläistä peltiä, joka on muuten valmistettu niin erinomaisesta raaka-aineesta, on epätasaisuutensa takia pidettävä laivansuojaukseen kelpaamattomana. Tästä syystä on myös suomalaisia laivoja kuparoitu Englannissa. Mutta kun voidaan toivoa, että teollisuuden suuret edistysaskeleet Venäjällä johtavat myös siihen, että kuparipeltien valssaus tapahtuu tulevaisuudessa huolellisemmin, tulee tällöin myös suomalaisten laivojen kuparointi maamme sisällä mahdolliseksi. Joka tapauksessa on kuitenkin meren­kulun kehittymisen kannalta tarpeen, että kuparipultteja voidaan käyttää laivojen rakentamisessa ja että niistä koituvia kustannuksia ei lisätä nykyisenlai­sella runsaalla tullilla. Niin ikään on muistettava, että vaikka rautapolvia valmistetaan maassamme, tulevat ne täällä sata prosenttia kalliimmiksi kuin Bel­giasta tai Englannista tilatut. Tämä huomioon ottaen, ja niiden yleisemmästä käytöstä koituvaa hyötyä ajatellen, on tullivapaus tälle artikkelille toivottava.

Mikäli Hänen Keisarillinen Majesteettinsa armollisimmin hyväksyisi tämän ehdotuksen, eivät maamme laivanvarustajien valitukset laivanrakennuksen taantumisesta rautateollisuuden hyväksi tulisi kaikilta osin huomioiduiksi, mutta he saisivat silti näin uuden todistuksen siitä, että tämä valitus on pantu merkille, ja että hallitus aikoo jatkaa tiellä, jota se on ryhtynyt käymään ja vapauttaa maamme tuotantoa sille aiemmin määrätyistä veroista, sikäli kuin muiden teollisuudenhaarojen tarvitsema suojelu ja valtion varatilanne tekevät sellaiset myönnytykset mahdollisiksi.