Viitteessä teoksen Bilder ur förgångna tiders lif arvosteluun tämän lehden elokuun numerossa lausuimme, että mielestämme tekijä ”hänelle itselleen voimille käyvässä yrityksessä suistaa satulasta Cronstedtin”, (kreivin) ”sotapäälliköntaidot, on yhtä epäonnistunut kuin aiempi yritys pestä Gripenberg puhtaaksi komentajantehtävässä osoitetusta pelkuruudesta”. Tarkemmin ajatellen voisimme epäillä, miten pitkälti tämä ilmaistu arvio tekee täyttä oikeutta tekijälle. Meidän olisi ehkä oikeammin pitänyt sanoa, että ne vaatimukset, joita hän asettaa kreivi Cronstedtille, näyttävät liiallisilta verrattuina niihin, joita hän aiemmin näytti asettaneen kenraali Gripenbergille. Sillä tarkkaan ottaen tekijä ei oikeastaan ole koettanut esittää Sievissä antautuvaa kenraalia rohkeana ja päättäväisenä sotapäällikkönä.

Olipa sen laita miten tahansa, mitään kenraali Gripenbergin muistoa halventavaa emme katsoneet esitetyissä sanoissa lausuneemme. Sotahistoriassa on monia esimerkkejä rohkeimmista miehistä, jotka käsky taskussa eivät ole epäröineet toteuttaa kaikkein vaikeimpiakaan tehtäviä, mutta jotka osoittautuivat pelokkaiksi ja päättämättömiksi, kun tapahtumat pakottivat heidät toimimaan omin päin. Yksi heistä oli myös ”urheista urhein”, marsalkka Ney. Kenraali Gripenbergistä Sievissä halusimme sanoa vain sen. Hänen miehuullisuuttaan soturina emme ole halunneet epäillä, emme liioin hänen rehellistä tahtoaan.

Julkaisemme tämän selityksen, vaikka pidämme sitä tarpeettomana, sattuneesta syystä ja ottaen huomioon herkkätunteisuuden, jonka perusta ansaitsee kunnioituksen.

J. V. S.