Koska tämän seurauksena senaattori Snellmanin velvollisuus oli lopuksi sanoa mielipiteensä – ja vaikka senaattori katsoi olevan sopimatonta, että hakija lähettää keisarilliselle senaatille niin epäkypsiä ja epätäydellisiä esityksiä kuin nyt käsillä oleva, katsoi senaattori kuitenkin hyväksi myöntää kyseistä tarkoitusta varten valtion varoista enintään kahdeksantuhannen markan määrärahan. Samalla senaattori määräsi, että määrärahasta enintään korkeintaan kolmetuhatta markkaa saa käyttää palkkioihin, ja että viejien tulee maksaa rahtimaksua kuusikymmentä markkaa härältä ja kahdeksan markkaa lampaalta.