Senaattori Snellman halusi kiinnittää pankin johtokunnan huomiota siihen, että hypoteekkirahastoa koskevien tulo- ja menoarvioitten mukaan Hypoteekkiyhdistys oli lokakuussa 1865 nostanut talletuksestaan 2 815 000 markkaa, joka johtokunnan siis olisi tullut pitää käytettävissä rahahopean hankintaa varten, sekä että vastaava määrä hopeaa oli todellisuudessa lyöty rahaksi vasta joulukuun lopussa. Kyseisestä talletuksesta oli nostojen jatkuessa tämän kuun 1. päivään mennessä nostettu 4 930 000 markkaa, kun taas rahaa oli samaan päivään mennessä lyöty vain 3 442 000 markkaa täysiarvoista ja 838 000 markkaa pennimääräistä rahaa. Tästä käy myös ilmi, että jos johtokunnan olisi lokakuussa 1985 ollut pakko käyttää hopean rahaksi lyömiseen ulkomaisia saataviaan tai muita valuuttojaan, olisivat tämän ennakon pian pankille korvanneet Hypoteekkiyhdistyksen tallettamat valuutat, jotka myös, siinä määrin kuin yhdistys on nostanut talletuksensa pankin seteleinä, olisivat olleet johtokunnan käytettävissä.

Mutta huolimatta siitä, että senaattori ei näin havainnut pankin johtokunnan esittämiä syitä myöskään vaihtoliikkeen valuutantarpeen kannalta hyvin perustelluiksi, ei senaattori voinut jättää huomauttamatta, kuinka johtokunta oli toistuvasti saanut keisarilliselta senaatilta selkeän kehotuksen pitää rahapajan käytettävissä hopeaharkkoja aina 136,5 kippuntaan [kippunta = 170 kg] asti. Johtokunnan olisi tullut noudattaa tätä määräystä, ja jos sen toimeenpanossa olisi ilmennyt joitakin todellisia vaikeuksia, olisi johtokunnan pitänyt hyvissä ajoin ilmoittaa siitä keisarilliselle senaatille ja odottaa asiasta tarkempia määräyksiä. Senaattori halusi muistuttaa tästä niitä pankin johtokunnan jäseniä, jotka olivat osallistuneet viime lokakuun 23. päivänä johtokunnan enemmistön asiasta tekemään päätökseen.