Kuopio 20.2.1847
Kunnioitettu Veli!
Sydämellisimmät kiitokseni viheliäisten asioiden aiheuttamasta vaivasta ja uurastuksesta.
Ellei tätä uurastusta kovin paljon lisää tilausilmoituksen korjaaminen, pyydän Veljeä hyväntahtoisesti korvaamaan sanat
”suositellaan yleisesti luettavaksi kunnioitetuille kansalaisille.” tai jonkin tuontapaisen sanamuodon, joka ilmoituksen lopussa lienee, sanoilla
”suositellaan kaikkien sivistystä rakastavien kansalaisten luettavaksi”.
Tuo edellisessä toimituksessa käyttöön tullut ”yleisyys” on kauan vaivannut mieltäni, vaikka olen huolimattomuudessani tähän saakka lyönyt laimin korjauksen ehdottamisen.
Olen kuullut sekä Viipurista että Helsingistä huhuja, joiden mukaan Saiman lakkauttamiseen olisi liittynyt jotakin ylimääräistä kuhinaa, jonka nojalla tämä olisi ehkä voitu estää, ellei asiaa olisi viety läpi niin nopeasti. Jos asiasta on saatavissa lähempiä tietoja, niiden kuuleminen tilaisuuden tarjoutuessa ilahduttaisi uteliasta mieltäni sangen suuresti.
Mitä tulee varoitukseesi, Kunnioitettu Veli, ja politiikan käsittelyyn uudessa lehdessä, en voi täysin hyväksyä varoituksesi perusteluja. 1. Kaikista muista isänmaan asioista irrotettuna suomen kielen tutkimisesta tulee hedelmätöntä kamarioppineisuutta. 2. Mitä Suomen kirjallisuuteen tulevina aikoina sisältyy, ellei sellaisia asioita, jotka koskettavat isänmaatamme? Ette kai te voi odottaa pelkästään tiukasti tieteellistä kirjallisuutta. Kaunokirjallisuutta ei synny, ellei se ota aiheitaan omasta maasta. Yksinään tuollainen kirjallisuus ei sitä paitsi pysty elämään. Eikä myöskään, ellei yleinen kansallinen ajattelutapa, kansallishenki, ravitse sitä ja pidä sitä yllä. Tämä henki taas 3. ei elä tyhjien kehotusten varassa, vaan pohjautuu pysyviin etuihin. Sen tähden vain suomalaisten asiat, ei vain kirjallisuusihmisten, vaan virkamiehen ja kauppiaan, vanhempien ja lasten, jumalisten ja vapaamielisten asiat voivat ja niiden täytyy olla meidän kirjallisuutemme ensisijaisena huomion kohteena. Muuten kirjallisuus ei voi olla kotimaista, saati sitten suomalaista.
Innostus uusille teille lähtemiseen ei siis ole johtanut julkaisutoimintaani käsittelemään kaikkea, mikä tätä maata koskee, vaan syynä on asioista juontuva pakko. Oikeudenmukaiset tuomarit, joilla ei ole ”sydän kurkussa”, havaitsevat kyllä, ettei edes Saima koskaan sisältänyt yhtään paheksuvaa sanaa maan korkeimmasta hallitusvallasta eikä myöskään vähäisintäkään pyrkimystä maan varsinaisen poliittisen aseman vieroksumiseen. Siinä kuten tässäkin tunnustan avoimesti, että tämä asema on erinomaisen sopiva hiljaista edistymistämme varten. Toivon ja uskon kuitenkin, että tätä edistymistä itseään vie eteenpäin mielipiteen voimakkaampi sisäisten asioittemme järjestämistä vaativa painostus. Ja tällaisen yleisen mielialan, hengen, luomiseksi olen halunnut ja haluan tehdä työtä. Kunnioittavaa ja altista ystävyyttä vakuuttaen
Veljen
palvelija J. V. Snellman
Demoiselle Kellgren, Seuran kaunis jäsen, haluaa maksaa maksunsa minun välitykselläni. Välitän eteenpäin hänen pyyntönsä. Lisää rahaa on tulossa myöhemmin. Uudeksi, valistuneeksi ja innokkaaksi jäseneksi ehdotan rehtorin leskeä Elise Heintzietä, joka Seuran jäsenen, neiti Tavaststjernan ohella antaa täällä suomen kielen opetusta muulle naispuoliselle nuorisolle ja johtaa suomalaista tyttökoulua.
