Senaattori Snellman katsoi määräysten, joiden mukaan kaupungin kestikievari olisi velvollinen antamaan kyytihevosen myös matkoille tien varteen lähelle kaupunkia, voivan aiheuttaa kyytivelvolliselle suuria hankaluuksia, ja ehdotti siksi, että tätä pykälää olisi muutettava sillä tavoin, että kaupungin kestikievarista annettaisiin kyyti vain seuraavaan kestikievariin.

Senaattori Snellman lausui tämän pykälän kohdalla eriävän mielipiteen siltä osin, että senaattori katsoi, että kahden henkilön tuli sallia matkustaa samalla hevosella. Kielto tekisi nimittäin senaattorin mielestä kyydin käytön vähävaraisille perheenjäsenille lähes kokonaan mahdottomaksi, silloin kun useamman kuin yhden heistä on pakko lähteä matkaan. Suostumus esitetyssä tarkoituksessa ei myöskään rasittaisi kyydinantajia, mikäli laissa määrättyä ajoaikaa peninkulmaa kohti kohtuullisessa määrin pidennettäisiin.

Senaattori Snellman katsoi syytä olevan, että nykyisin voimassa oleva ja myös tähän pykälään otettu määräys ajasta, jossa kyytihevosella matkustava saa kulkea alle kymmenen virstan matkan, ottaen huomioon myös sen, mitä senaattori huomautti edellisen pykälän kohdalla, pidennettäisiin puoleentoista tuntiin. Jos taas matkustaja haluaisi ajaa nopeammin, olisi hänen tällöin käytettävä kaksinkertaista määrää kyytihevosia siihen verrattuna, mitä hän muuten 25. pykälän määräyksen mukaisesti saisi käyttää.

Niinikään halusi senaattori liittää tähän pykälään säännöksen siitä, että postin kanssa matkustava postiljooni, joka ajaa kymmenen virstaa tunnissa, ei saisi kuljettaa mukanaan suurempaa kuin 10 leiviskän painoista pakkausta.