...jolloin senaattori Snellman lausui, – että senaattori, yhtyen säätyjen mielipiteeseen, jonka mukaan kaikenlaiset kuolemanrangaistukset olisi poistettava Suomen rikoslaista, katsoi kuitenkin, että ne törkeät rikokset, jotka mainitaan §:ssä 10 ja 11 armollisessa esityksessä asetukseksi eräitten tähän asti käytettyjen rangaistusten poistamisesta ja korvaamisesta toistaiseksi muilla rangaistusmuodoilla, ansaitsisivat suuremman edesvastuun kuin elinaikaisen kuritushuoneen, kovennettuna kahdenkymmenenkahdeksan päivän vesileipävankeudella, niin kuin säädyt ovat ehdottaneet, koska oikeudenmukaisuus vaatii, että rangaistus olisi suhteessa rikokseen, ja tämän laiminlyöminen vähitellen hämmentäisi yleisön käsityksen oikeasta ja väärästä, minkä lisäksi senaattori katsoi, että hänen tulee alamaisuudessa tuoda esiin, miten säätyjen yleisesti ehdottama suuri väljyys rangaistusmääräyksissä ei senaattorin mielestä olisi sopiva Suomessa käyttöön otettavaksi, pääasiassa siksi, että maassa ei ole jury-tuomioistuimia, ja että oikeudenkäyttö alioikeuksissa on usein uskottu nuorille miehille, joilla ei voida katsoa olevan sitä kokemusta ja kypsää harkintakykyä, jota tarvittaisiin niin väljien rangaistusmääräyksien soveltamisessa. Näistä epäilyksistä huolimatta, ja koska myös asiaa koskeva armollinen esitys perustuu väljempien rangaistusmääräysten periaatteeseen, katsoi senaattori, joka muuten ei katsonut olevan aihetta huomautuksiin säätyjen laatimia asetusesityksiä vastaan, että hänen tulee alamaisesti puoltaa, että Hänen Majesteettinsa armossaan hyväksyisi nämä esitykset. Lisäksi senaattori halusi alamaisuudessa anoa, että senaatti saisi antaa erikseen Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen lausunnon vankilalaitosten saattamisesta uuden kuritushuone-rangaistusjärjestelmän mukaisiksi, sekä vastaisuudessa ilmoittaa, kun siinä on ehditty niin pitkälle, että voidaan katsoa olevan aika antaa yleisiä säädöksiä nyt kysymyksessä olevasta aiheesta ja määräyksiä niiden toimeenpanosta.
Muilta osin senaattori katsoi, mitä tulee säätyjen alamaiseen esitykseen koskien sotalakia, aiheelliseksi alamaisuudessa ilmoittaa, että mainitun lain uudistustyö on jo aikaisemmin armollisen määräyksen mukaisesti annettu suomalaisen sotaväen ylisotatuomioistuimen ja luotsilaitoksen tehtäväksi, mutta riippuu olennaisesti tuloksista, joihin päädytään valtiopäivillä käsitellyissä kysymyksissä henkilökohtaista pahoinpitelyä, kunnianloukkauksia ja kaksintaistelua koskevasta uudesta lainsäädännöstä; minkä johdosta senaattori alamaisesti esitti, että kun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on armossaan tehnyt päätöksen viimeksi mainituissa kysymyksissä, senaatti saisi mainittujen tehtävien loppuunsaattamiseksi ryhtyä senaatista riippuviin toimenpiteisiin ja antaa Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen asiaintilojen aiheelliseksi tekemän esityksen.
