Palossa 14.3.1829

Rakas poikani! 

Joulukuun 29. päivän kirjeesi sain 14 päivää sitten luultuani jo kauan, että marraskuinen kirjeeni oli kokonaan kadonnut, kun olin kuullut eräältä matkustavaiselta ylioppilaalta Sinun voineen hyvin ja olleen lukukaudella läsnä Akatemiassa. Se onkin varmasti jäänyt matkustavaisten tai välittäjän huolimattomuuden takia jonnekin makaamaan toistaiseksi.

Sinun mielipiteesi ja ajatustapasi ilahduttavat sydäntäni ja voin vain toivoa sinulle siunausta Herralta, joka sadon antaa. Uudistus lienee jo edistynyt jonkin verran myös teidän filosofisessa tiedekunnassanne, niin ettei enää tarvitse kohdata maistereita, joiden pää on täynnä viime vuosisadan kuvitelmia, mutta entisaikojen maailmaa ja luontoa: joka on yhtä kuin historia, Jumalan ilmoitusta, Luojaansa ja olemassaolonsa tarkoitusta he eivät tunne eivätkä keinoja, joilla he hankkisivat kuolemattomalle sielulleen vapauden ja onnen. Toivoisin vain että harjoittelisit saarnaamaan, sillä oikea filosofi on Jumalan palvelija.

Äidin silmät ja kurkkutauti ovat nyt ohitse, ja me kaikki olemme terveitä. Göran on ollut täällä tänä talvena nuoren rouvansa kanssa ja asettuu asumaan Stårkenin mäelle, ja Marie muuttaa heidän luokseen keväällä käydäkseen rippikoulun Kokkolassa. Olen taas talvella huvikseni kirjoittanut hänelle katekismuksen, mutta sen mukaisesti ei kylläkään kukaan pappi kysymyksiään asettane; olisin kuitenkin halunnut huom! uusimman teologian viisaan tuntijan arvioinnin siitä: Calénin hyväksymisen saan varmasti, jos hän koskaan saisi nähdä sen.

Ennen joulua saimme kirjeen Oulustakin, silloin kaikki olivat terveitä ja halusivat kovasti nähdä meidät siellä, mutta meillä on suuri tervaurakka ja talvi on kovin ankara. Paroni Stromberg ei ole ollut tänä talvena monta viikkoa kotona, mutta neiti Henriette tuli nyt käymään.

Kirjoita nyt pian, miten pitkälle oppilaasi ovat edistyneet opinnoissaan ja mitä Akatemian miehet pitävät uudesta olinpaikastaan sekä siitä, onko hra isäntäsi vielä valtion palveluksessa. Yritä kehittää kärsivällisyyttä itseesi ja hillitä itserakasta kunnianhimoasi ajoissa; onhan tässä maassa sporttelitulon määrä viran arvon mitta ja aito kansalaismieli salakuljetustavaraa. Emmehän me olekaan kansa emmekä kansakunta, vaan yhdistelmä aineksia.

Jos olet kirjeenvaihdossa Kjemmerin kanssa, kerro hänelle terveisiä minultakin. Olisin mieluiten nähnyt, että hän olisi matkustanut Saksan kautta Pariisiin ja sitten edelleen Englantiin. Hän nyt on maailmankansalainen ja sellaisena pysyy hyödyttämättä juuri mitenkään mitään maata.

Esitä sopivassa tilaisuudessa kunnioitukseni ja alttiuteni vakuutus kunnianarvoisalle isännällesi ja perheelle sekä sano terveisiä tutuille, joita tapaat; varsinkin Borgströmille ja hänen rouvalleen.

Voi hyvin ja kirjoita pian, niin lähetämme tuonnempana nähtäväksesi artikkelin katkismuksestamme.

C. H. Snellman