…jolloin senaattori Snellman – omasta puolestaan katsoi, ettei ehdotettu muutos suinkaan tuottaisi sitä hyötyä, jota sillä on tarkoitettu, nimittäin pienempää rasitusta alkeisoppilaitosten oppilaille.

On nimittäin tunnettu ja tunnustettu asia, että oppilaitten ruumiin- ja sielunvoimia ylen määrin rasitetaan vallitsevalla opetusmenetelmällä, ylikuormittamalla heitä kotiläksyillä ja käyttämällä koulutunnit melkein yksinomaan kotiläksyjen kuulusteluun. Myös nyt puheena oleva ehdotus perustuu oppilaitosten väliseen kilpailuun oppilaitten hyvistä todistuksista ylioppilastutkinnossa, ja opetuksen laadusta todistaa sangen selvästi se, että pelätään päntättyjen läksyjen ehtivän haihtua, ellei ylioppilastutkintoa suoriteta lukukauden lopussa vaan kolme kuukautta myöhemmin. Kyseistä kilpailua oli lisännyt se, että Helsingin lyseossa ei, niin kuin pitäisi, vuositutkinnon yhteydessä annettu oppilaille päästötodistusta yliopistoon, vaan heidät pakotettiin sen saamiseksi vielä lomansa aikana ratkomaan joitakin tehtäviä ja alistumaan loppukuulusteluun juuri ennen ylioppilastutkintoon menoaan. Ne todistukset, jotka lyseon suorittaneet olivat tällä tavoin saaneet, olivat herättäneet muissa oppikouluissa toivomuksen, että myös heidän oppilaansa voisivat käydä läpi ylioppilastutkinnon heti läksyjen tultua päntätyiksi.

Mutta koska ylioppilastutkinnossa tulee ottaa mittapuuksi kypsyys tiedoissa, harkinnassa ja käytöksessä, eikä sillä hetkellä päntättyjä läksyjä, uskoi senaattori ettei hänen tule puoltaa toimenpidettä, jolla vain rohkaistaisiin päinvastaiseen menettelyyn.

Koulun loppukuulustelun ja ylioppilastutkinnon välinen kolmen kuukauden jakso, jonka aikana abi­turienttien opinnot on tähän asti jätetty heidän oman huolenpitonsa varaan, on senaattorin mie­lestä ollut heille hyödyksi, koska he silloin ovat voineet oman valintansa mukaan ja itsenäisesti selvittää saamaansa läksytietoa. Tämä heille annettu vapaus ei myöskään voisi aiheuttaa mitään ylirasitusta, kunhan vain ei oppikouluissa pänttäys vaikuttaisi sillä tavoin. Mutta näin tapahtuisi sitä enemmän, mitä enemmän lukukautta lyhennetään hengähdysajan saamiseksi ylioppilastutkintoa varten.

Muuten, kuten esittelijä huomautti, kyseinen ylioppilastutkinnon järjestämisen ajankohdan muutos saisi aikaan parempia todistuksia vain Helsingin lyseon ja tätä paikkakuntaa lähimpänä sijaitsevien lyseoitten oppilaille, kun taas kaukaisempien oppikoulujen oppilaitten olisi lähes mahdotonta käyttää sitä hyväksi. Se aiheuttaisi myös suurempia kustannuksia, eikä suinkaan pienempiä, vanhemmille ja huoltajille.

Senaattori toivoi esitetyn perusteella, että senaatin talousosasto saisi ryhtyä sellaisiin toimiin, että ei ainoastaan poistettaisi yllä mainittua ylimääräistä Helsingin lyseosta tulevien abiturienttien kuulustelua, vaan myös estettäisiin oppilaitten ylirasittuminen valtion oppikouluissa.

Jos kuitenkin keisarillinen senaatti katsoisi hyväksi kannattaa kyseistä ehdotusta, tulisi ylioppilastutkinnon ajankohta määrätä siten, että yliopiston tutkinnonkuulustelijoita ei loukattaisi mitä tulee heidän oikeuteensa nauttia yliopiston statuuttien heille myöntämää lomaa, jonka oikeuden he myös ovat itselleen pidättäneet.