Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori! Oulussa 5.3.1864 klo 10 ap.
Herra Senaattori suonee hyväntahtoisesti anteeksi, että otan vielä kerran vapauden täydentää muutamalla sanalla jo kenties liian laveasanaista virallista esitystäni läänissä tarpeellisista avustustoimista.
Valtiovaraintoimituskunnan kirje viime vuoden lokakuun 14. päivältä estää hätäaputöihin myönnetyn määrärahan enemmän käytön, ”koska sato on yleensä ollut hyvä”. Sellaista ilmoitusta ei ole ainakaan tästä lääninhallituksesta lähetetty. Läänin pohjois- ja itäosissa on tosin yleensä saatu parempi sato kuin 1862 – tämä ei vielä merkitse paljoakaan – mutta tätäkään ei voida väittää Salon ja Haapajärven kihlakuntien pääosasta, tämän pohjoisen maanäären runsasväestöisimmistä ja tiheimmin asutuista seuduista.
Näissä kihlakunnissa sekä niihin rajoittuvissa Muhoksen pitäjässä ja Säräisniemen, Tyrnävän ja Temmeksen kappeliseurakunnissa asuu melkein 75 000 henkeä, jotka kärsivät tänä vuonna epäilemättä pahempaa hätää kuin talvella 1862–63. Valtavan velkataakan painamina he voivat saada uusia lainoja vain ankarilla ehdoilla, vaikka nämä lainat ovat välttämättömiä, sillä varastot ovat lopussa. Yksityisten saatavien ulosotot ovat niin lukuisia, etteivät vakinaiset kruununpalvelijat tahdo ehtiä saamaan niitä toteutetuksi. Yksityisten antamat runsaat avustukset (lähes 135 000 ruplaa) ovat kutakuinkin lopussa; ansiotöitä ei ole tarjolla ja kerjäläislaumat imevät kuin vampyyrit viimeisetkin voimat talonpoikaraukasta, joka päälle päätteeksi ei tiedä, millä hän maksaa veronsa ja maksunsa tai torpanvuokran tai mitä hän voi kylvää keväällä pelloilleen. Tällainen on tilanne lyhyesti sanottuna.
Tiedän, että olen ottanut suuren vastuun harteilleni järjestäessäni hätäaputöitä Pidisjärvellä [Nivalassa] – mutta tänä vuonna meillä ei ole mitään Pelson veroista; ellei keisarillinen senaatti vastoin kaikkia odotuksiamme hyväksy tätä toimenpidettä, pyydän Herra Senaattoria hyväntahtoisesti ilmoittamaan tästä minulle sähkeellä, jotta voin lopettaa työt, olkoonpa seuraukset millaiset tahansa. Siinä tapauksessa, että ehdotukseni kauran kylvösiemenen hankinnasta hyväksyttäisiin, olisi kiireellinen vastaus tarpeen, jotta tarvittavat toimet voidaan toteuttaa ennen kelirikkoa.
Sikäli kuin Kalajanjärven edunsaajat saavat jo 40 penniä päivätyöstään, he tarvitsevat vain 40 pennin lisäkorvauksen. Hylkäsin syksyllä niin heidän kuin Merijärvenkin edunsaajien anomuksen päivärahoista, mutta nyt minun on mielestäni pakon edessä puollettava heidän tätä koskevia anomuksiaan. Asia kuulunee varsinaisesti maataloustoimituskunnalle, mutta pidin parhaana kaiken esittämistä yhtenä kokonaisuutena; sen takia samaan ehdotukseen sisällytettiin myös heidän anomuksensa kruunun verojen ja maksujen lykkäyksistä. Rohkenen vaivata Herra Senaattoria mainitsemaan asian esittelyn yhteydessä Herra Senaattori Trappille, että jos anomus hyväksytään, siitä ei tarvitsisi antaa julkista kuulutusta; tämän läänin veronkantotoimi, joka on aina ollut hyvässä järjestyksessä, saisi muuten pahan iskun.
Minusta on tuskallista joutua suorastaan kerjäämään uusia tukirahoja nyt, kun valtion varoja on jo runsaasti käytetty. Vaikka merkittäviä summia onkin osoitettu erilaisiin yleisiin töihin, olen ainakin parhaani mukaan huolehtinut siitä, ettei rahaa kuluteta turhan takia: tiukasti valvotaan, että kaikille raivatuille teille ajetaan soraa ja niiden kunnossapidosta huolehditaan eikä soiden ojituksia aloiteta, ennen kuin kaikki, jotka saavat niistä hyötyä, ovat kirjallisesti sitoutuneet pitämään ojat avoimina käyttämällä tähän tarkoitukseen tietyn määrän työpäiviä ja on valittu toimikunta valvomaan tämän sopimuksen noudattamista.
Viime postissa saapui käsky lähettää lunastettaviksi Suomen valtion 3 3/5 %:n yksinkertaista korkoa tuottavat obligaatiot; tämä ei kuitenkaan koske talletuksia, ja näitä meillä on 63 708 markkaa 11 penniä, mistä summasta osa koostuu juuri noista obligaatioista. Koska olisi kuitenkin toivottavaa saada korkoa myös jäljellä olevasta talletusten osasta, olisin Herra Senaattorille hyvin kiitollinen, jos Herra Senaattori antaisi, sitten kun aikaa liikenee, minulle tiedon, voidaanko ne tarpeellista varovaisuutta noudattaen tallettaa Yhdyspankkiin. Meillä on siellä ennestään hieman Oulun 3. ruotuväkipataljoonan vaatetusvaroista.
Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia merkitä olevani
Korkeasti kunnioitetun Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
PS Varastossa on enemmän kotimaista viljaa kuin olen maininnut katsauksessani, mutta kaikki ei ole hyvin itävää ja osa on varastoitu liian kauas. Ulkomaista voidaan epäröimättä luovuttaa, etenkin kun useat palkansaajat voivat Limingassa ja muualla vaihtaa sillä itselleen kotimaista. Kuulin pitäjänkokouksissa tuhansia ääniä, mutta yksikään ei noussut puolustamaan viinanpolttoa, ja lähetin Siikajoen Revonlahden asiamiehen tylysti tiehensä, koska ne siellä harrastavat salapolttoa.
PS Käsillä oleva kirje oli valmiina lähtemään, kun sain Herra Senaattorin kunnianarvoisan kirjeen helmikuun 29. päivältä. Vastaus siihen on näin ollen annettu, ja minun on enää vain kiitettävä Herra Senaattoria siitä hyväntahtoisuudesta, jota Herra Senaattori on tällä kirjeellään minulle osoittanut, ja saan samalla ilmoittaa, että Kajaanissa suoritettu maanmittaustoimen tarkastus sekä sen jälkeen vilustuminen, joka pakotti minut pysymään sisällä kaksi viikkoa, estivät minua pitämästä aikaisemmin pitäjänkokouksia, joihin viittaan, ja lähettämästä ehdotuksiani.
Hiljaisuus ei ennustanut hyvää, kuten Herra Senaattori näkee – se oli tyyntä ennen myrskyä, myrskyä, joka on nyt puhjennut mustevirraksi 3–4 täyteen kirjoitetulle paperiarkille. Jumala suokoon, että tämä myrsky jäisi vain paperille, se on korkein toiveeni.
Sama
Oulussa 5.3.klo 4 ip.
