1857

Hyvä rouva Heintzi! 

Ystäväni Lagin kautta Rouva Heintzi on saanut tiedon toiveista jotka minä eräänä hetkenä herätin äidittömien lasteni suhteen. Lagi arveli kohta nämä toiveet turhiksi, ja minä olin siksi valmistautunut kuulemaan tämän seikan vahvistuksen Rouvan Heintzin vastauksesta hänelle.

Mutta nytpä iloitsenkin tiedosta, ettei vastaukseen ainakaan sisältynyt suoraa kieltäytymistä.

Ymmärrän tietenkin, että ainoastaan halu auttaa ja olla hyödyksi voisi saada Rouva Heintzin ottamaan lapseni hoidettavikseen. Mutta arvelen, että se huolenpito jota kohdistaa jatkuvasti lapseen täysin äidin oikeuksin voisi muodostua tyydyttävämmäksi, kuin tulevien ja lähtevien lasten opettaminen. Se seikka, että herkälle omalletunnolle myös vastuu on suurempi, kuuluu kaikkeen inhimilliseen toimintaan, jolla ihminen pyrkii korkeampaan tyydytykseen.

Sen osalle, joka astuu lasten äidin paikalle, ei valitettavasti lankea pelkästään lasten hoito, vaan myös talouden emännöinti. Tässä suhteessa Rouva Heintzi voi kuitenkin päästä pelkällä yleisellä valvonnalla. Minun kodissani eletään vanhastaan hyvin yksinkertaisesti, ja minulla on nyt ja toivon olevan vastaisuudessakin kotiapulainen, jolle voi huoletta jättää pääsyn pieniin varastoihin ja joka hallitsee sen vähäisen keittämisen, jota hänen täällä on suoritettava. Häntä kuten kaikkia muitakin on vain kehotettava järjestelmällisyyteen – ja juuri tämän valvonta ja ylläpito ja se, mikä liittyy lasten ulkoiseen hoitoon, on pääasiassa Märthan huolenpidon kohde.

Mitä tulee ulkoisiin ehtoihin, joita myös on harkittava, voi Rouva Heintzi päättää ne mielensä mukaan, joskin tiedän ettei päätös tule ylittämään minun tulojani, enkä usko millään rahallisella uhrauksella pystyväni ostamaan lapsilleni sitä tulevaisuutta, jonka ainoastaan viisaan ja sivistyneen naisen opastus voi taata.

Rouva Heintzi tietää, että tunnen mitä syvintä luottamusta Rouva Heintzin luonnetta kohtaan ja erityisen suurta kunnioitusta Rouva Heintzin harvinaista älyä kohtaan. Tunnustan avoimesti, etten katso Rouva Heintzin kuuluvan niihin hentoihin ja herkkiin, joilta tosin en kiellä heidän kaunista rooliaan elämässä; mutta olen ollut löytävinäni Rouva Heintzissa miehekästä velvollisuudentuntoa ja viisautta ja ihmistuntemusta, jotka kyseenä olevissa oloissa ovat suurempiarvoisia.

Minun taloni epämukavuuksiin kuuluvat minun oma kiivauteni ja kärsimättömyyteni. Tässä suhteessa uskallan luvata vain sen minkä voin varmasti pitää, nimittäin ettei se milloinkaan tule johtamaan mihinkään loukkaavaan, ja että kaikin voimin yritän torjua ja hyvittää sen haitan, jota se voi aiheuttaa. Itsestään selvää on, että yritän huolellisesti tarjota Rouva Heintzille jokaisen ilon aiheen, joka jotenkin lievittäisi kotini surullista tunnelmaa.

Mikäli Rouva Heintzi tohtii, tuntematta uhraavansa itseään liiaksi, ottaa äidin ja emännän toimet tässä minun autiossa kodissani, niin tieto siitä keventäisi kaikkein raskainta osaa surustani. Itselläni ei ole enää monta elinvuotta jäljellä; eikä ole juuri väliä miten ne kuluvat – mutta lasteni, lasteni vuoksi sydämeni vuotaa verta, ja polvillani minä kiitän sitä, joka ottaa heidät rakastavaan huomaansa.

On syytä mainita että raukkoja on viisi. Hanna kohta 11-vuotias, neljä poikaa 9, 7, 5 ja 1 ¾ vuoden ikäisiä. Nuorimmalle minulla on hoitajatar, vähän ajattelematon, mutta kiintynyt lapseen ja siksi erityisen rakastettu.

On helppo ymmärtää, että toivon kovasti pikaista vastausta ja – mikäli se on myönteinen – myös saavani niin pian kuin mahdollista tavata Rouva Heintzin täällä. En tohdi anella liian paljon, jottei suostuteltu päätös johtaisi katumukseen. Rouva Heintzi tuntee minut kyllin hyvin tietääkseen, että pyyntöni ja se tyytyväisyys, jolla ottaisin myöntymyksen vastaan, ovat vilpittömät.

Allekirjoitan Kunnioittavasti ja luottavaisesti

Rouva Heintzin

nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman