Johanna Lovisa Snellmanilta

Tietoka dokumentista

Editoitu teksti

Suomi

1852

 

Rakas Mieheni! 

 

Älä ole minulle vihainen, vaan anna anteeksi monet suuret vikani, minä yritän korjata ne, Anna anteeksi, pyydän sitä sieluni pohjasta, Voi Hyvä Jumala kumpa sentään voisit Rakastaa minua kurjaa. Minä Rakastan Sinua koko sydämestäni, ja jollet sinä pidä minusta, niin eihän minulla ole yhtään ketään koko maailmassa. Älä luule että olen välinpitämätön, sinun hyvyydestäsi ja uhrauksistasi minun vuokseni, ei, minä tunnen sen sydämessäni usein kun istun yksin, olen niin iloinen, tunnen että rakastan sinua niin hartaasti, ja että haluan tehdä kaiken, saadakseni Sinut onnelliseksi, mutta älä kummastele minun arasteluani, lapsuuden kasvatus ei minulla ollut sellainen, että minusta voisi tulla sinun Vaimosi, älä silti hylkää minua, vaikka teen miten väärin haluan yrittää uudestaan.

Yhtä asiaa pyydän koko sydämmestäni, että olisit ystävällisempi minun ystävääni kohtaan, sinähän soit minulle suuren ilon kun kutsuit hänet olemaan täällä, tekee pahaa jos hän ymmärtää Sinut väärin. Kumpa sinä vain voisit antaa minulle anteeksi, oma Rakas Mieheni.

 

Josephine lähetti minulle kutsun, ja nyt kun lapset on pantu sänkyyn, niin menen sinne. Ja jos voit antaa minulle anteeksi, niin suo minulle se ilo että tulet myös Pippingeille muuten olen hirveän huolissani.

Sinun

Sureva Vaimosi.

 

avaimet ovat sinun laatikossasi.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: