Riika, 6.9.1850

Oma hyvä, rakas, kaivattu Vaimoni! 

Rukoilen taivaan Luojaa, toivon, uskon, että Sinun huonovointisuutesi ei ole pahentunut, vaan että olet nyt toipunut. Eilinen kirjeesi teki minut onnettomammaksi ja ahdistuneemmaksi kuin voin sanoakaan. Muistathan, että olen tottunut kantamaan huolia enkä huolestuttamaan Sinua minun vuokseni. Olenkin nyt tyynempi, kun pohdin, mitä lääkettä Pipping antoi Sinulle. Eihän se siis voi olla mitään vaarallista, jos vain olet ollut varovainen eikä mitään pahempaa ole sattunut. Kerroitko Pippingille että imetät lasta? Tosin kysymykseni ja muistutukseni tulevat niin myöhässä, ettei niistä ole mitään hyötyä. Kunhan vain olisit varovainen. Muista joka hetki, että Sinä sydämeni rakastettu olet meidän kaikkien ainoa lohtumme ja onnemme.

Huomisillaksi tai sunnuntaiaamuksi odotan uusia tietoja. Jos sairautesi jatkuu, mistä Luoja varjelkoon, niin riennän päätäpahkaa kotiin, niin tarpeellista kuin täällä oloni olisikin. Mutta huoleni veisi minulta kuitenkin kaiken työkyvyn.

Tämä on 4:s kirjeeni – 3:s Riikasta. Pelkään sitäkin, että ensimmäinen pitkä epistolani täältä voi sisältää jotakin, josta Sinä pahastut ja ahdistut. Unohda se rakkaani. Minä rakastan sinua kaikkine puutteinesi ja puutteineni, ja poistuisin halulla tästä elämästä sinä hetkenä, kun tämä rakkaus päättyisi. Ole vakuuttunut siitä ja usko, että niin kauan kuin näin on kaikki unohtuu. Ajattele vain sitä että minä hellästi, hellästi kaipaan Sinua ja perustan Sinuun koko elämäni onnen. Olethan aina huomannut, että muu maailma on minulle yhdentekevä, ja että tahdon elää vain Sinun ja meidän omiemme kanssa. Sinulle ja heille omistan kaiken huoleni, työni, valvomiseni, kaikki ajatukseni yötä päivää. Vain Sinun luonasi, Sinun povellasi voin unohtaa kaikki suruni, kaikki vaivat virheet ja katumukset. Mitä antaisinkaan ollakseni nyt Sinun luonasi, sulkeakseni Sinut taas syliini. Kaipaan sitä taukoamatta. Kohta toivoakseni kuluvat ne pari viikkoa, ja iloni, kun taas olen kotona, osoittaa Sinulle, mitä se ja Sinä merkitsette sydämelleni.

Kirjoitan taas maanantaina. Kunpa siihen mennessä saisin rauhoittavia tietoja.

Suutele lapsia. Tervehdi kaikkia. Muista sanoa Callelle, miten iloinen olen, kun Sinulla ei ole ollut mitään ikävää kerrottavaa hänestä ja muistuta lupauksestani että unohdan kaiken menneen, jollen joudu kuulemaan mitään pahaa kotiin tullessani. Vielä kerran anna siunaavat suudelmat rakkaille lapsillemme.

Ole huoleton ja tyyni. Muista, etten ole poissa sen pidempään, kuin että ehdin kotiin neljässä viidessä päivässä.

Minä olen nyt täysin terve, mutta noudatan silti varovuutta sekä ruokavaliossa että vaatetuksessa. Olen käynyt pikku kävelyillä, mutta en kenenkään ihmisen luona enkä muissa huvituksissa. Vietän kaiket päivät kamarissani työni parissa ja ajatellen Teitä.

Rukoilen nöyrästi Jumalaa liikuttuneen sydämeni pohjasta, että nämä rivit tavoittavat Sinut terveenä ja reippaana. Toivottavasti rukoukseni kuullaan. – Näkemiin oma rakas, hellästi kaivattu puolisoni, ikiomani, sydämeni kaikkeus.

Sinun

uskollinen Miehesi

J. V. S:n