[marraskuu 1845]
Kelpo Veljeni,
Lithonius on luvannut toimittaa viimeiset huonekalusi ensi viikon lopulla. Saa nähdä, miten siinä käy ja miten siinä tapauksessa saan ne lähtemään Viipuriin. Päällysteen kangas ei tosin ole kehuttavan näköistä, mutta sillä on kaksi etua: ensinnäkin koit eivät ole sille persoja, toiseksi se maksaa 90 kop. kyynärä, kun taas ne villakankaat, joiden värit ovat runollisempia, maksavat 1,60–2 ruplaa kyynärä. Kun nyt et missään tapauksessa viivy Kuopiossa paria vuotta kauempaa, minusta olisi ollut järjetöntä ostaa kalliimpaa päällystekangasta, josta et kuitenkaan saa maksua, jos myyt huonekalut, koska ”kukaan ei maksa mitään vanhasta päällysteestä”. Jos huonekalut kuljetetaan tänne takaisin, voidaan pitää jokseenkin selvänä, että päällystekangas tekee silloin viimeisen matkansa. Näet siis, että ellei päällystekangas olekaan runollista, se on ainakin filosofista.
Lupaa viran hakemiseen Ruotsista on Nordströmin mukaan ehdottomasti anottava Keisarilliselta Majesteetilta, ja kun keisari on nyt Palermossa, ei ole edes ajateltavissa, että tuollaisen luvan voisi saada puolessa vuodessakaan. Olen myös kuullut Tengströmiltä, että olet hylännyt koko suunnitelman, ja se on epäilemättä viisainta, sillä jos aiot, kuten olet sanonut ja kuten hartaasti toivon, palata kahden vuoden kuluttua syksyllä Helsinkiin, tuollainen muutto Ruotsiin olisi todellakin riittänyt viemään taloudelliset asiasi hunningolle. Kodin purkaminen Kuopiossa – muutto meren yli ja asettuminen Lundiin – kodin hajottaminen ja muutto meren yli Helsinkiin sekä asettuminen sinne eivät voi mitenkään onnistua ilman ainakin 1 000 hopearuplan kustannuksia.
Älä kirjoita Armfeltille, ennen kuin minä kirjoitan Sinulle ensi lauantaina seikasta, jota en nyt ehdi kertoa, mutta jolla on asiassa merkitystä ja joka luultavasti osoittaa Sinulle tuollaisen kirjeen lähettämisen turhaksi.
Nordströmin asiat lienevät sellaisella tolalla, että hän oli luvannut ottaa vastaan viran Ruotsista, jos sitä hänelle tarjotaan, mutta ei ollut aivan vakavissaan, ja nyt ruotsalaiset painostavat häntä pitämään sanansa, kun Kuningas on tiedustellut asiaa Keisarilta, kun taas hänelle toisaalta tarjotaan prokuraattorin sijaisen virkaa ja kaikkia mahdollisia tulevia ylennyksiä, jos hän vapaaehtoisesti peruuttaa hakemuksensa, mutta häntä ei tahdota kehottaa tähän virallisesti, sen jälkeen kun Keisari on antanut hänelle muuttoluvan. Avoinna on siis kysymys, pannaanko asia Nordströmin vai hallituksen syyksi. Siitä kiistellään nyt ja Nordströmin päättämättömyyden takia luultavasti ikuisuuksiin saakka. Bergfalk kuuluu huomauttaneen, että tuo mies pystyy sanomaan mitä tahansa paitsi kyllä tai ei. Luultavasti asia päättyy siihen, että ruotsalaiset kyllästyvät koko leikkiin.
Toimit muuten hyvin viisaasti, kun et usko mitään, mitä Wirzén höpisee. Siinäkin tapauksessa uskot kuitenkin liian paljon. Se mies on ikiajoiksi häpäissyt itsensä opinnäytetyössään tekemällään kirjallisella petoksella. Hän on keksinyt omassa kamarissaan Radex Lopezianan analyysin, joka osoittaa suorastaan uskomatonta tietämättömyyttä kemiasta. Hän ei löydä tuosta juuresta lainkaan epäorgaanisia suoloja, minkä pitäisi todistaa, että Radex Lopeziana voisi palaa jättämättä lainkaan tuhkaa jne. Opinnäytteen hylkääminen on täysin selvää, mutta en tiedä, mitä minun sen lisäksi pitäisi tehdä tuollaisen luonnontieteiden alalla ennen kuulumattoman tekosen takia, jollaista ei missään tapauksessa saisi paljastua meidän yliopistostamme. Ellei meillä muuta ole, ei ainakaan meidän rehellisyyttämme pitäisi voida epäillä tieteiden piirissä. Minulla on kuitenkin vettä myllyssäni. Kun pyysin vapautusta professorin viran edellyttämästä väitöksestä, saarnasin opinnäytteiden soveltumattomuudesta luonnontieteisiin, joissa voidaan kirjoitella järjettömyyksiä, joiden pätemättömyys voidaan osoittaa vain laajojen kiertoteiden kautta. Viran tavoittelu on varsin hyvä houkutin kirjalliseen petokseen, ja opinnäytteiden vaatiminen on tästä syystä paras keino ”yliopiston arvostuksen” tuhoamiseen ulkomailla. Onpa siis outo yhteensattuma, että hra Wirzén todistaa käsitykseni oikeaksi ennen kuin vuottakaan on kulunut.
Lopuksi neuvon Sinua olemaan uskomatta monia muitakaan ylioppilaiden nykyisiä tarinoita. Mekin osasimme ilmaista mielipiteitämme, mutta pysyimme sentään totuudessa, sikäli kuin sen ymmärsimme. Nyt on muotia valehdella täysin harkitusti ja sitten kiljua ja osoittaa siveellistä närkästystä sellaisten väitteiden nojalla, jotka itse tiedetään totuuden vastaisiksi.
Asia on varmastikin näin, kun puhutaan Gyldénin sensuuritoimesta, joka koski minun kirjani arvostelua. Sinä tiedät, että hän on ein ehrenfester Mann [ehdottomasti kunnian mies], ja hän on vakuuttanut, ettei hän ole pyyhkinyt muuta kuin sen, mistä olen jo maininnut, eli henkilökohtaiset haukkumiset; ei kuitenkaan mitään itse asiaa koskevaa. Tähän pyyhkimiseen hän katsoi olevansa pakotettu sen entistä tiukemman käskyn takia, jonka Saiman ja Borgå Tidningin kiistely oli juuri sitä ennen aiheuttanut. Jopa Nordström, joka oli läsnä, oli sitä mieltä, ettei Gyldén ollut voinut toimia toisin. Onhan arvostelussa sitä paitsi jäljellä riittävästi haukkumisia, ja vaikka olisin toki voinut kestää vielä pari lausahdusta lisääkin, en todellakaan käsitä, miksi Sinä yhä uudelleen purat kiukkuasi hänen tuossa tapauksessa osoittamaansa ”nautamaisuutta” kohtaan.
Viime kirjeessäsi valittelet sitä, että on epämiellyttävää yksityisesti vastata siitä, mitä olet julkisesti kirjoittanut, mutta unohdat, että minun vastaukseni aiheutui siitä, että Sinä olit ilman minun antamaani aihetta yllättäen osoittanut minulle tehtävän ojentaa Gyldéniä julkisesti ”siitä loukkauksesta, jonka hän on kohdistanut minuun pyyhkimällä pois kohtia arvostelusta”. Kun ajattelet asiaa tarkemmin, et varmaankaan voi odottaa, että löisin kantapäät yhteen ja täyttäisin käskyn ja vaikenisin muusta. Vastaukseni arvosteluun on nyt melkein valmis, vaikka lähinnä lannan lapioimista muistuttava työ onkin ollut inhottavinta mitä tiedän.
Olen omaksunut periaatteekseni, etten kirjoita sanomalehtiin minkäänlaista polemiikkia, ellei minua vastaan hyökätä tai ellen joudu puolustamaan toista hyökkäyksen kohteeksi joutunutta, mutta sellaisessa tilanteessa käytän kovia otteita. Tässä tapauksessa arvostelijani on sellainen lurjus, ettei hänestä sellaisen käsittelyn jälkeen jää paljon jäljelle, ja tuollainen surkimuksen pieksäminen on aina epämiellyttävää. Saat vastaukseni seuraavassa postissa.
Kiitos kutsuista jouluvierailulle. Siitä enemmän ensi kerralla. Sanottakoon ennakolta vain, että olet hölmö, kun haluat jonkun luoksesi kuherruskuukausien aikana. En halua olla ensimmäinen, jonka takia nuori rouvasi saa ensimmäiset torumiset, ja se tapahtuu helposti, kun herralla on vieraita talossaan, vaikkapa vain sen takia, että kahvikuppiin tulee poroja.
Ei, ole Sinä vain Herran nimessä siellä yksinäsi ja nauti kuherruskuukaudesta, sitten voit ensi kesänä keskustella vakiintuneena aviomiehenä vanhan ystäväsi
J. J. Nvr:n kanssa
