Ulkomailta
Tukholma. Kuningas on yhteisistunnossa vahvistanut useita valtiopäivien päätöksiä. Erityisen merkittävä on perustuslainmuutos, jolla valtiopäivien väliä lyhennetään viidestä kolmeen vuoteen, sekä lakkautusvallan jo mainittu kumoaminen. Kruunajaisia seuranneet monet juhlat näyttävät vihdoin päättyneen ja niin kuin tavallista, kustannuksia laskettaessa nähdään venähtäneitä naamoja ja happamia ilmeitä.
Madrid. Kenraali Primin on katsottu johtaneen viime numerossa kerrottua tasavaltalaista vallankumousta. Kerrotaan että hän on jo saanut mennä sen sileän tien. Erään huhun mukaan Espartero on kadonnut Lontoosta, jossa hän tähän asti oli oleskellut, ja hänen uskotaan salaa lähteneen Espanjaan kalastelemaan sameissa vesissä.
Kuopio
Talvi on edelleenkin jatkunut leutona ja lämpömittarin lukema on ollut vain muutamia asteita jäätymispisteen alapuolella, toisinaan sen yläpuolellakin. Jäät ovat näissä oloissa hieman vahvistuneet, vaikka suurempien järvien jäillä ei vielä voida turvallisesti liikkua. Viime päivien hieman kireämpi jopa 15 asteen pakkanen on tästä syystä ollut hyvin tervetullut.
Hyvässä kaupungissamme kiertää ilahduttava huhu, että useat naiset ovat liittyneet yhteen seuraksi, jossa harrastetaan suomenkielisten tekstien lukemista ja kirjoittamista. Viimeksi mainittu harrastus lienee aluksi pääasiassa sivistyneen keskustelukielen sanontatapojen sommittelua. Samanlaista huhua kerrotaan Helsingistäkin. Siellä kuten täälläkin havaitaan kuitenkin ilmeisesti heti, että sopivaa luettavaa puuttuu samoin kuin sanakirjoja. Olemassa olevankin vähäisen aineiston varassa innostus voi silti saada aikaan tuloksia, ja ajankohtaa, jona mielenkiinto suuntautuu näin jaloihin seurapiirihuvituksiin, voidaan sangen aiheellisesti pitää isänmaallisuuden lämpimän päivän aamunkoittona. Jos tällainen henki pääsee vaikuttamaan, kaupungillamme ei ole mitään aihetta kadehtia niitä, jotka ovat onnellisia herrojen Desfortin ja Rappon erinomaisista esityksistä.
Tiedoksi nuorison vanhemmille ja holhoojille saatettakoon, että niin täkäläisessä lukiossa kuin kouluissakin tämän lukukauden opetus päättyy tämän kuun 14. päivänä.
Kuopion lukio on viimeksi saanut seuraavat lahjoitukset: Hämeenlinnan postitoimistosta 13 hopearuplaa 40 kop., jotka on kerätty listakeräyksellä mainitussa kaupungissa; Joroisten postitoimistosta 1 hopearuplan, jonka on lähettänyt A. A. Rantasalmelta; majuri J. Karstenilta vanhempaa kirjallisuutta 19 nidettä, 5 hopea- ja 98 kuparirahaa sekä 2 rautamitalia ja 1 pronssimitalin, lukion saksan kielen opettajalta pastori J. R. Walleniukselta 36 hopearahaa, joista osa varsin vanhoja, ja 20 kuparirahaa, sekä Maaningan kruununnimismieheltä E. Lyralta 1 turkkilaisen kultarahan sekä 12 hopea- ja kuparirahaa.
Tämän lehden marraskuun 21. päivän numerossa julkaistuun Kuopio-artikkeliin lukija suvaitkoon tehdä sen korjauksen ja lisäyksen, että täkäläisessä tiilitehtaassa lyötiin viime kesänä ”200 tuhatta” tiiltä ja että tuotanto voidaan helposti kasvattaa 1/2 miljoonaan.
–––––––––––––––
On puhuttu kaikenlaisista ”puolueista” kysymyksessä, joka suomen kielen oikeuksista Suomessa on nyt nostettu esiin. Yhtenä mainitaan ”puolue joka haluaa poistaa ruotsin kielen täydellisesti ja ottaa suomen heti käyttöön.” Missä tällainen puolue piileskelee, ei kaiketi kukaan tiedä. Rohkeimmat toiveet, joita kukaan julkisuudessa on esittänyt suomen kielen ”välittömästä” käyttöönotosta, koskevat sen osittaista käyttöönottoa maan ala-alkeiskouluissa. Tämä vähäkin on jo antanut tietyille yleisen mielipiteen äänitorville, jotka ovat tottuneet ”merkitsemään mielipiteitä”, aiheen puhua mokomista suomalaisradikaaleista. Onneksi samainen mielipiteenmerkitsijä antaa heille kuitenkin sen korkean arvolauseen, että heidän toimintansa rajoittuu ”viattoman kynätaisteluun”. Kaikki tämä ja moni muukin on luultavasti tarkoitettu määrittelemään lähemmin tiettyjen ”suomalaisten tarkoitusperien” luonnetta.
–––––––––––––––
Kiinnitämme arvoisan lukijan huomiota tässä ja edellisessä numerossa julkaistuun erinomaiseen artikkeliin pappiskoulutuksesta. Huomauttamisen aihetta antaa ainoastaan kirjoittajan mielipide kirkon suhteesta tunnustuskirjoihin. Epäilemättä uskontunnustuksia tarvitaan seurakunnan vakaumuksen ilmaisemiseksi, eikä niiden tunteminen ole tämän takia pelkästään papiston asia, vaan muidenkin on ne tunnettava; seurakunnassa vallitseva niitä koskevan tietämyksen puute taas on tosiasiallinen osoitus siitä, että seurakunta elää niistä riippumatta. Mikään ei kuitenkaan estä tunnustuskirjoja kehittymästä eteenpäin kaikkien ihmisen laatimien lauseiden ja laitosten tavoin vastaamaan sivistyksen edistymistä. Valtiopäivien ja kirkolliskokousten säädöksiä voidaan valtiopäivillä ja kirkolliskokouksissa muuttaa ja kumota; ja tämän yksinkertaisen totuuden selkeä ymmärtäminen lienee johtanut siihen, että esim. Württembergin evankelisessa kirkossa jopa papitkin sitoutuvat tulkitsemaan oppia ainoastaan raamatun sanan ja omantuntonsa mukaan.
