Uutisia

Ruotsi: Ylimääräiset valtiopäivät on kutsuttu koolle heinäkuun 11. päiväksi. Kuninkaan valtiopäiväkutsu on allekirjoitettu 20. toukokuuta, ja valitsijoilla ja valituiksi tulevilla on siis oltava vikkelä järjenjuoksu, niin kuin on tapana sanoa, jotta he ehtisivät valmiiksi oikeaan aikaan. Samaisessa kutsussa ilmoitetaan valtiopäivien koollekutsumisen aiheiksi ”monet tärkeät yhteiskunnalliset asiat, joiden ratkaisu riippuu valtakunnan säätyjen myötävaikutuksesta”. Tällä tarkoitetaan erityisesti kansanedustuslaitoksen uudistamista, jota koskeva esitys jätettiin lepäämään viime valtiopäivillä. Mainitun esityksen tarkoituksena on säätyedustuksen kumoaminen ja yleisten vaalien järjestäminen; näissä vaalioikeus perustuisi lähinnä sensukseen, joka kiinteistöjä omistavien rahvaanmiesten osalta asettaisi rajaksi 5 bankoriikintaalarin kruununveron. Uudistuksella niin aatelin kuin papistonkin poliittiset oikeudet saatettaisiin samanarvoisiksi muun kansakunnan oikeuksien kanssa ja merkittävä keskiluokan osa, joka ei tähän mennessä ole saanut osallistua valtiopäivävaaleihin, saisi sekä äänioikeuden että vaalikelpoisuuden. Edustajat kokoontuvat sitten kahteen kamariin entisten neljän säätykokouksen sijasta. – Upsalan ylioppilaat, jotka olivat päättäneet vierailla Kööpenhaminan ylioppilaiden luona, mutta peruuttaneet matkan saatuaan vihjeen aikeen sopimattomuudesta kuninkaan kuoleman jälkeisen maansurun aikana, yrittivät uudistaa aikeensa matkustamalla Skandinaavisen yhdistyksen edustajina ja ovat jälleen, toisen kerran, peruuttaneet aikeensa saatuaan Kuninkaalta virallisen nuhtelun. Kolmen valtakunnan nuorisoa yhdistävällä yhdistyksellä sanotaan tiettävästi olevan jonkin verran poliittista merkitystä, koska sen tarkoituksena on edistää läheistä liittosuhdetta noiden kolmen eri valtion itsenäisyyden turvaamiseksi. Finl. Allm. Tidning kuitenkin kirjoittaa, että tämä toistaiseksi vahvistamaton huhu ”ei ole todennäköisesti herättänyt erityisempää pelkoa”.

Muuten tärkein uutinen on varmaankin tieto, että P.-Amerikan Yhdysvallat on Meksikosta irtautuneen Texasin kanssa tekemällään sopimuksella liittänyt tämän alueen yhteyteensä antamatta sille kuitenkaan vielä nimellisesti osavaltion asemaa. Jos jotakin tämäntapaista olisi sattunut Euroopassa, koko tämä vähäinen maatilkku olisi varmaankin järähdellut. Amerikassa kuitenkin vielä ”otetaan” kokonaisia kuningaskuntia haltuun yhtenä suupalana, jos se hyväksi nähdään.

Ranska. Samaan aikaan kun Kuninkaan toinen poika Joinvillen prinssi on julkisessa sanassa osoittanut Ranskan laivaston olevan kehnossa kunnossa, toinen poika Aumalen herttua on Afrikan kabyylejä vastaan käymässään taistelussa omasta puolestaan osoittanut, että samaa voidaan sanoa maavoimistakin.

Helsinki. Hänen keisarillinen majesteettinsa on kenraalikuvernööri, kenraaliadjutantti ym. ruhtinas Mensikoffin Pietarista lähdön vuoksi armollisesti määrännyt kenraalikuvernöörin apulaisen, tykistön kenraali ja ritari Thesleffin hoitamaan sinä aikana Suomen kenraalikuvernöörin virkaa ja toimimaan maahan sijoitettujen joukkojen komentajana.

Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisella kuulutuksella 4. kesäkuuta on tervan tullimaksu alennettu 15:sta viiteen kopeekkaan. Puhdistetun, kalkitun ja kasatun potaskan vienti on nyt tullitonta ja tulli on poistettu myös lasitavaroiden tuonnilta. Jos kahden ensiksi mainitun tavaran tullinalennus jatkuu seuraavinakin vuosina, se luultavasti rohkaisee niiden valmistusta. Varsinkin potaskan kohdalla tällaista tukea voidaan sanoa erittäin tarpeelliseksi.

Vaasassa on ilmestynyt ”Hyödyllisiä Ajan Kuluja yhteiselle Kansalle, jonka painoon on toimittanut P. M. F. Lundberg – ensimmäinen Wihko”. Oletamme, että nimen taakse kätkeytyy suomenkieliselle rahvaalle luvattu uusi aikakauslehti – kätkeytyy, sillä sopii ihmetellä, ettei Vasa Tidning ole maininnut asiasta. Näin harvinaisen ja merkittävän ilmiön ei soisi jäävänpitkäksi aikaa tuntemattomaksi. Valitettavasti maamme kirjakauppalaitoksen tila ei anna toivoa siitä, että kirjasta nähtäisiin Kuopiossa ennen vuoden loppua – jos edes silloin, sillä suuri osa siitä vähästä, mitä maassamme painetaan, ei koskaan leviä kirjakauppojen kautta.

–––––––––––––––

Eräs hanke, johon jo aiemmin rohkenimme puuttua, olisi Kuopion lääniin perustettava suonviljely-yhtiö. Sen yleistä hyödyllisyyttä kukaan tuskin epäilee. Vaasan suonviljely-yhtiö on esimerkillään osoittanut, että yhtiömiesten hyvässä hallinnassa sellainen voi itsessäänkin kannattaa erittäin hyvin. Meille on sanottu, että harvat maanomistajat tässä läänissä luovuttaisivat edes yhtiön tarvitsemia maita. Mutta missäänhän ei ole säädetty, että maanomistajat itse eivät kuuluisi yhtiöön. Kysymyshän on vain siitä, että koska yksittäisillä maanomistajilla ei ole suurimittaiseen suonviljelyyn tarvittavaa varallisuutta, niin tarvittava pääoma saadaan vain useampien yhdistäessä toimintansa. Harvat maamme paikoista sopisivat tähän tarkoitukseen paremmin. Kuopion läänin yksitoistatuhatta neliövirstaa suota ja rämettä takaavat tällaiselle yhtiölle jatkuvan toimintakentän. Aika olisi hankkeelle kenties erityisen suotuisa, sillä merkittäville maatalousyrityksille on armollisesti myönnetty uusia, näköjään varsin edullisia lainoja. Korko on kaksi prosenttia ja pääomaa on vuosittain lyhennettävä kolme prosenttia. Jos joku isänmaallinen ja toimelias mies haluaisi lähteä hankkeen vetäjäksi, niin emme lainkaan epäile, etteivätkö myös varsinaiset maanomistajat pian ymmärtäisi tällaisen yhteenliittymän edut ja kykenisi arvioimaan sen vaikutuksen hyödylliseksi.

–––––––––––––––

Kerrotaan, että Morgonbladetia julkaistaan nykyään joko Pultavassa tai Obdorskissa juutalaisten ja samojedien suureksi hyödyksi. On kuitenkin nähty sellaisiakin numeroita, jotka on omistettu läheisemmille asioille. Niitä on ilmestynyt maanantaina 25. maaliskuuta ja 8. huhtikuuta, torstaina 16. huhtikuuta ja maanantaina 27. huhtikuuta. – Tämän kuun 24. tulee jälleen olemaan tällainen onnellinen päivä.

Kuopio

Alempana esitetty taulukko on alku toimituksen käytettäväksi hyväntahtoisesti annettuun tekstiin ”Muistiinpanoja Kuopion pitäjän väestömäärästä ja sen kasvusta”. Nämä muistiinpanot eivät ole mielenkiintoisia pelkästään lähinnä paikkakunnan kunnianarvoisille asukkaille, vaan toimituksen käsityksen mukaan ne ovat myös näyte väestönkasvun oikeasta laskentatavasta, kuten seuraavasta voidaan havaita. Se ei tästä syystä johda samaan tulokseen kuin äskettäin sanomalehdissä julkaistu laskelma Liperin väestön kasvusta, eikä tätä ole aihetta hämmästellä, koska viimeksi mainitussa tapauksessa myös muutto pitäjään lienee laskettu mukaan väestönkasvun summaan.

– –

Kuopion pitäjällä, entisaikoina koko Pohjois-Savon ainoalla, oli kirkkonsa Luustaipaleeksi nimitetyssä niemessä [nimi tunnetaan nykyisin maatilan nimenä] nykyisen Leppävirran pitäjän Saamaisten kylässä, ja siihen kuului taulustolaitoksen perustamisen aikaan 1749 kaksi seurakuntaa, Kuopio ja Nilsiä. Kuopion seurakunta jaettiin vuonna 1774 kolmeen osaan, emäseurakuntaan sekä Karttulan ja Maaningan kappeliseurakuntiin. Vuonna 1778 syntyi Kuopion kaupungin seurakunta. Vuoden 1801 vaiheilla emäseurakunnasta erotettiin Tuusniemen kappeliseurakunta, ja 1818 tai 1819 perustettiin Nilsiän kappeliseurakunnasta ja eräistä emäseurakunnan osista erillinen (Nilsiän) pitäjä, jota laajennettiin emäseurakunnan kustannuksella edelleen vuonna 1831, jolloin myös osia Karttulan ja Maaningan kappeliseurakunnista yhdistettiin Pielaveden pitäjään.

Väestötaulukko vuosilta 1749–1840 taulustolaitoksen lukujen perusteella

Keskustelun pätkä

Saiman arvoisat lukijat ovat kenties joskus huomanneet, kuinka milloin tämä, milloin tuo sanomalehti on itsepintaisesti vaatinut häntä ”keskusteluun”. Ainakin vähän sitä lajia tarvittaisiin niiden mielestä Saimaltakin, ennen kuin oikein kunnolliset veljenmaljat voitaisiin juoda. Mutta lukija on kenties huomannut senkin, mitä heidän keskustelunsa oikeastaan on. Riidellään pari viikkoa jotta nähtäisiin, kumpi pystyy paremmin laskemaan hampaat toisen suusta. Kiistellään tämän tai tuon täysin yhdentekevän sanan merkityksestä, jostain yhtä yhdentekevästä numerosta ym. ja kaikki vain siksi, että kumpikin puoli olisi oikeassa. Onpa eräs omalla tavallaan hyvin kuuluisa lehti kehdannut kutsua lähimmäistensä kunnian loukkaamista ”keskusteluksi”. Asianomaiset näyttävät unohtaneen täysin, että keskustelun pitää koskea asiaa, ja julkisen keskustelun sellaisia asioita, joihin yleisö voi tuntea kiinnostusta. Ainakin sellaista keskustelua saa turhaan etsiä kokonaisesta vuosikerrasta. Voisi olla perusteltuakin ajatella, että on järkkymätöntä omahyväisyyttä uskoa yleisön olevan jotenkin kiinnostunut siitä, onko Morgonbladet, Borgå Tidning jne. oikeassa vai väärässä, ovatko ne tienneet jotain vai eivätkö yhtään mitään. Voisi myös ajatella, että sellainen tieto on varsin hataralla pohjalla, joka tarvitsee tällaisia tilanteita kehuskellakseen tai puolustaakseen erehtymättömyyttään. On itsestään selvää, että tällaisissa tilanteissa suositaan sellaisia käsitteitä kuin ”tietämättömyys, ”asiantuntemuksen ja harkinnan puute” ym. Kysymyshän ei ole asiasta, vaan pelkästään anonyymin, mutta silti niin tunnetun arvon toimittajan henkilöstä. Ja olisi kauheaa, jos jokin erehdys koituisi hänen taakakseen – miten tämä suuri julkisuuden henkilö silloin voisi osoittaa suunnattoman etevämmyytensä.

Mutta siitä meitä ei voi moittia, ettemme hyväksy selityksiä, jos sellaisia vain esitetään. Eihän maamme lehdistö sisällä mitään väitteitä puolesta tai vastaan, pyrkimystä siihen tai tähän. Omahyväinen elämä äärettömän pienissä puitteissa ruokkii välttämättä pikkumaisuutta ja itserakkautta. Niitä vastaan on ainoastaan yksi vastamyrkky, innostus asiaan. Mutta jollei ole asiaa, ei voi olla innostustakaan. – Siispä – –

Kuten sanottu, arvoisat toverit ovat koettaneet saada myös Saimaa mukaan tällaiseen keskusteluun. Mutta varmoina siitä, että vastaukset menisivät täysin hukkaan ja väsyttäisivät lukijan, me olemme vain leikinlaskulla kurittaneet pikkumaisuutta. Morgonbladet on muita etevämpi sikäli, että vain se on kyennyt todella tekemään meidät surullisiksi antaessaan tällaisen pikkumaisuuden johdattaa itsensä samanlaiseen kinasteluun kuin Borgå Tidningin kanssa sen sijaan että olisi puhunut asiasta. Me olimme sanoneet, ettei Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa pitäisi muuttaa tieteelliseksi seuraksi, vaan sen pitäisi tarkoituksensa mukaisesti toimia kansalliskirjallisuuden hyväksi vain rohkaisemalla ja palkitsemalla siihen kuuluvaa kirjailijantyötä sekä julkaisemalla siihen kuuluvia teoksia. Emme antaneet syytösten tietämättömyydestä ja harkitsemattomuudesta häiritä, vaan osoitimme tällaisen käsityksen seuran toiminnasta sisältyvän myös sen sääntöihin. Silloin Morgonbladet alentui selittämään, että koska seuran säännöt eivät sen paremmin salli kuin kiellä, niin sen pitäisi muodostua tieteelliseksi seuraksi. Tällaisen vastustajan edessä oli aivan turha vedota tieteellisten seurojen tavalliseen kohtaloon tai ylipäänsäkään käsitellä asiaa sen enempää. Emme halua uskoa, että asia olisi tästä kärsinyt. Mutta arvostusta se kaipaa ja yleisön osallistumisessa seuran toimintaan on vielä jotain menetettävissä. Oli todellakin odottamatonta, että Morgonbladet juuri tässä asiassa menetteli niin pikkumaisesti – tämän kunnian me haluamme sille suoda.

Esitämme vielä yhden esimerkin tästä pikkumaisuudesta antaaksemme lukijalle näytteen sen kohtalokkaasta etenemisestä myös pikkuasioissa. Borgå Tidning, jonka luulimme jo kadottaneen kaiken halun ”keskustella”, on nimittäin aivan äskettäin antanut loistavan todisteen innostuksestaan. Lehti lyö itsensä tieteen ja tutkimuksen ritariksi ja käy Saimaa vastaan. Haluaisimme pitää sen urotöitä tällä alalla pikemmin kerskailunhaluna kuin haluna virheellisesti syyttää meitä holtittomuuksista. Arvoisat lukijamme tietänevät, ettemme milloinkaan ole tuominneet mitään tieteellisen tutkimuksen alaa. Jos olemme hiukan laskeneet leikkiä pikkumaisuuden kustannuksella, ei sekään ole tapahtunut sen itsensä vaan asian vuoksi.

Mutta mainittu lehti haluaa osoittautua olevansa yhtä suuri oppinut kuin mesenaattikin. Ensinnäkin se tiesi, ettei kukaan ”joka vähänkään osaa lausua ruotsinkielen sanoja” painota sanojen ”Hugstore”, ”Midvintern”, ”Fejdvane” tai ”Frejdstore” ensimmäistä tavua ja jätä toista ja kolmatta painottamatta. Ja näin se todellakin tietää enemmän kuin koko Ruotsin kansakunta, joka ääntää ne juuri niin. Tietenkin B. T. olisi voinut tietää vielä vähän enemmän, sen että tällaiset sanat myös ruotsinkielisissä runoissa esiintyvät daktyyleina. Siten esim. Tegnérillä on ”högättad, grundmurad”, Atterbomilla ”nordmannen, valplatsen, ättfaderns, frustugan, snöhvita”, Franzénilla ”nyfödda, spöklika, snöhvita, snögubben, mångdubbel”, nuoremmilla runoilijoilla esim. ”midnatten, nattvinden, stjernlågor, verldsbullret, stoftgråa, blåögda” – kaikkialla daktyyleina. Kenties B. T. hyvän hyvyyttään myöntää, että ruotsalaiset runoilijat osaavat ”jotenkuten” ääntää ruotsia. Edelleen B. T. olisi voinut tietää, että näitä ja samankaltaisia sanoja käytetään heksametrissä ja pentametrissä lähinnä Adlerbethin esimerkin mukaan myös antibakheina, mikä on kuitenkin poikkeus sekä ääntämiseen että muihin säelajeihin nähden. Esimerkiksi Skjöldebrand ja Vallenberg pitävät niitä yhä daktyyleina, Stagnelius välttää tällaisia sanoja heksametrissä. Vanhempien runoilijoiden aleksandriineissa lienee myös esimerkkejä tällaisesta käytöstä, mutta uudempien runoilijoiden jambisista säelajeista niitä on luullaksemme turha etsiä, jos etsijä suvaitsee tarkata sanoja.

Tällaisia pikkuasioita B. T. olisi ehkä lukijan mielestä voinut oppia. Mutta asia oli niin, että oppinut mesenaatti tällä kertaa otti viisautensa ainoastaan Ellendtin kieliopista. Ja vielä pahempaa on, ettei siinä puhuta tästä kaikesta yhtään mitään. Silti hän pääsi tässä vain siihen tietoon asti, että ”jambisissa säkeissä ensimmäinen tavu on yhdentekevä”, vaikka samaa voidaan sanoa jokaisesta parittomasta runojalasta. Esimerkiksi Noëlin ja Chapsalin sanakirjasta B. T. voisi löytää toisen hyperkatalektisen säkeen määritelmän, ja on helppo käsittää, että tahdoimme vain huomauttaa kyseisten säkeiden olevan ylipitkiä.

Lukijan mielestä tämä todistelu on varmaankin turhaa. Mutta kerran voi olla tarpeen testata tällaistakin kuviteltua tietoa, joka niin itsepintaisesti koettaa ryömiä esiin näyttääkseen itseään, ei asian tähden. Tunnustamme avoimesti, että me vain korvakuulolta julistimme mainitsemamme sanat daktyyleiksi. Jos olisimme erehtyneet, olisimme pitäneet sitä pikkujuttuna. Jos asia todella olisi tarkemman selvityksen arvoinen, niin B. T:n asiaan puuttuminen olisi ollut paikallaan, myös nykyisessä omahyväisessä ja virheellisessä muodossa. Mutta kysymys on useimmille lukijoille täysin merkityksettömästä pikkuasiasta. Ja ne harvat, jotka siitä ovat perillä tietävät luultavasti enemmän kun B. T. on osoittanut tietävänsä. Toivomme, ettei B. T. sentään ole esiintynyt Runebergin asiamiehenä meitä vastaan.

Sitä vastoin luemme kiitollisina B. T:n ansioksi sen, ettei se ole lyöttäytynyt yhteen Åbo Underrättelserin kanssa syyttämään Saimaa kirjallisesta varkaudesta.