Uudessakaarlepyyssä 17.4.1836
Helläsydäminen veljeni!
Varsin vaikeaa minun on nyt aloittaa kirjettä Sinulle, kun en ole lähes ½ vuoteen sitä tehnyt. Tärkein ja todellinen syy siihen on ollut, että kirjoitettuani Sinulle viime syksynä rahantarpeestani sain eräältä hovioikeuden vahtimestarilta sellaisia takuita vastaan kuin kykenin järjestämään lupauksen hänen itse tarjoamastaan 200 riikinstaalarin summasta, mikä minun piti varmasti saada tammikuun 1. päivänä. Samaan aikaan sain saman summan toisaalta samaan ajankohtaan saakka. Kun sitten kuitenkin tultiin niin pitkälle, että rahat pitäisi luovuttaa, hän alkoi ensin väittää, ettei hän ole saanut rahoja omaan haltuunsa, eikä sitten halunnut antaa niitä lainkaan. Sain sitten milloin keneltäkin rahaa joksikin viikoksi odottaessani hyvän ystävän kädenojennusta, jonka ansiosta sain tämän kuun 1. päivänä tämän summan varsin pitkäksi aikaa. – Vaikka tiesin, että tämä mainittu henkilö halusi auttaa minua, en ollut kuitenkaan varma siitä, miten hän pystyisi siihen. Lykkäsin siitä syystä Sinulle kirjoittamista päivästä päivään, sillä pohdiskelin, että jollei muu auttaisi minunkin olisi pakko turvautua Sinuun. Sinun rakkaan kirjeesi helmikuulta olen saanut ja kiitän Sinua sekä itse kirjeestä että veljellisestä tarjouksestasi auttaa minua, mutta mitä niihin herroihin tulee, jotka Sinä kirjeessäsi mainitset, ei edes Venäjän keisarin takuu taivuttaisi heitä lainaamaan rahaa laillisella korolla, sillä enimmäkseen he itsekin ovat lainan tarpeessa ja voivat kauppiaina kuitenkin aina laskea saavansa paremman tuoton muualta kuin lainaamalla käteisvarojaan korollisesti, ja harvassapa ovat kaikkialla ne, joiden voitonhimo ei ole heidän avuliaisuuttaan suurempi, eikä Uudessakaarlepyyssä ole ketään, jollei sitten minun isäntäni M. Lithén sellainen ole.
Juuri mainittu asia oli harmillinen ja ikävä, nyt näköalani ovat taas valostuneet. Ryhdyn nimittäin raatimies M. Lithénin lukuun hoitamaan päällikkyyttä nyt rakenteilla olevassa ja toukokuun loppupuolella vesille laskettavassa aluksessa, jonka kantavuus on n. 1 000 tonnia. Niin että jos Kaiken hyvän antaja suo onnea, toiveeni jokapäiväisen leivän riittävyydestä itselleni ja perheelleni ovat hyvät. Annasta en halua laveasti ajatuksiani esittää, sillä tiedän, ettet Sinä mielelläsi saa muistutuksia hänen liitostaan. Jumala ohjatkoon kaiken parhaaseen lopputulokseen. Minusta toiveet ovat hyvät. Hän on nyt onnellinen ja tyytyväinen, tiedän, että hänen tulevaisuuttaan koskevat toiveemme ovat samat. Olet varmasti saanut kirjeitä hänen uudesta kodistaan.
Helläsydäminen veli, olet jo aikaisemmin saanut tiedon avioliitostani (vaikkakaan et minulta). – Asun aivan lähellä Munsalan kirkkoa talonpoikaiskylässä, joka on nimeltään Svarvars. Asuntona on kaksi huonetta ja pieni keittiö, vuokrana 18 riikintaalaria vuodessa.
Havainnet itsekin hieman kohtuuttomaksi tuon kirjoittamisen; pitääkö asian, jossa parhaalla tahdollakaan ei saada juuri mitään aikaan, tulla sinun ystävyytesi ehdoksi? Iloiten voin kuitenkin kertoa Sinulle, että me molemmat olemme hyvin terveitä ja toivomme ja toivotamme Sinulle samaa elämän hyvyyttä.
Minun on kiitettävä Sinua myös ruokavalioneuvoista.
En ole kuullut isästä sen jälkeen, kun erosimme 12. maaliskuuta, vaikka olen kirjoittanut hänelle kaksi kirjettä. Oletan hänen kuitenkin olevan terveenä; – ero Annasta ja minusta oli ukolle jokseenkin rasittava kokemus; veli hyvä, ukkoparan asiat ovat joka suhteessa kutakuinkin surkeasti, pääasiassa sen ristin takia, joka hänen niskoillaan on omassa talossaan. Hän saattaisi toden totta tarvita jonkinlaista tukea, mutta turhaahan se kuitenkin on, vaikka hän jotakin saisikin, sillä asiat ovat sillä tolalla, että kun rahaa saadaan, niitä ei käytetä välttämättömiin tarpeisiin, vaan tuhlataan turhamaisuuden tyydyttämiseen ja koreiluun sekä pyrkimyksiin elää niin kuin ennenkin; – ikävä kyllä en näe tarjolla olevan parempaakaan vaihtoehtoa kuin sen, että annetaan kaiken mennä, mitä vain on, ja sitten huolehditaan mahdollisuuksien mukaan ukon vastaisesta toimeentulosta, sillä hanhen selkään ei kannata vettä heittää, vai tiedätkö Sinä paremman keinon? Mitähän Albert-raasusta tulee? Vähäjärkisenä ja rampana hän tuskin selviytyy merellä, varsinkin kun hän on niin paijailtu ja hemmoteltu.
Hyvästi, rakas helläsydäminen veljeni. Voi hyvin. Sydämelliset terveiset minulta ja hyvältä Sophieltani – Jumala siunatkoon Sinua, oma altis veljesi sitä toivottaa. – Jokin rivi Sinulta olisi tervetullut, mutta oma laiminlyöntini ei oikeuta minua sitä odottamaan, aina Sinun
August.
