Lähestyn siis tässä tutkimuksessa Snellmanin siirtymistä akateemisesta filosofiasta käytännöllisempään suuntaan, tai ehkä pikemmin johonkin uudenlaiseen filosofiaan asennoitumiseen, ja tarkastelen nimenomaan Saima-lehden paikallisen aineiston, siis Kuopiota käsittelevän materiaalin, merkitystä tämän uudenlaisen filosofisen position luomisessa.
Kysyn tutkimuksessa, minkälainen kuva Kuopiosta Saima-lehden kirjoitusten valossa muodostuu ja mikä merkitys tällä paikallisella aineistolla on Snellmanin uudenlaisen filosofian tai filosofian käytännöllistämisen kannalta? Onko paikallisella materiaalilla ehkä erityistä merkitystä tämän filosofian käytännöllisyyden kanssa, ja mitä paikallisuus Snellmanilla tämän materiaalin valossa merkitsee?
Kuopiota koskeva paikallinen aineisto on yksi osa Saima-lehden sisältöä, ja se on yksi selkeästi hahmottuva osakokonaisuus lehden sisällä. Kuopio-aineisto on olennainen osa Saima-lehteä, ja se tarjoaa runsaasti tarkasteltavaa, mutta samalla aineisto on kuitenkin riittävän suppea, jotta sitä voidaan varsin tarkoin tarkastella kokonaisuutena. Näin ollen Kuopio-aineisto on mielekästä ottaa tutkimuksen aineistoksi, ja nimenomaan kokonaisuutena.
Toinen, ehkä vielä tärkeämpi peruste on se, että tätä aineistoa ei aiemmassa tutkimuksessa tai kirjallisuudessa ole käsitelty kovinkaan paljoa. Systemaattisessa mielessä, kokonaisuutena, sitä ei ole arvioitu lainkaan, eikä siten myöskään ole tutkittu tämän Kuopiota koskevan aineiston merkitystä Snellmanin tuotannossa eikä sen suhdetta muuhun tuotantoon. Useimmiten Snellmanin Kuopiota koskeva kirjoittelu on eri yhteyksissä kuitattu vain yleisluontoisilla maininnoilla.
Kolmanneksi perusteluksi aineiston valinnalle voi todeta, että Saima-lehden Kuopiota käsittelevät kirjoitukset olivat Snellmanin siihenastisessa, kuitenkin jo varsin laajassa ja monipuolisessa kirjallisessa tuotannossa, aivan uudenlainen elementti. Ne ovat myös olennainen osa tuota lehteä ja sitä kautta Snellmanin uudenlaista käytännön toimintaa. Ei olisi mitään perustetta lähteä etukäteen oletuksesta, että Kuopioon liittyvät pienet tekstit olisivat lehdessä vain satunnaista tai merkityksetöntä täyteaineistoa, eikä niitä siksi kannattaisi ottaa tutkimuskohteeksi.
Kuopio-aineisto on myös varsin poikkeava elementti kaikessa Snellmanin kirjallisessa tuotannossa. Etenkin filosofiassaan ja yhteiskunnallisessa ajattelussaan Snellman on perustellusti totuttu näkemään suurten, yleisluontoisten kysymyksenasettelujen pohtijana ja suurten linjojen vetäjänä. Kuopio-aineisto on pienimuotoisuudessaan ja konkreettisuudessaan jo ensi katsomalta jotain muuta kuin mihin Snellman-tutkimuksessa on kiinnitetty eniten huomiota.
Työni metodi on lähiluku ja sen kautta tapahtuva sisällön analysointi. Lähiluvun tarkoitus on kaiken valitun aineiston tutkiminen kokonaisuutena, mahdollisimman monipuolisesti ja monesta näkökulmasta. Lähiluvun keinoin tutkitaan Kuopio-palstan erilaisia ulottuvuuksia, sen yleistä luonnetta, rakennetta, sisältöä, erilaisia aihepiirejä, kirjoitustapaa, tyyliä, näkökulmia sekä intressejä.
Tieteenfilosofisena lähtökohtana on fenomenologia siinä myös yhteiskuntatieteen ja –tutkimuksen kannalta varsin vakiintuneessa merkityksessä, että fenomenologia pyrkii pidättäytymään valmiista teoreettisista tai muista ennakko-oletuksista ja pyrkii tarkastelemaan kohdetta mahdollisimman pitkälle sellaisenaan, ennakko-oletuksista vapaana. Pyrin siis Snellmanin Kuopio-aineiston suhteen nimenomaan kuuntelemaan aineiston ääntä ilman että sidon tulkintaani heti joihinkin teoreettisiin tulkintoihin tai Snellmania ja hänen filosofiaansa koskeviin ennakkokäsityksiin.
Tästä syystä en kuvaa aluksi Snellmanin filosofiaa tai hänen aikaisempaa toimintaansa ja kehitystään Saima-lehden julkaisijaksi, vaan annan lehden aineiston puhua ensin mahdollisimman ”puhtaalta pöydältä”. Vasta aineiston esittelyn ja sen analysoinnin jälkeen siirryn siihen, miten tämä aineisto kytkeytyy Snellmanin muuhun ajatteluun, toimintaan ja elämänkaareen. Samoista syistä annan myös Snellmanin kuvauksen Kuopiosta tulla omalla äänellään ensiksi, ja vasta sen jälkeen liitän tätä kuvaa muuhun tietoon tuon ajan Kuopiosta.
Fenomenologinen tutkimusote juontaa juurensa alkujaan Edmund Husserlin filosofiseen fenomenologiaan, joka on vaikuttanut moniin tieteisiin. Fenomenologia jonkinlaisena yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen metodina tai yhteiskuntatieteiden taustalla vaikuttaneena ajatussuuntana ei ole aivan sama asia kuin Husserlin alkuperäinen filosofinen ohjelma, mutta Husserlin ohje ennakko-oletusten sulkeistamiseen ja kohteen suuntaaminen ”asiaan itseensä” on inspiroinut tutkimusta monella tapaa.
Fenomenologiaa ei filosofisena suuntauksena tai metodina haluta ylipäänsä määritellä kovin tarkasti. Husserlille fenomenologia kylläkin oli tarkka projekti, joka tosin muutti luonnettaan hänen ajattelunsa eri vaiheissa. Husserlin jälkeen fenomenologian on sanottu olleen ja olevan ehkä pikemmin tietynlainen asenne ja väljä lähtökohta kuin jokin täsmällinen suuntaus. Yhdistävänä asiana on nähty ”asiaan itseensä menemisen” ohella ja siihen liittyen erityisesti elämismaailman idea sekä ihmisen kokemuksellisuuden korostaminen pelkän objektiivisen todellisuuden etsimisen sijaan. (Miettinen, Timo – Pulkkinen, Simo & Taipale, Joona, 2010, 9-11, Lehtinen, Markku, 2011, 245) Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen alalla fenomenologian katsotaan eri aikoina vaikuttaneen mm. etnometodologiaan ja laajemmin arkielämän tutkimukseen, sekä sosiaalisen todellisuuden rakentumisen teoriaan.
Metodinen valintani tarkoittaa juuri sitä edellä mainittua seikkaa, että luovun siitä ehkä tutuimmalta näyttävästä lähtökohdasta, että ensin esittelisin Snellmanin aiempaa ajattelua, hänen filosofiansa kehittymistä ja muuta toimintaa, joka edelsi Saimaa ja johti siihen. Snellmanin filosofiaa ja filosofista kehitystä noin vuoteen 1843 saakka on tutkittu sangen paljon, eikä tässä aluksi ole tarpeen referoida kaikkea tuota tutkimusta.
Mutta tämä valinta on myös sopusoinnussa tutkimuskohteen oman luonteen kanssa sikäli, että Snellman selvästi halusi asemoida itsensä uudelleen myös suhteessa omaan aiempaan toimintaansa ja ottaa etäisyyttä aiempaan filosofiaan, myös omaansa. Jos hänen Kuopion-tuotantoaan heti tarkasteltaisiin hänen aiemman filosofiansa pohjalta, se olisi jo valmis kannanotto, johon ei ehkä olisi perusteita.
Ensi vaiheessa luon kuvan siitä, millainen oli Kuopio Saima-lehden näkökulmasta ja miten Snellman lehden palstoilla kaupunkiinsa suhtautuu. Otan esille kaiken aineiston, mitä Snellman paikallisesti Kuopioon ja sen oloihin liittyen kirjoitti ja pyrin siinä ”asiaan itseensä” mennen katsomaan, mitä tuo aineisto kertoo ja sisältää.
Kyse ei kuitenkaan fenomenologisen otteen kannalta ole vain siitä, millaisena kohde eli Kuopio Snellmanin silmin näyttäytyy, vaan myös sen arvioinnista, mikä tuon kohteen ja siitä muodostuvan kuvan merkitys Snellmanille itselleen oli.
Seuraavassa vaiheessa siirryn pikemmin hermeneuttiseen otteeseen ja hermeneuttiselle kehälle siinä mielessä, että liitän Saiman Kuopio-aineiston ja siitä muodostuneen kuvan Snellmanin sekä aiempaan että myöhempään ajatteluun ja toimintaan. Tätä kautta pyrin antamaan kuvan siitä, mikä Saiman ja sen Kuopio-kirjoittelun merkitys Snellmanin ajattelun ja muun toiminnan kokonaisuudessa oli. Myös pelkän Kuopio-aineiston lukemisen perusteella syntynyt kuva tarkentuu hermeneutiikan mielessä, kun tämä kuva liitetään muuhun aineistoon.
Fenomenologian ja hermeneutiikan välillä ei useinkaan tehdä eroa vaan puhutaan esim. ”fenomenologis-hermeneuttisesta” tutkimusotteesta ja filosofiassa näiden kahden usein katsotaan tavallaan yhdistyneen ”mannermaisessa filosofiassa”. Lähtökohtaisesti näiden kahden asian välillä voidaan kuitenkin nähdä ero, joka perustuu Husserlin ja Heideggerin ajattelun alkuperäisiin eroihin. Fenomenologia korosti ”universaalia kriittisyyttä” olemuksen etsimisessä, hermeneutiikka maailmassa sisällä olemista, esiymmärrystä ja tulkintaa (Juntunen & Mehtonen 1977, 120–130, Krohn 1981, 88–93, 113–124) Husserlin myöhäisfilosofian käänne ”elämismaailmaan” kuitenkin lievensi tätä eroa ja sittemmin nämä kaksi suuntausta on usein nähty toisiaan täydentävinä ihmistukimuksen metodeja etsittäessä (esim. Rauhala 1993, 69)
Lopuksi pohdin, millaisten filosofisten tai teoreettisten käsitteiden kautta Snellmanin Saima-lehden ”praktista filosofiaa” voidaan ylipäänsä jäsentää, ja tältä pohjalta päädyn yhteenvetoon siitä, mikä merkitys Saiman Kuopio-aineistolle voidaan antaa. Fenomenologisen tutkimusotteen lisäksi tässä on taustalla idealistisen, hengen käsitettä korostavan filosofian perinne, sillä Snellmanin ymmärtäminen vaatii myös hänen idealistisen hengenfilosofiansa perusluonteen kuuntelua.
Nykykeskustelussa Snellmanin etsimällä uudenlaisella filosofisella otteella voidaan nähdä yhteyksiä niin sanottuun soveltavaan filosofiaan (Ojanen 2006, 13–17, Salonen 2008, 228). Toisaalta se, että rajaan aineiston tarkasti yhteen paikkakuntaan yhtenä täsmällisenä ajankohtana, ja käsittelen määrällisesti suppeaakin aineistoa mahdollisimman tarkoin ja kaikinpuolissti, lähentää tutkimustani myös mikrohistorian suuntaan. (Nenonen & Teerijoki, 1998, 968)
Tutkimukseni tiedonintressiä voi kutsua osaltaan hermeneuttiseksi. Pyrin tuomaan uutta näkökulmaa Snellmaniin ja hänen kauttaan historiaan. Mutta tarkoitukseni ei ole vain historiallisen tiedon ja ymmärryksen syventäminen vaan näköalojen tarjoaminen myös siihen, mitä snellmanilainen ajattelu ja erityisesti hänen sivistyskäsityksensä tämän päivän Suomessa voivat merkitä ja mitä voimavaroja nämä asiat antavat yhteiskunnallisten kysymysten kohtaamiseen nykyaikana (vrt. Ojanen 1990, 2000).
En tässä tutkimuksessa suoranaisesti jatka teeman käsittelyä Snellmanin oman ajan ohi nykypäivään, mutta tutkimusaiheen valinnassa ja sen relevanttiuden perustelemisessa taustalla on osaltaan se seikka, että olen koko pitkäaikaisen Snellman-harrastukseni ajan myös pyrkinyt aktiivisti liittämään Snellmanin ajattelua kulloiseenkin nykyhetkeen. Katson myös nykypäivässä olevan tarvetta snellmanilaiseen sivistysajatteluun, yhtä lailla kuin kaikkina aikaisempinakin aikoina on ollut, ja siinä mielessä katson, että tämän tutkimuksen annilla on merkitystä myös tämän päivän yhteiskunnan ja sivistysajattelun kannalta. (vrt. Ojanen 2008)
Perinteisessä habermasilaisessa jaottelussa tiedonintressini on siten lähinnä hermeneuttinen, ymmärrystä lisäävä, mutta snellmanilainen sivistysajattelu voidaan ja on aiheellistakin liittää myös emansipatoriseen tiedonintressiin, mikäli sillä tarkoitetaan juuri toimintaan ja yhteiskunnalliseen uudistustyöhön suuntautumista. Snellmanilaisen ajattelun omista lähtökohdista sovellutustani voisi kutsua myös sivistykselliseksi tiedonintressiksi. J. V. Snellmanin omaa tiedonintressiä puolestaan voisi kutsua korostetunkin emansipatoriseksi.
Koska tutkimuksen yhtenä avainkäsitteenä on sivistys, joka on sosiaalipedagogiikan traditiossa tärkeä käsite, työni tätä kautta liittyy mielekkäästi sosiaalipedagogiikan tutkimustraditioon. Sosiaalipedagogiikan tutkimus kohdistuu hyvinvoinnin ja kansalaisuuden, yhteiskunnallisen osallisuuden ja osallistumisen sekä sosiaalisen integraation ja emansipaation kasvatuksellisiin ehtoihin ja edistämiseen. Tämäntyyppinen sosiaalipedagogiikan määrittely sopii Snellmanin ajattelun ja yhteiskunnallisen toiminnan tutkimiseen (Hämäläinen – Kurki 1997, esim. 13–15, Hämäläinen 2001, 212–214).
