Snellmanin vaikutuksesta Cygnaeus oli nyt kansakoululaitoksen ylin selvitysmies. Mielenkiinnolla Snellman jäi odottelemaan, mitä selvityksissä saatiin aikaan. Kansakoululaitoksen rakennustyön Cygnaeus aloitti kiertelemällä eri puolilla maata elokuusta lokakuun loppuun 1858 ja perehtymällä kansansivistyksen tilaan. Marraskuun alussa alkoi opintomatka ulkomaille, jossa hän kulki käytännössä Snellmanin jalanjäljillä. Ensimmäisenä Cygnaeus tapasi Tukholmassa kirkollistoimituskunnan päällikön L. A. Anjoun, Upsalassa Thorsten Rudensköldin ja P. A. Siljeströmin, Ruotsin kansakoulun kehittäjän, ja Göteborgissa C. J. Meijerbergin. Samanlaiset näkemykset synnyttivät ystävyyden. Pohjoismaiset kollegat hyväksyivät hänen kansakoulusuunnitelmansa, johon sisältyi naiskasvatuksen toteuttaminen. Rudensköld oli itse aiemmin sanonut, että ”meillä ei ole suomalaiselle pastorille mitään opetettavaa, vaan päinvastoin hänen käyntinsä tuottaa meille suurta hyötyä”.162
Tanskassa Cygnaeus tutustui Kööpenhaminan koululaitoksen johtajaan A. V. Borgeniin. Hän saattoi vaihtaa myös ajatuksia Tanskan suurimman pedagogisen neron, piispa D. G. Monradin kanssa, jonka kanssa Snellman oli aikoinaan ystävystynyt. Monrad arveli naiskasvatuksen kiihdyttävän mieliä Suomessa, jolloin sitä piirrettä olisi hillittävä ja estettävä sitä pilaamasta kokonaisuutta. Vaimolleen Cygnaeus vakuutti Monradin maininneen hänet suurimmaksi koulumieheksi, jonka tämä oli tavannut.163
Tammikuussa 1859 Cygnaeus saapui Saksaan, jossa oleskeli melkein viisi kuukautta. Tänä aikana hän pääsi keskelle monipuolista, rikasta, kehittynyttä pedagogista toimintaa. Eniten Cygnaeus odotti näkevänsä ”kindergartenin”, jossa hän vierailikin ensi kerran 17.1.1859 Hampurissa. Hän tutustui lastentarhaidean äitiin, rouva Louise Fröbeliin henkilökohtaisesti, kävi luennoilla ja tutustui tarhojen toimintaan. Hampurissa Cygnaeus ihaili alkeis- ja reaalikoulun johtajan W. Langen modernia maailmankatsomusta, joka oli panteistinen: Kristus oli vain ihminen, tosin ei aivan tavallinen ihminen, ja Jumala maailmanhenki, ei persoona. Vaimolleen Cygnaeus kertoi, että Lange piti häntä nerona.
Muita Cygnaeuksen yhteyksiä Saksassa olivat Theodor Hoffman ja Heinrich Tiedemann. He pitivät Cygnaeuksen pedagogista kypsyneisyyttä suuressa arvossa, ja hänen tottunut hovimiehen tyylinsä ja hyvä kielitaitonsa avasivat ovet hampurilaisten koulumiesten koteihin. Kun Hoffman kirjoitti hänestä ylistävän katsauksen Hamburger Schulblattiin 5.3.1859, merkitsi se avointa suosituskirjettä kaikkialle Saksaan. Cygnaeus teki lyhyitä retkiä naapurikaupunkeihin ja tapasi Bremenissä A. Lübenin, sikäläisen seminaarin perustajan, ja Lyypekissä A. Mayerin, tyttökoulun johtajan, ja sen opettajan Herman Pöschen.164
Hampurissa Cygnaeukseen vaikutti suuresti vuonna 1852 kuolleen F. W. Fröbelin pedagogiikka ja lastentarhat. Fröbel oli saanut vaikutteita Pestalozzilta ja perustanut 1837 Blankenburgiin lastentarhan. Hän kehitti varhaiskasvatuksen teoriaa, jossa keskeinen sija oli askartelulla, leikillä ja muulla toiminnalla. Fröbelin kasvatusopillinen ajattelu sopi hyvin Cygnaeuksen ajatuksiin ja selvensi ja täydensi niitä. Nähdessään Fröbelin mallit käytännössä toteutettuna Hampurissa Cygnaeukselle avautui Fröbelin perusajatus: lapsen kehitykselle on välttämätöntä toimintavietin ravitseminen, mihin käytettiin perinteisiä ja lasten itse keksimiä leikkejä. Lapsi oppi leikkiessään, ilman mitään ponnistusta ja ilon vallitessa. Se oli välttämätön vaatimus, että työläisväestö saataisiin kykeneväksi ansaitsemaan aikaisin. Fröbelillä havainnoiminen ei ollut pelkästään katselua, vaan lapset pantiin oppimaan toteuttamalla ennen kaikkea työkasvatusta.165
Näitä menetelmiä Cygnaeus oli päättänyt tehdä tunnetuksi Suomessa. Hän kirjoitti Stjernvall-Walleenille, että tämä lastentarhoissa toteutettu kasvatusmetodi oli todella järkevää ottaa käyttöön myös Suomen pikkulasten kanssa ja kansakouluissa.166 Gripenberg oli varma hänen menestyksestään: ”Tämä on yhtä varma kuin se Jumalan tahto, että ihmiskunnan tulee päästä eteenpäin sivistyksen tiellä, joskin se tapahtuu hitaasti. Sinusta tulee meidän Fröbelimme.”167
Hampurissa Cygnaeus oli tuntenut itsensä tyytyväiseksi, mutta tunnelma haihtui nopeasti Berliinissä, jossa hän ei viihtynyt ja olo alkoi maistua Pietarin ahdistavilta kokemuksilta. 168 Vuoden 1848 seurauksena Preussin regulatiivien mukaan opettajankokouksissa käyminen oli kielletty, lastentarhat oli kielletty ja Fröbelin aatteiden lämmin kannattaja Friedrich Diesterweg oli erotettu seminaarijohtajan virasta. Tämä kävi edustajakamarissa taistelua regulatiiveja vastaan. Cygnaeus pääsi esittämään Diesterwegille suunnitelmansa, ja tämä totesi Suomen olevan edellä Preussia erottaessaan koulun kirkon valvonnasta. Cygnaeus ei missään vaiheessa tuominnut regulatiiveja. Hänen mielestään oli etu seurustella erilaisella uskonnollisella kannalla olevien ihmisten kanssa. Hampurin ystävät olivat kaikki panteisteja. Tätä taustaa vasten hän ymmärsi Diesterwegiäkin, joka halusi tehdä uskonnonopetuksen tunnustuksettomaksi, jotta koulu pääsisi vapaasti kehittymään. Hän taisteli yksilön vapauden puolesta kaikkea koneellisuutta ja dogmaattisuutta vastaan eikä ollut kristinuskon vihollinen.
Pestalozzin, Diesterwegin ja Cygnaeuksen peruskäsitykset uskonnosta olivat lähellä toi-siaan. Pestalozzi ja Cygnaeus olivat tunteeseen perustuvan välittömän jumalauskon miehiä. Kaikki kiihkoileva tunnustuksellisuus tuntui Cygnaeuksesta vastenmieliseltä. Hän vaati ihmisen sisäistä syvää vakaumusta: ”Kaikki maalliset edut uhraava antautuminen Jumalalle, pyhä rakkaus, se tekee eläväksi.” Cyg-naeus puolusti Diesterwegiä mutta ei ollut yhtä vakuuttunut Berliinin seminaarin johtajasta, kiihkoevankelisesta G. W. M. Thilosta, Diesterwegin vävystä, joka ensitapaamisella moitti appeaan uskonnon sivuuttamisesta. Berliinissä Cygnaeus tapasi vielä kaksi muuta Fröbelin kannattajaa, Tri Besserin ja Karl Bormannin.
Leipzigissä Cygnaeus tutustui analyyttis-synteettisen metodin käyttöön lukemisen alkuopetuksessa sekä K. F. Kernin ja hänen vaimonsa ylläpitämään tylsämielisten kasvatuslaitokseen. Dresdenissä Cygnaeus ylisti Bertha Göcknerin opetusta aiheesta. Hänen yksityisessä lastentarhassaan koulutettiin myös lastentarhanopettajia. Laitoksessa oli oivallisia opettajavoimia, kuten uupumaton uhrautuja vapaaherra von Marenholtz, jolle ”Fröbel oli toinen Kristus”. Jäähyväislahjaksi Cygnaeus sai pienen Kristus-patsaan, mikä liikutti häntä suuresti.169
Dresdenissä Cygnaeus tutustui muutamiin muihin lastentarhoihin. Selma von Gersheimin laitos miellytti häntä suuresti. Sirelius oli vaatinut häntä tutustumaan Bruno Marquardtin laitokseen ”pedagogiikan Iisakin kirkkona”, mutta vierailukäynti oli hänelle pettymys. Henki ei ollut hyvä; opettajattaret näykkivät, repivät ja tyrkkivät lapsia. He pitivät hauskaa keskenään, mutta olivat lapsille äreitä. Mielenkiintoinen keskustelu lastentarhoista käytiin F. A. Bertheltin kanssa. Cygnaeus ei hyväksynyt väitettä, että leikkikoulusta tulleet lapset olivat hitaampia kuin ne, jotka tulivat kotoa kouluun ”luonnonraittiina”. Hän arvosteli ankarasti aivojen liikarasitusta ennen seitsemää ikävuotta: ”Varsalla ei pidä ajaa liian aikaisin.” Dresdenissä Cygnaeus näki myös ensimmäisen lastenseimen, johon avioliitossa olevat, työssäkäyvät äidit toivat lapsensa. Kävelemään opittuaan lapset siirtyivät lastenhuoltolaan, josta he siirtyivät kouluun 6-vuotiaina.170
Dresdenissä Cygnaeus viimeistään vakuuttui naiskasvatuksen tärkeydestä. Nähtyään kaupungin monia tyttökouluja hän oli varma, että tytöt tarvitsevat koulussa äidillistä silmää, joka valvoo heitä kotona ja ulkomaailmassa. Hänen havaintojensa mukaan varsinkin Leipzigin kouluissa vallitsi kevytmielinen henki, koska niissä oli vain miesopettajia. Cygnaeuksen reseptinä oli: vähemmän oppia, mutta enemmän siveellisyyttä.171 Loistava esimerkki tästä oli hänen mielestään vapaamuurariloosin ylläpitämä tyttökoulu, jonka johtaja K. Fr. Krumbholtz kasvatti isälliseen tapaan tytöistä äitejä ja emäntiä. Kokemustensa mukaan Cygnaeus keksi liittää tyttöjen kasvatuksen lastentarhojen yhteyteen. Dresdenissä hän keksi, että hänen pikkulastenkoulunsa alemman asteen nimeksi tuli lastenseimi ja ylemmän asteen nimeksi lastentarha.172
Hampurissa omaksumaansa työkasvatuksen periaatteeseen Cygnaeus sai lisävalaistusta tutustuessaan Jan Daniel Georgensin kasvatuslaitokseen, joka sijaitsi Wienin lähellä Levanan linnassa ja sitä ympäröivässä puistossa. 173 Cygnaeusta kohtaaminen jännitti, koska fröbeliläiset olivat juuri käyneet verisiä ja loukkaavia kiistoja lehdistössä. Georgensin lähtökohta oli sivistää koko ihminen leikin avulla, kun Fröbelin lähtökohta oli henkinen kasvu ruumiillisilla harjoituksilla. Ensivaikutelma ei ollut suotuisa, Cygnaeuksen mielestä mies puhui ontosti pöyhkeillen ja korulausein. Cygnaeus valitti, että Georgens tahtoi pöyhkeillä lainahöyhenillä ja jätti Fröbelin varjoon. Kuitenkin kaikki Cygnaeuksen näkemä todisti, että Georgens oli pedagoginen nero, jota oli tuomittu liian ankarasti. Cygnaeuksen mielestä oli suurenmoista, että idiootteja ja terveitä lapsia kasvatettiin yhdessä.
Myös Levanan laitoksen organisaatio ja työjärjestykset ovat vaikuttaneet Cygnaeuksen kansakoulujärjestelmää koskeviin ehdotuksiin. Kotimaan lukijakunnalle hän esitteli systeemin Litteraturbladissa. Levanassa hän tajusi työkasvatuksen pedagogisen hyödyn, ja se sai hänet lainaamaan oman pedagogiikkansa tunnuslauseeksi Erziehung zur Arbeitet durch Arbeit, joka oli kansallisen kasvatuksen tunnuslause Fröbelin oppilailla. Työkasvatuksen avulla Cygnaeus toivoi kohottavansa Suomen kansan ei vain älyllisesti vaan myös aineellisesti ja siveellisesti. Levanassa Cygnaeus oli löytänyt tulevaisuuden kansakoulun peruspiirteet. Fröbeliläis-georgensilainen koulu tuli hänen demokraattisen kansankasvatuksensa ihanteeksi ja tavoitteeksi, kuten Georgens sattuvasti kuvaili Cygnaeuksen suunnitelmia.
Pestalozzin kotimaassa Sveitsissä Cygnaeus tutustui H. R. Rüeggenin johtamaan St. Gallen seminaariin sekä J. Kettigerin johtamaan Wettingenin seminaariin, jonka hän otti malliksi Suomen seminaareille. Lisäksi hän tutustui opettajatarlaitokseen, jota johti G. Frölich. Sveitsin kansakoululaitoksen henki teki Cygnaeukseen niin suuren vaikutuksen, että se jätti leimansa kaikkiin hänen suunnitelmiinsa. Pestalozzin kotimaassa saattoikin odottaa, että se oli kokonaisuutena ja hengeltään maailman paras. Cygnaeuksen mukaan se johtui vapaasta valtiomuodosta ja sen vuorovaikutuksesta kansansivistyksen korkeaan kantaan.174
Cygnaeus alkoi vähitellen myös valmistaa kotimaansa yleistä mielipidettä vastaanottamaan hänen lopullisia ehdotuksiaan. Tammikuussa 1859 hän lähetti yksityiskirjeen Sireliuk-selle, joka luki näitä Keski-Euroopan kasvatusopin raittiita tuulahduksia Schaumanille, Waener-bergille, Granfeltille ja Akianderille. Kaikki olivat kirjeen julkaisemisen kannalla. Ruotsin kirjeistä kaikki olivat vielä innoissaan, mutta Hampurin kirjeiden sisältö sai Sireliuksen varovaiseksi ja neuvottelemaan Waenerbergin kanssa. Topelius julkaisi matkakirjeet Helsingfors Tidningarissa. Maaliskuussa Cygnaeus halusi julkaista kirjoituksen Fröbelin tarhoista ja avata nukkuvien silmät. Kun hän huomasi, että Sirelius empi, hän ei enää jatkossa lähettänyt kirjeitä tälle vaan toivoi saavansa ne Finlands Allmänna Tidningiin, jolloin niillä olisi ollut virallisempi leima. Serkkunsa avulla Cygnaeus sai kirjoituksen julkaistua Snellmanin Litteraturbladissa.175
Kolme kuukautta artikkelin julkaisemista lykännyt Sirelius varoitteli ystäväänsä, että sovittaessaan ulkomaisia malleja hänen pitäisi kiinnittää huomiota käytännölliseen puoleen eikä antaa syöttää itseään täyteen ulkomaalaisten teorioiden hurmaa. Ulkomaiden esikuvista haltioitunut Cygnaeus ei kuitenkaan suostunut siihen, että häntä pideltiin kuin holhouksen alaista koulupoikaa.176
Törmätessään pikkulapsipedagogiikkaa käsittelevien ajatustensa torjuntaan, kuten aikoinaan Pietarissa, hän alkoi syyttää ”oppinutta ortodoksista liigaa”, johon katsoi kuuluvaksi Waenerbergin, Akianderin, Schaumanin ja Granfeltin. Se oli saanut päähänsä, että hän oli tullut matkoillaan harhaoppiseksi, ja se pelkäsi vahingollisia seurauksia kansakoululle.177 Tosiasia kuitenkin oli, että Cygnaeuksen aatteet olivat outoja Suomen olosuhteissa. Lisäksi Suomeen kantautunut tieto Preussin lastentarhakiellosta teki Fröbelin ajatukset epäilyttäviksi. Yleinen mielipide piti häntä edelleen kansanopetuskysymyksen ”onnellisena” ratkaisijana, vaikka oma Johanna-sisar oli kritisoinut hänen antavan naiselle roolin vain miehensä lasten hoitajana.
Kun Cygnaeus sairasti Hollannissa kolme viikkoa elo-syyskuussa 1859, häntä alkoi kotimaan suhtautumisen vuoksi vaivata se, ettei häntä odottanut mikään virka kotimaassa. Edes seminaarin johtaminen ei ollut varmaa. Ahdistus purkautui kirjeissä vaimolle. Cyg-naeus halusi saada varoja suurempiin hankkeisiin, aseman ja vapautta toimia. Hän halusi käynnistää seminaarin, mutta arveli voivansa vaikuttaa parhaiten tulevan kouluhallituksen ylijohtajana. Elokuussa Sirelius kirjoitti Cygnaeukselle keskustelleensa Waenerbergin kanssa tämän tulevasta asemasta. Seminaarin johtajuus ei tuottanut ongelmia, mutta koko kansakoulujärjestelmän käynnistäminen oli isompi haaste. Hän pyysi Cygnaeusta esittämään suullisesti mielipiteitään kotiin palattuaan. Tästä inspiroituneena Cygnaeus laati pitkän esitelmän matkan vaiheista valmistellakseen henkilöitä kotimaassa käsittelemään kansakoulukysymystä. Sirelius sai artikkelin julkaistuksi Snellmanin luvalla Litteraturbladissa syys-lokakuussa 1859 otsikolla Bref om folkskolan i Tyskland.178
Tällä tavalla Snellman suhtautui häneen ainakin vielä suopeasti, vaikka Cygnaeus alkoi aavistaa tulevan taistelun ankaruuden. Parhaiten kaikesta oli perillä Victor Furuhjelm, jolle Cygnaeus raportoi viran puolesta.179 Kirkollisasiaintoimituskunnan päällikköön oli tehnyt vaikutuksen T. Rudensköldin suosiollinen kirjoitus Cygnaeuksen kansansivistystä koskevista mielipiteistä huhtikuussa 1859 Helsingfors Tidningarissa. Pohjalla oli Furuhjelmille marraskuussa 1858 lähetetty kirje, joka sisälsi tunnustuksen Cygnaeuksen ajattelua kohtaan. Cygnaeus itse oli pyytänyt tätä suositusta marraskuussa 1858, ei itsensä vaan asian vuoksi. Hänen suunnitelmansa oli tällä tavalla kääntää maan johtavien henkilöiden mielipide. Vaikutus oli toivottu, koska asiasta puhuttiin Helsingin seurapiireissä kauan.180
Cygnaeuksen vaikeasti Suomessa sulatettavia hankkeita kuvaa hyvin hänen aikeensa käynnistää naispuolisten lastenopettajien kasvattaminen lähettämällä heitä ulkomaiselle opintomatkalle. Valinta osui 22-vuotiaaseen sisarentyttäreen Fanny Johniin. Cygnaeus kirjoitti päiväkirjaansa 19.1859: ”Niin pian kuin kuulin Fröbelin lesken olevan täällä ja perustaneen eräänlaisen seminaarin, antoi Herra minulle ajatuksen hankkia jollakin tavalla Fannylle tilaisuuden kurssin suorittamiseen Fröbelin metodissa voidakseen sittemmin ohjata tulevia Opettajataroppilaita seminaarissa.” Ongelmana oli rahoitus, koska finanssipäällikkö von Langenskiöldin tukeen ei voinut luottaa. Cygnaeuksella oli kuitenkin kannattajia Pietarissa, joten hän kirjoitti laajan kirjeen ministerivaltiosihteerin apulaiselle Stjernvall-Walleenille. Tämä oli ihastuneena kääntänyt sen saksaksi ja luettanut hallitsijaparilla. Af Brunér kertoi keisarin määränneen lähtemään ei yhden tytön vaan useita.
Kaksi kuukautta myöhemmin Cygnaeus käskettiin laatimaan virallinen anomuskirje Armfeltille. Tällä haluttiin varmistua, ettei saksalainen pedagogiikka ollut häikäissyt Cygnaeusta. Anomuksen tultua keisari ei ratkaissutkaan asiaa läpihuutojuttuna vaan hän halusi kuulla mitä Suomen viranomaiset, senaatti ja kenraalikuvernööri, olivat lausuneet. Af Brunérin oli pakko ihailla keisarin tinkimätöntä halua kunnioittaa asiankäsittelyn muotoja.181
Kesäkuussa Armfelt pyysi lausuntoa kenraalikuvernööri Bergiltä, joka182 tunsi Cygnaeuksen maineen, tiesi papiston asenteen ja ihmetteli ministerivaltiosihteerin puoleen kääntymistä hänen ohitseen. Siksi lausuntoa ei tullut vaan sarja teräviä kysymyksiä, 183 mikä tulkittiin kohteliaaksi kielloksi. Stjernvall-Walleen välitti Cygnaeukselle Armfeltin pyynnön kääntyä Bergin puoleen ja vastata hänen kysymyksiinsä.184
Cygnaeus sai torjuvan vastauksen sairasvuoteelle Amsterdamiin; hän oli raivoissaan ja vieritti syyn Armfeltin niskoille. Stjernvall-Walleeniin hän luotti edelleen. Cygnaeus ei aikonut kääntyä Bergin puoleen, se olisi hänestä mitä vastenmielisintä. Taustalla oli vielä suurempi pettymys, kun – ei todellisesta kutsumuksesta vaan vain enonsa mieliksi ensin suostunut – Fanny kieltäytyi. Fannylle tarjottu outo ura oli katkaisemassa tytön omat suunnitelmat, mikä johti surkeaan epäröintiin. Cygnaeuksen vaimo oli sitä mieltä, että ulkomaille olisi kannattanut lähettää joku muu kuin sukulainen. Kun Betty Houdbergin vanhemmatkaan eivät suostuneet, palattiin lähtötilanteeseen.
Takaiskunsa jälkeen Cygnaeus alkoi epäillä, että hänestä haluttiin päästä eroon kuten Pietarissa. Hän kirjoitti vaimolleen: ”Mutta minä en voi uhrata aatetta, jonka Jumala on minulle antanut tai sallinut minun niin kuin mehiläinen koota sieltä ja täältä – minä en voi uhrata tätä aatetta, vaan täytyy koettaa ajaa se perille niin vähän tyrehdyttävien ja häiritsevien olosuhteiden vallitessa kuin mahdollista.”185
Hän oli päättänyt kuitenkin taistella ja ”hypätä Rubiconin yli”, kuten hän vaimolleen edelleen tilitti: ”Minä en välitä palkasta edellyttäen, että minua ei loukata, katson vain sitä, annetaanko minulle vapautta ja lupaa koettaa tehdä mitä voin, ja luovutetaanko minulle varoja toteuttaa suunnitelmiani. Kyllä taitaa tulla hirveä clamamus, kun saadaan kuulla minun julkeat vaatimukseni, mutta tulevaisuus ja historia ei milloinkaan saata sanoa muuta, kuin että minua ei milloinkaan kullalla eikä lasipalasilla voitu saada väistymään oikealta tieltä ja uhraamaan vakaumustani… No kaikki on Herran kädessä, ja Hän tietää parhaiten, mihin minua voidaan käyttää.”186 Täytyy kuitenkin muistaa, että Armfelt myönsi lohdutuksena 150 ruplaa keisarin käsikassasta Fannyn matkakustannuksia varten. Suurempaa summaa hän ei omalla vastuullaan uskaltanut myöntää.187
Cygnaeuksen palattua lokakuussa 1859 Suomeen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja J. M. Nordenstam ja senaattorit Furuhjelm ja von Born ottivat hänet 26.10.1959 vastaan ystävällisesti. Finanssipäällikkö Langeskiöldillä oli epäilyksiä, mutta asian lupasi hoitaa Gripenberg, joka piti pahimpana uhkana Bergiä ja Bergenheimia.188 Marraskuussa Cygnaeus pelkäsi, että ”molemmat arkkijesuiittamme, sekä maallinen että hengellinen”, kaataisivat hallitsijan antaman kansanopetusjulistuksen perusteet. Hän tiesi heidän lausuneen, että kansakoulun emansipaatio papiston valvonnasta olisi ”eine unreife Idee”, joka olisi muutettava. Cygnaeuksen mukaan oli kurjuuden huippu, jos muutamat tekopyhät pystyisivät kumoamaan senaatin ja hallitsijan vahvistaman päätöksen.189
Cygnaeus sopi kirkollispäällikkö Furuhjelmin kanssa, että jouluksi 1859 valmistuisi koko ehdotus kansakoululaitoksesta. Kun Cygnaeus ei kuitenkaan saanut Lyypekistä lähettämiään kirjoja ja lähdeaineksia ajoissa, sovittiin aluksi pelkän matkakertomuksen laatimisesta. Ennen kuin Cygnaeuksen matkakertomus painettiin julkaistavaksi, Sirelius ja Waenerberg viimeistelivät tekstiä poistamalla siitä suorasukaisimmat kohdat ja silottelemalla ilmaisua. Furuhjelmin mukaan tarkoitus pyhitti keinot, kun vain totuus säilyisi. Bergille valmisteltiin kertomuksesta saksankielinen käännös.190
Senaatin käsiteltyä matkakertomuksen 16.2. 1860 Cygnaeus määrättiin laatimaan täydellinen suunnitelma kansakoululaitokseksi. Samalla hänet nimitettiin kansakoulujen ylitarkastajaksi. Cygnaeuksen linja oli ilmaistu matkakertomuksen viimeisessä lauseessa, joka oli suunnattu vastustajille: se, mitä kansakoulussa säästetään, joudutaan ennemmin tai myöhemmin käyttämään kuritushuoneiden ja vankiloiden laajennuksiin. Ajatus oli siis täysin sama, jonka Snellman oli esittänyt jo Valtio-opissaan.191
Matkakertomus oli vakuuttanut senaattorit, mutta kenraalikuvernööri Berg vastusti sitä kynsin hampain. Toivottiin, ettei keisari kallistaisi korvaansa tämän tyytymättömyydelle. Cygnaeus kirjoitti toivottomana ystävälleen Paulsonille 25.3.1860: ”Hän (Berg) kuuluu olevan raivoissaan minun viheliäistä persoonaani kohtaan ja tahtoisi kaiketi lähettää minut Siperiaan.” Af Brunér selitti tämän johtuvan Bergin pietistisistä tendensseistä ja piispojen painostuksesta. Cygnaeus oivalsi nopeasti, että pahin vastustaja Schaumanin lisäksi oli Snellman, joka ei vihannut häntä henkilökohtaisesti vaan vastusti asiaa. Vaimolleen hän kertoi kohdanneensa kadulla Snellmanin, joka oli lohduttanut häntä todeten, että pääasia oli, että hänen asemansa oli turvattu. Kun Cygnaeus totesi sen olevan pääasiasta kaukana, Snellman oli vastannut: ”Ei! Kyllä on pääasia, että saa itselleen rahoja.”192
Viikkoa myöhemmin pöyristynyt Cyg-naeus kertoi vaimolleen päivällisistä, joilla Snellman oli mainostanut olleensa ensimmäinen, joka ”lausui kansakoulukysymyksestä” ennen kuin kukaan oli kuullutkaan Cygnaeuksen ideoista. Lisäksi Snellman oli kuulemma sanonut: ”Toimittakoon C. ensin jotain, sillä tähän asti ei hän ole vielä mitään tehnyt.” Katkerana Cygnaeus ihmetteli Snellmania, joka teki Fröbelin menetelmästä pilkan kohteen.193 Viimeistään näiden kohtaamisten jälkeen Cygnaeus alkoi jännittää Snellmanin julkista arviota. Vaimolleen Cygnaeus kertoi käynnistään: ”Hän oli erittäin kohtelias ja ystävällinen mutta itsepäinen kuin synti. Kuitenkin hän sanoi voivansa vaikuttaa kenraalikuvernööriin.”194
Hermostunut Cygnaeus oli selvästi käsittänyt väärin Snellmanin, jonka julkinen tunnustus kuukausi myöhemmin todisti aivan päinvastaista. Snellman ilmoitti lyhyesti Litteraturbladissa matkakertomuksen ilmestymisestä ja luonnehti, että oli onni, kun hallitus oli saanut pastori Cygnaeuksesta miehen, jolla oli lämmintä asianharrastusta kansakouluja kohtaan. Kaikki eivät ehkä joka kohdassa yhtyisi Cygnaeuksen mielipiteisiin, mutta Snellman toivoi, että tuleva ehdotus saataisiin myös julkisesti tarkastettavaksi. Samoin hän toivoi, että lopulliset säännöt tultaisiin laatimaan useiden asiantuntijoiden myötävaikutuksella.195
Lupauksensa mukaan Snellman oli vaikuttanut kenraalikuvernööriin. Kireissä tunnelmissa toukokuussa, vuoden 1860 promootiopäivän iltana, Berg kutsui ystävällisesti Cygnaeuksen luokseen selostamaan ehdotuksiaan. Cygnaeus kertoi: ”Vaikka minun olisi pitänyt säikähtyä, olin siihen aikaan pelkäämätön; koe-tin valmistaa tähän itseni niin hyvin kuin taisin ja menin tuon mahtavan luokse.” Kansliapäällikkö Molanderin läsnä ollessa Cygnaeus esitteli seminaariasiaa Bergille tunnin. Istuntoa jatkettiin seuraavana päivänä Nordenstamin ja Langenskiöldin seurassa. Berg kertasi aluksi sanatarkasti edellisen päivän esitelmän 45 minuutissa kysellen, oliko hän käsittänyt oikein. Lopuksi Cygnaeus selosti kansakouluasiaa vielä toiset 45 minuuttia. Tapaamisen päätyttyä Cygnaeus ei voinut ajatella muuta kuin: ”Jos kohta hän [Berg] olikin aika vekara, niin olipa samalla älykkäimpiä ihmisiä, joiden kanssa minulla koskaan on ollut tekemistä.” Näiden käyntien jälkeen Bergin asenne asiaan muuttui. Hän alkoi kiirehtiä lopullisen ehdotuksen tekemistä lähettämällä toistuvia pyyntöjä Tammisaareen Cygnaeuksen kotiin.196
Onnistuttuaan Snellmanin myötävaikutuksella vakuuttamaan Bergin opettajaseminaarista ja kansakoulukysymyksestä Cygnaeus sotki kuitenkin tahtomattaan asiat innostuksellaan lastentarhoihin. Hermostuneena Cygnaeus arveli etukäteen, että teologisen tiedekunnan dekaanista Schaumanista oli tulossa hänen vaikein vastustajansa, koska tämän mielipidettä kuunneltiin. Ennustus toteutui, kun Cygnaeus julkaisi Finlands Allmänna Tidningissä toukokuussa 1860 artikkelisarjan Fröbelin lastentarhaideoista.
Samassa kuussa F. L. Schauman kirjoitti Helsingfors Tidningarissa kriittisesti Cygnaeuk-sen mainostamien lastentarhojen perustamisesta. Schaumanin mielestä lastentarhat olisivat onnettomuus, koska ne höllentäisivät perhesiteitä. Jos pienokaiset kerättäisiin vanhemmilta kouluihin, vanhemmat vapautettaisiin luonnon ja kristillisyyden heille asettamista vaatimuksista. Tarhat tuhoaisivat myös sen persoonallisen vapauden, uskonnollisen pieteetin, joka vain kodin vapaudessa voi versoa ja kehittyä. Schaumanin mielestä lastentarhoja tarvitsivat vain kehnot henkilöt, kerjäläiset, kulkurit, irstaat naiset ja ne, joiden oli pakko työskennellä tehtaassa. Schaumanin perimmäinen epäluulo kohdistui niihin piireihin, joiden kanssa Cygnaeus oli ollut tekemisessä Saksassa. Hän pelkäsi Suomesta tulevan rationalistien hengen tyyssijoja, mihin toisaalta Cygnaeuksen kirjoitukset antoivat aihettakin.197
Cygnaeus ei reagoinut heti Schaumanin kirjoitukseen, mutta hänen hyvä ystävänsä Soldan kirjoitti nopeasti nimettömän vastineen ystävänsä puolesta heinäkuussa Helsingfors Tidningariin. Myös Meurman yritti lohdutella Cygnaeusta, että ”pastorilla pitäisi olla parempi itsetunto” eikä tämän pitäisi ajatella lastentarhan arvostelemisen olevan hänen henkilönsä arvostelua. Elokuussa Sirelius pyysi häntä muuttamaan Tammisaaresta Helsinkiin, jossa voisi suoraan olla tekemisissä taisteluosapuolien kanssa. Samalla hän pyysi, ettei Cygnaeus antautuisi ihmisiä vihaaviin mietiskelyihin vaan ottaisi heidät sellaisina kuin he olivat. Hän kehotti vastaamaan Schaumanille. Tähän rohkaisi myös Bergin asenteen muuttuminen.198
Lopulta Cygnaeus uskalsi itse kirjoittaa syys-kuussa 1860 vastineen, jossa huomautti arvovaltaisen tahon sotkeutuneen keskusteluun kriittisenä hetkenä. Kirjoitusta pidettiin kaikkien aikojen parhaimpana. Fredrik Cygnaeuk-sen mukaan se onnistui kääntämään yleisen mielipiteen ja rauhoittamaan mielet lastentarhakysymyksessä.199
Lyhyt rauha meni nopeasti ohi, kun venäläinen pedagogi ja suuriruhtinattaren opettaja Joseph Paulson asettui Cygnaeuksen rinnalle Schaumania vastaan. Artikkeli oli etukäteen lähetetty tarkistettavaksi Cygnaeukselle, joka piti siitä muutaman lievennyksen jälkeen. Lisäksi käännös oli huolellisesti tarkistettu. Helsingfors Tidningarissa 15. ja 17.11. julkaistun artikkelin sävy erosi suuresti muista. Kiivaassa polemiikissa Cygnaeus ja Schauman olivat kunnioittaneet toistensa pätevyyttä, mutta tätä kunnioitusta Paulson ei osoittanut. Hän esiintyi itsetietoisena opettajana tietämättömän oppilaan edessä. Jopa Topelius vastaavana toimittajana oli huomauttanut artikkelin kärjekkyydestä alaviitteessä. Asiallinen sisältö oli valaiseva. Paulson myönsi, että äiti oli paras kasvattaja mutta ajan vaatimusten takia äidinrakkaus ja äidinvaisto eivät riittäisi kasvatusta toteuttamaan: kasvatus oli kohonnut vaativaksi taidoksi, jota tarvitaan vaiston tueksi.200
Paulsonin itsetietoisen ja ärsyttävän esiintymisen takia Snellmanin oli pakko astua esiin. Hänen ensimmäinen vasta-artikkelinsa Ihmiskunnan uudistamisesta lastentarhoilla ilmestyi marraskuussa 1860.201 Suurella dialektisella taitavuudella ja sanonnan jykevyydellä Snellman musersi Paulsonin kirjoituksen. Huomiota herättävää oli, että Paulsonin henkilön kohdalla Snellman ei sanojaan säästellyt mutta jätti Cygnaeuksen vieläkin rauhaan. Myöhemmin Cygnaeus arvioi ystävilleen, että artikkelissa ”Snellman tapansa mukaan paiskasi ropsauksen kansalaissivistystä, jota muiden ihmisten on tapana sanoa haukkumiseksi”.202 Artikkelissaan Snellman toi selkeästi esille ärsytyksensä siitä, että vieraan maan kansalainen sekaantui keskusteluun. Ainoastaan tämä seikka sai hänet sekaantumaan keskusteluun, josta hän halusi pysyä erossa, koska ei halunnut synnyttää väärinkäsitystä epäluottamuksesta Uno Cygnaeus-ta, joka oli osoittanut jaloa intoa Suomen kansakoulun synnyttämiseksi.
Snellman ei voinut sietää sitä, että ”kun kristinusko on 2 000 vuoden ajan vaikuttanut kasvatukseen ja siihen sekoittunut kulttuuri tähän päivään mentäessä ja sitä on 100 viimeistä vuotta uutterasti tutkittu, saksalainen pedagogi F. W. Fröbel ja hänen matkijansa kehtaavat nousta sanomaan, että ihmiskunta on vaeltanut tämän ajan pimeässä”. Tällaiset apostolit täytyi Snellmanin mielestä julistaa muitta mutkitta houkkioiksi, jotka mestarin elkein alkoivat opettaa syvän tietämättömyyden vallassa olevaa ihmiskuntaa. Snellmanin mukaan juuri Paulson oli tämän taudin vallassa mutta ei kyennyt esittämään selkeästi oppi-isänsä ajatuksia. ”Vikana on Fröbelin sensualistinen, materialistinen ihmiskäsitys; kaiken tarkoituksena on kehittää lapsen aisteja. Hän ei ota huomioon lainkaan, että ihminen saa järkensä perinnäisesti, kuulumalla historiaan, kansaan ja perheeseen. Siksi Fröbelin lastentarhat ovat ongelmallisia, koska ne eivät tiedä mitään perinnäistavassa vallitsevasta järjestä. Ne eivät rakenna hengen varaan, vaan luonnolle. ”
Siksi Paulsonin mietteet äitien tarvitsemasta kasvatustieteellisestä kasvatuksesta olivat Snellmanin mielestä erinomaisen hataria ja sekavia. Ainoa viittaus Cygnaeukseen oli hänen suosittelemansa työkasvatusaate. Tässä hän Snellmanin mukaan ”astuu harhaan vakuuttaessaan lastentarhan oivallisuuden olevan siinä, että ne kasvattavat työn avulla työhön vaikka kysymys on leikin avulla työhön. Leikki ja työ on kuitenkin erotettava toisistaan.” Snellman painotti, että työtä ei saa muuttaa leikiksi, koska se on totta, eikä leikkiä saa muuttaa työksi, koska se on huvia. Lapsi saa leikkiä, kunnes kestää työtä.
Tammikuussa 1861 Cygnaeus vastasi kritiikkiin ja puolusti Paulsonin mainetta melko henkilökohtaisin sävyin Helsingfors Tidningarissa. Hän toimi näin huolimatta tukijoidensa neuvoista halutessaan osoittaa Paulsonin pätevyyden ja tarkemmin selvittää työkasvatuksen käsitettä.203 Cygnaeus sai toiminnallaan Snellmanin toden teolla suuttumaan, koska hän pettyi suuresti Cygnaeuksen asiantuntemukseen. Snellmanin vastaus oli tuima.204
Ankara sävy johtui siitäkin, että Cygnaeus oli erehtynyt pastorillisin sanankääntein mestaroimaan Hegeliä, vaikka kiista ei liittynyt tähän mitenkään. Koska Cygnaeus piti Paulsonin teoriaa edelleen asiallisena ja valaisevana, Snellmanin mielestä se heitti epäilyksen Cygnaeuk-sen omiin kasvatusopillisiin tietoihin. Moitteiden väittäminen hiustenhalkomiseksi osoitti tieteellisen tiedon halveksuntaa, mitä Cygnaeus oli osoittanut aikaisemmin. Snellman havaitsi nyt, että Cygnaeuksen koulussa oppima retoriikka ja teologia eivät olleet tuottaneet tälle mitään käytännöllistä tietoa. Hegelin vaikeaselkoisuuden esiintuominen todisti sen, eikä Snellman voinut edes ymmärtää, mikä oli antanut aiheen tämän esiin vetämiseen. Hänen mielestään näytti selvästi siltä, että Cygnaeus ja Paulson tahtoivat teorioida ilman tiedettä esittämällä vain joitain korulauseita hengen ja ruumiin kehityksen laeista. Snellmanin mukaan oli tietysti mukavampaa vapaasti jaaritella omin varoin, tietämättä että esitetyt väittämät olivat tieteen pöydiltä pudonneita muruja.
Snellmanin ja Cygnaeuksen väittelyssä törmäsivät vastakkain vapauden eri lähteet. Cygnaeuksen mukaan ”Jumalan rakkaus ja Poika todella tekivät vapaaksi”, mutta Snellman ei voinut seurata tätä mystistä selitystä. Hän toivoi Cygnaeuksen antavan jotain arvoa historialle, jolloin hän huomaisi kuinka paljon pakkoa ihmiskunta oli saanut sietää sivistyksen, toisen luonnon saavuttamiseksi. Snellmanin mielestä ihminen sai toimia minkä rakkauden ohjaamana tahansa, mutta hän ei toiminut vapaasti, jos hän ei ollut tottunut täyttämään velvollisuuttaan, joka ei ollut muuttunut hänessä tavaksi. Snellman kritisoi Cygnaeuksen ajattelussa tunteen merkitystä toiminnan ohjaajana, jolloin toiminta jäi järjettömäksi ja sokeaksi. Snellmanin mielestä Cygnaeus saarnasi väärin väittäessään, että vaikka ihminen oli epäonnistunut, hänelle riitti tieto siitä, että hän on ollut Jumalan välikappale maan päällä. Snellmanin mielestä ihmiskunnalle ei kuitenkaan kelvannut tällainen tyhmyyden ja kelvottomuuden puolustelu.
Venäläisen Paulsonin sekaantuminen polemiikkiin merkitsi käännettä Snellmanin ja Cygnaeuksen suhteissa. Kiistassa ei ollut kyse henkilökohtaisesta kilpailusta. Vaikka Snellman oli alun perin huolehtinut suhteillaan Bergiin Cygnaeuksen valitsemisesta kansakoululaitoksen pääorganisaattoriksi ja lisäksi antanut palstatilaa lehdessään tämän matkakirjeille, hän oli vähitellen alkanut tuttavilleen epäillä Cygnaeuk-sen suunnitelmien käytännöllisiä perusteita. Snellmanin mielestä hankkeiden kustannukset olisi pitänyt saada paremmin vastaamaan maan taloudellista kantokykyä. Jostain syystä Cygnaeus ei ollut kotimaahan palattuaan yhteydessä Snellmanin kanssa. Tästä etäisyyden pitämisestä huolimatta Snellman oli koko ajan pidättäytynyt arvostelemasta Cygnaeusta henkilökohtaisesti, vaikka itse järjen ihmisenä häntä ärsytti tunneherkkä Cygnaeus. Snellmania kiinnosti asian käytännöllisen puolen lisäksi periaatteellinen puoli, koska hänen ajattelussaan kotikasvatus oli tärkeällä sijalla.205
Cygnaeuksen pikkulapsipedagogiaa puolustivat useat kulttuurielämän henkilöt, kuten Blomqvist, Sederholm, Lillja, Soldan, Alopaeus, Yrjö-Koskinen ja Topelius. Tämän johdosta Tammisaaressa avattiin 22.2.1861 maan ensimmäinen lastentarha, jonka johtajaksi tuli Ebba Böcker. Cygnaeuksen ensimmäinen katkera polemiikki pakotti hänet perinpohjaisemmin punnitsemaan kansakoulukysymystä,206 mikä viivytti hänen koulusuunnitelmansa valmistumista. Hän valitti vaimolleen, että Schaumanin ja kenraalikuvernöörin kärsimätön odottelu häiritsi hänen työtään. Esitys tarkastettiin syksyllä 1860, viimeisteltiin lokakuussa ja painettiin ja jaettiin tammikuun puolivälissä 1861. Furuhjelm korjaili omakätisesti luonnoksia, Sirelius ja Leinberg istuivat monta kertaa lukemassa käsikirjoituksia. Myös Akiander luki suunnitelmat. Kahdeksan kuukauden uutteran työn jälkeen senaatti päätti painattaa sen. Käytyään vielä selostamassa asiaa mahtimiehille Cygnaeus palasi ”rauhoittunein mielin kotiin ja jättäen Herran ohjattavaksi loput”.207
Julkisessa keskustelussa kävi nopeasti ilmi, että Cygnaeuksen kiire kostautui ja yksityiskohtainen esitys sai paljon arvostelua jopa kannattajiltakin.208 Esityksessä oli tyylillistä taitamattomuutta, kun Cygnaeus ei ilmiselvästi kyennyt ilmaisemaan ideoitaan riittävän hyvin eikä jäsentänyt esitystään johdonmukaisesti.209 Cygnaeuksen ehdotus perustui pitkälle ulkomaisiin ja kotimaisiin malleihin. Osa periaatteista oli kopioitu Diesterwegiltä, osa oli Bernin teesejä. Seminaaria koskeva kohta oli kokonaan lähes sama kuin Wettingenin seminaarin opetussuunnitelma vuodelta 1854. Lopputuloksena oli laveasanaista lakitekstiä, kuten Waenerbergin laatima vuoden 1856 koulujärjestys, vaikka kumpikaan heistä ei ollut juristi. Ehdotuksen tekstin alkuperien paljastuttua näyttäisi, että Cygnaeus ei ollut keksinyt mitään itse. Hän ei väittänytkään niin vaan totesi ”koonneensa maailman parhaita esikuvia käyttäen kaiken sen hyvän, mitä oli ajanmukaisessa kansakoulussa ja opettajanvalmistuksessa”.210
Cygnaeus ei löytänyt sellaisenaan mistään esikuvaa kansakoulujärjestelmälle. Rakennusainekset voidaan eritellä, mutta itse systeemi on muovautunut Cygnaeuksen persoonallisten tulkintojen pohjalta. Wichard Lange väitti sen olevan jokaiselle asiantuntijalle ”Novum und Unikum”. Rakennelman lähtökohtana oli pedagoginen idealismi ja sitä piti koossa kokemuksen luoma perustus. Tämä kansansivistysmalli oli vain niin paljon aikaansa edellä, ettei sitä vallinneissa oloissa voitu toteuttaa sellaisenaan.211
Mietinnön valmistuttua hiljainen ihmettely kehittyi julkiseksi vastustukseksi. Pahin vastustaja oli edelleen papisto arkkipiispa Bergenheimin johdolla. Samoilla äänenpainoilla suhtautui asiaan yleisö, jolla oli epäluuloja ulkomailla pitkään oleskellutta Cygnaeusta kohtaan. Arvostelevissa kirjoituksissa korostettiin kansakoulun kansallista merkitystä, mitä ulkomaisia esikuvia seuranneen Cygnaeuksen ei katsottu ymmärtäneen. Samoja äänensävyjä oli juuri Schaumanilla. Suuri epäluulon aiheuttaja oli hänen esikuvansa Diesterwegin oletettu epäkristillisyys. Eräs kirjoittaja totesikin: ”Kristus ja Diesterweg eivät sovi yhteen.”212
Arvostelun alkaessa kenraalikuvernööri Berg saattoi kirkollispäällikkö Furuhjelmin asiassa kovin ahtaalle. Maaliskuussa 1861 Furu-hjelm tunnusti Armfeltille saaneensa Bergistä kovan vastustajan. Periaateratkaisun viipyessä Bergin jarrutuksen vuoksi Furuhjelm lähetti asiakirjoista jäljennöksen ministerivaltiosihteeri Armfeltille, koska toivoi keisarin ratkaisevan asian. Armfelt muistutti, että oikotietä ei ollut ja totesi esittävänsä hallitsijalle eri näkökannat puolueettomasti. Furuhjelm kirjoitti myös Stjernvall-Walleenille ja käytti kovia sanoja Bergistä puhuessaan. Kenraalikuvernöörillä ei ollut oikeutta tehdä tyhjäksi senaatin esityksiä tärkeissä asioissa. Hän saattoi liittää mukaan vain kannanottonsa.213
Kesästä 1860 alkaen haettiin – lehdistöpolemiikin käydessä kuumana – jäseniä tulevaan tarkastuskomiteaan. Kun komitea asetettiin 14.2.1861, Snellmanin nimi ei yllättäen ollut mukana, vaikka jotkut senaattorit olivat esittäneet häntä.214 Cygnaeus kehui vaimolleen saaneensa aikaan Snellmanin pudottamisen pois, vaikka ihan kaikkia jäseniä ei ollut räätälöity valmiiksi Cygnaeuksen esityksen kannalle. Muodon vuoksi mukaan oli otettu muutama vastustajakin. Ulkopuolelle jätetty Snellman antoi lopullisen iskun Cygnaeuksen mallille kesällä 1861, kun hän arvosteli kokonaisuudessaan painosta ilmestyneen suunnitelman Suomen koululaitokseksi. Snellmanin mielestä koko suunnitelma oli ”lainarihkamaa ja ehdotuksen tekijä omahyväinen hupsu pedagogi”.215
Artikkelinsa aluksi Snellman teki asetelman heti selväksi. Hän oli kauan epäröinyt pitkän arvioinnin julkaisemista, koska järjestelyt näyttivät viittaavan siihen, että kaikki arvostelu oli hyödytöntä. Hän sanoi suoraan, että tutkijakunta komiteassa oli kokoonpantu niin, että enemmistö tuskin epäili Cygnaeuksen auktoriteettia. Jäsenet olivat selvästi perustettavien seminaarin ja normaalikoulun opettajia. Ulkomaan opintomatkan tehneet ja sikäläisiin kouluoloihin tutustuneet henkilöt olivat luonnollisesti ennakolta määrätyt opettajanvirkoihin. Suurin ongelma oli, että useissa periaatteissa Cygnaeus näytti olevan hyvin epävarma ja hänen kanssaan monet nykyajan pedagogit katsoivat, ettei maksa vaivaa hankkia tietoa.
Kolmea asiaa Snellman aikoi vastustaa toden teolla. Ensiksi hän ei aikonut välinpitämättömästi katsella, miten nurinkurinen oppi muodollisesta harjoituksesta torjui pyrkimyksen johtaa oppilaita tietoon ja totuuteen. Toiseksi hän ei aikonut katsella, miten tiedon arvo unohdettiin sen käytännöllisen hyödyn vuoksi. Kolmanneksi hän ei aikonut välinpitämättömästi katsella sitä, miten perhe-elämän siirtäminen kouluun jätti sen älyttömän kokeilun kentäksi. Vaikka nämä väärät opit saavuttaisivat hetkittäistä menestystä, Snellman uskoi, että niiden hataruus, epäkäytännölliset tulokset ja suuret lupaukset kukistaisivat ne lopulta.
Suurimman kiistan Snellmanin ja Cygnaeuk-sen välillä aiheutti selvästi äidin rooli kasvatuksessa. Cygnaeus oli yhdistänyt fröbeliläisen äitienkasvatuksen kansakoulusysteeminsä olennaisimmaksi sisällöksi. Cygnaeuksen pedagogiikan huippuajatus oli se, että tulevien sukupolvien siveellinen jalostaminen saatiin aikaan naisen avulla. Kysymys oli naisen henkisestä äitiydestä. Nainen oli ennen kaikkea kodissa äitinä, mutta myös sen ulkopuolella ”henkisen äidin asemassa suorittaen koko kansakuntaa, koko ihmiskuntaa parantavan ja jalostavan tehtävänsä”. Cygnaeus jatkoi kehitystä, jossa tienviittoina olivat olleet Comenius, Rousseau, Pestalozzi ja Fröbel.216
Snellman myönsi tämän, mutta katsoi naisen suorittavan jalostustehtävän perheessä, kotona. Valmiudet siihen saattoi hankkia kodin ulkopuolelta. Snellmanin mielestä Cygnaeuk-sen sveitsiläis-saksalaisen kasvatusopin mukaan koulu riisti kodilta sen kasvatustehtävän. Snellmanin mukaan koulun tehtävä oli vain opettaa. Siveellinen kasvatus oli saatava kodissa, jossa vanhempien ja lasten välinen rakkaus voi ”istuttaa rakkautta hyvään”, kehittää omantunnon herkäksi, vaikuttaa lapsen vakaumukseen jne. 217
Snellman toisti edelleen, että Cygnaeus ei antanut koulun tietoa jakavalle tehtävälle tarpeeksi arvoa. Tässä mielessä Isonkyrön papiston lausunto, joka annettiin kirkkoherra Lars Stenbäckin johdolla, on mielenkiintoinen. Papit pitivät ehdotuksen perusheikkoutena koulun tehtävänasettelua. Heidän mielestään Cygnaeuksen ajatukset kasvattavasta koulusta olivat tyhjää kuvittelua. Koulun päätehtävä oli opettaminen; kasvattaminen kuului kodeille. Lausunto tulkittiin vihamieliseksi koko kansakouluhanketta vastaan. Myöhemmin Stenbäck selitti Lillelle, että tarkoitus oli vastustaa Cygnaeuksen ehdotuksia eikä romuttaa kansakoulua, jota kaikki odottivat innolla. Isokyröläisten ehdotus muistutti melkoisesti Snellmanin alkuperäistä ohjelmaa, jonka hän oli julkistanut lokakuussa 1856. Vastakkain olivat cygnaeuslainen kasvattava koulu ja snellmanilainen tietoa jakava, opettava koulu.218
Tarkistuskomitea työskenteli lokakuun 1861 lopulle asti. Samaan aikaan Snellmanin laaja artikkeli sai useita palautteita. Elokuussa siihen vastasi Waenerberg,219 syyskuussa Cygnaeus.220 Vielä lokakuussa keskustelu jatkui.221 Snellman ei ollut arvannut kovin väärin, että komitean ratkaisu oli ennalta sovittu: tarkastuskomitean työn päätyttyä Soldan kirjoitti Cygnaeukselle, että ”komedia” oli ohi. Työskentelyn aikana Cygnaeus oli ehtinyt katua monet kerrat, että lähti leikkiin mukaan. Hän valitti asian muuttuneen poliittiseksi, kun Snellmanin agitaatio alkoi herättää ”yppiga blommor”, uhkeita kukkia. Välillä hänestä näytti, että komitea työskenteli Bergin asialla. Kun komitea alkoi muokata Cygnaeuksen suunnitelmaa, tämä nimitti sitä inkvisitiotuomioistuimeksi. Jotkin kohdat huomattiin plagiaatiksi ja hypättiin yli. Clevellä on paljon ansioita lopputuloksen syntymiseen.
Kun Cygnaeus alkoi valmistella lausuntoaan tarkistuskomitean ehdotuksesta, Furuhjelm neuvoi häntä pysymään tärkeimmissä kysymyksissä ja unohtamaan pikkuseikat. Cygnaeuk-sen suurta epävarmuutta lausunnon laatimisessa kuvaa, että liitteeksi hän oli hankkinut ulkomaisten auktoriteettien, Saksan kansakoulujärjestelijän F. A. Diesterwegin, K. Schmidtin, T. Hoffmanin ja W. Langen myönteiset lausunnot. Niillä hän yritti todistaa sen, ettei ”hänen työnsä ollut niin päätön, kuin eräs puolue sai pitkäaikaisella rähinällä yleisön uskomaan.”222 Huvittavaa näiden suositusten hankkimisessa oli, että kysymys oli kansakoulu-uudistuksesta Suomessa, jonka oloista nämä ulkomaiden oppineet eivät tienneet mitään.
17.3.1863 annettiin asetus seminaarista, joka oli suomalaisen opettajanvalmistuksen magna charta. Cygnaeus tunnusti muodon olevan komitean mutta lähti siitä, että sisältö oli tullut häneltä. Seminaarinjohtajana Cygnaeus laati työn ohessa suunnitelman kansakouluiksi käyttäen apunaan Furuhjelmin lähettämää kirjasta Ruotsin koululaitoksesta. Kansakoulukomitea antoi suunnitelmalle lopullisen muodon. Senaatti käsitteli asetusehdotuksen 16.12.1865, ja ainoastaan Snellman liitti mukaan eriävän mielipiteensä. Suomen ensimmäinen kansakouluasetus annettiin 11.5.1866.223 Skandinaviassa annettiin Cygnaeukselle myöhemmin nimi ”Suomen kansakoulun isä”. Ennemmin hän näyttäisi ansaitsevan nimen ”Suomen lastenseimien ja lastentarhojen isä”. Hän voisi olla myös ”Pohjoismaiden Fröbel”.224
162 Cygnaeus vaimolleen 9.11., 21.12. 1858. Ref. Salo 1939, 244.
163 Cygnaeus vaimolleen 11.1.1859. Ref. Salo 1939, 247.
164 Salo 1939, 254–255.
165 Salo 1939, 256–258.
166 Uno Cygnaeus E. Stjernvall-Walleenille 14.2.1859; UC XIII. Ref. Salo 1988, 262.
167 Seb. Gripenberg Cygnaeukselle 26.2.1859. Ref. Salo 1939,
168 Salo 1939, 264–272.
169 Cygnaeus vaimolleen 5.6.1859. Ref. Salo 1939, 274–275.
170 Salo 1939, 275–278.
171 Cygnaeus vaimolleen 10.4. ja 23.4.1859. Ref. Salo 1939, 279.
172 Salo 1939, 281–283.
173 Salo 1939, 284–306.
174 Lönnbeck 1890, 67–68.
175 Salo 1939, 325–328.
176 Cygnaeus vaimolleen 28.4.1859. Ref. Salo 1939, 330.
177 Cygnaeus vaimolleen 13.9. ja 16.9. 1859. Ref. Salo 1939, 330.
178 Sirelius Cygnaeukselle 20.8.1859. Ref. Salo 1939, 332–333.
179 Cygnaeus Furuhjelmille 20.11.1858 ja 17.6. ja 18.10.1859. Ragnar Furuhjelmin kokoelma. Ref. Salo 1939, 333.
180 Salo 1939, 334.
181 af Brunér Cygnaeukselle 26.11. 1859. Ref. Salo 1939, 363.
182 Armfelt Bergille 20.6.1859. Ref. Salo 1939, 363.
183 Berg Armfeltille 29.6.1859. VSV akti 1859/40. Ref. Salo 1939, 363.
184 Stjernvall-Walleen Cygnaeukselle 15.7.1859. Ref. Salo 1939, 364.
185 Cygnaeus vaimolleen 13.9.1859. Ref. Salo 1939, 367.
186 Cygnaeus vaimolleen 7.9.1859. Ref. Salo 1939, 367.
187 Armfelt Cygnaeukselle 7.5.1860. Ref. Salo 1939, 366.
188 Gripenberg Cygnaeukselle 18.11. 1859. Ref. Nurmi 1988, 105.
189 Cygnaeus C. J. Meijerbergille 4.11. 1859 ja 12.1.1860. Ref. Tiensuu 1985, 316.
190 Furuhjelm Cygnaeukselle 6. 13. ja 20.1.1860. Ref. Nurmi 1988, 105. Ks. Salo 1939, 369–371.
191 Salo 1939, 370–37 sekä Nurmi 1988, 107–108.
192 Cygnaeus vaimolleen 9.3.1860. Ref. Salo 1939, 380. Rein siteeraa Lönnbeckin mukaan kohdan toisin ja antaa siitä toisenlaisen kuvan. Ivallisella äänellä Snellman olisi sanonut: ”Ei kansakoulu muuta toimita kuin että sinä olet saanut suuren palkan. Ks. Rein 1981 (II), 227.
193 Cygnaeus vaimolleen 16.3.1860. Ref. Salo 1939, 380–381.
194 Cygnaeus vaimolleen 23.3.1860. Ref. Salo 1939, 382.
195 Litteraturblad 1860:4. Kotimaista kirjallisuutta, Matkakertomus ja mietintö kansakoulukysymyksestä. Kirjoittanut Uno Cygnaeus. KT 16, 453–454.
196 Lönnbeck 1890, 72–73.
197 Salo 1939, 386–387 ja 399.
198 Sirelius Cygnaeukselle 31.8.1860. Ref. Salo 1939, 292.
199 Salo 1939, 387–389. Koko kirjoitus on referoitu sivuilla 389–399.
200 Salo 1939, 402–403.
201 Litteraturblad 1860:11, Ihmiskunnan uudistamisesta lastentarhoilla”. KT 17, 165–178.
202 Salo 1939, 404.
203 Helsingfors Tidningar 19.1.1861:8, ”Itsepuolustusta”. Ks. Salo 1939, 406.
204 Litteraturblad 1861:1, Vielä työn pakosta ja vapaudesta. KT 17, 210–215.
205 Salo 1939, 408–409. Ks. lisää Hollo, Snellmanin ja Cygnaeuksen pedagogisista periaatteista erityisesti kansakoulukysymyksestä. Tid. Ped. I Finland 1911, 354–357.
206 Salo 1939, 414–415.
207 Salo 1939, 428–419.
208 Rosenqvist 1911, 65.
209 Nurmi 1988, 111–112.
210 Nurmi 1988, 112–115.
211 Salo 1939, 429.
212 Iisalo 1968, 119.
213 Nurmi 1988, 116–117.
214 Heporauta 1945, 71. Jäseniä olivat Schauman, Lönnrot, Akiander, T. T. Renvall, J. Fr. Bergh, L. L. Laurén, A. F. Soldan, K. G. Leinberg, A. Meurman, A. Manninen, A. Svedberg ja puheenjohtajana oli Seb. Gripenberg. Myöhemmin komiteaa täydennettiin Z. J. Clevellä. Rosenqvist väittää, että Snellman oli hermostunut sivuuttamisestaan. Hän viittaa senaatin tahtoneen mutta Bergin estäneen. Ks. Rosenqvist 1911, 66–67.
215 Litteraturblad 1861:6–8, U. Cygnaeuksen ”ehdotuksia kansakoululaitoksen järjestämiseksi Suomeen”. KT 17, 389–444.Vrt. Snellmanin arvioita Stenius, Cleve II, 46–47 ja Konrad Hildénin arvostelu. Ks. Salo 1939, 449.
216 Salo 1939, 448–449.
217 Heporauta 1949, 74–75.
218 Iisalo 1968, 120–121.
219 Finlands Allmänna Tidning 7.8. 1861:181.
220 Finlands Allmänna Tidning 13.–16.9.1861:213–217, 219 ja 221–224.
221 Finlands Allmänna Tidning 5.–9.10–1861:232–235. Nimimerkki J. B. Saman lehden numerossa 253, 255–257 ja 276 väittelyä jatkoivat nimimerkit O. W–n (Wallin) ja Eur–s ym. Ks. tarkemmin KT VII:584.
222 Nurmi 1988, 126–127. Cygnaeus Lydeckenille 11.7.1862.
223 Nurmi 1988, 128–130.
224 Salo 1939, 453.

Äitejä ja lapsia. Eos-lehden liite 1859. Museovirasto.