Papiksi Snellmania ei koskaan vihitty, koska hän erosi seminaarista vuoden 1827 alussa ja vaihtoi 21-vuotiaana filosofian opintoihin. Syynä ei ollut pelkästään kärsimättömyys odotella vuoteen 1828, jolloin hän olisi täyttänyt papinvirkaan vaaditut 22 vuotta. Pikemminkin näytti siltä, että luonteensa mukaisesti hän ei tyytynyt leipäpapin virkaan, koska hän ei voinut sietää mitään puolinaista.111 Veljelleen hän selitti syyksi ”kunnianhalun”, jota hän nimitti jaloimmaksi taipumuksekseen. Snellman oli kypsynyt tavoittelemaan jotain muuta kuin kirkkoherran lihavaa eläkevirkaa. Vaikka käytännön tavoite ”lyhyt tie leivän ääreen” oli käynnistänyt pappisopinnot, hän saattoi myöhemmin havaita, että hänen vakaumuksensa ei ollut kylliksi luja.112 Tähän viittaavat hänen myöhemmät voimakkaat hyökkäyksensä leipäpappeja kohtaan, joita hän selvästi halveksii vakaumuksen puutteesta. Myöhemmin hän kirjoittaa katkerana pappisuran tuhlaamisesta omien etujen ajamiselle: ”Herrasmiehet halveksivat pappissäätyä ja vain huonoimmat antautuvat siihen. – –Yhdistä yhteen meidän piispamme, konsistorit ja teologinen tiedekunta ja kysy heiltä, ovatko he koskaan välittäneet pappien uskonnollisesta vakaumuksesta.”113

Lopullisen elämänuran pohtimiseen oli tarjoutunut jo useita mahdollisuuksia. Snellman oli poissa akatemiasta kokonaan vuoden 1823, ja on arveltu, että jonkin kärsimänsä vääryyden takia hän oli harkinnut isänsä ammattia ja tehnyt siksi merimatkan.114 Joka tapauksessa saman vuoden marraskuussa ja joulukuussa ja vuoden 1824 alun hän oli Kokkolassa opettamassa sukulaisiaan, tunnettujen laivanvarustajien ja kauppiaiden poikia Anders Kyntzelliä ja Wilhelm Rahmia. Vuoden opiskeltuaan hän palasi Kokkolaan ja opetti syksyn 1825 ja koko vuoden 1826 Anders Kyntzelliä115 sekä Karl Gustaf Favorinia, Karl Kjemmeriä ja Suomen rikkaimman kauppiaan poikaa Anders Oscar Roosia. Tänä aikana hän asui raatimies Anders Roos nuoremman kodissa116. Lopullinen ratkaisu opintojen suuntaamisesta alkoi kypsyä näillä Pohjanmaan-matkoilla.

Kokkolassa Snellmanilla oli tilaisuus käyttää hyvin varustettua lukuseuran kirjastoa. Näihin aikoihin hänet oli vallannut lukuhimo, joka kohdistui mitä erilaisimpiin tiedonaloihin. Hän ei tahtonut ainoastaan lukea vaan myös muistaa mitä oli lukenut. 117 Siksi hän teki lukemastaan tarkkoja muistiinpanoja, jotka osoittavat, kuinka laajat ja perinpohjaiset hänen opintonsa olivat. Hän tutustui saksalaiseen ja ruotsalaiseen kirjallisuuteen, kuten Schilleriin, Herderiin, Tegnériin, Geijeriin ja Atterbomiin. Muusta kirjallisuudesta hän luki esimerkiksi E. Youngin Unettomia öitä sekä Tassoa. Kaunokirjallisuuden lisäksi hän luki historiaa ja teki lukemastaan synkronistisia tauluja säilyttääkseen yksityiskohdat mielessään. Ranskalaista kirjallisuutta kohtaan hän oli alkanut tuntea vastenmielisyyttä. Hän yritti lukea Voltairen Henriadea, mutta se oli tuntunut ikävältä. Näihin aikoihin hän harrasti myös shakkia ja väittelemistä. Lisäksi hän seurusteli naisten kanssa ja aloitti huilun soiton.118

Aloittaessaan koulunsa Oulussa Snellman oli verraten vähän oleskellut vanhempiensa kodissa Härmän Palossa. Silloinkin hän puuhaili enimmäkseen kirjojen kanssa. Hän saattoi laskea ne kuitenkin kädestään keskustellessaan isänsä kanssa, joka oli syventynyt Swedenborgin kirjoituksiin. Henkien näkemistä harrastettiin  Strombergin perheessä naapurissa. Snellman pysyi näissä kysymyksissä epäilevällä kannalla ja väitteli isänsä kanssa uskonnollis-filosofisista kysymyksistä. Väittelyiden lopuksi isä moitti usein poikaansa: ”Sinä et usko muuta kuin mihin voit käsin koskea.” Snellman myönsi, että näin kyllä olikin.119 Kuitenkin myöhemmin hän on myöntänyt, että juuri keskustelut isän kanssa herättivät harrastuksen filosofiseen mietiskelyyn. Heidän välilleen näytti muodostuvan toverillinen suhde. Isä oli löytänyt aikuistuneesta pojastaan henkilön, joka ymmärsi häntä täysin. Poika puolestaan kunnioitti isäänsä, koska heillä molemmilla oli palava halu saada totuus selville elämän syvistä kysymyksistä.120

Filosofian opintojensa aikana Snellman joutui tekemään myös tiliä isänsä edustamaan swedenborgilaiseen perinteeseen. Snellmanin kirjeet isälleen eivät ole säilyneet, mutta isän kirjeet todistavat molemminpuolisesta kunnioituksesta, vaikka katsomukset erkanivat vääjäämättä. Isä uskoi aluksi rikastavansa pojan omaksumaa hegeliläisyyttä, mutta koki lopulta pettymyksen ja leimasi hegeliläisyyden turmiolliseksi.121 Tämä jännittynyt suhde näkyy kahdessa Snellmanin hahmotelmassa. Nuorella käsialalla kirjoitetut Teosofia ja Ideasta ovat Snellmanin varhaisempia kirjoitusnäytteitä Turun ajoilta. Erityisesti ensimmäisessä tekstissä on jälkiä isän ajatusten vaikutuksesta. Snellman esimerkiksi sanoo: ”Kaikki minussa ja ulkopuolellani ovat ainoastaan hieroglyfejä minun kaltaisessani voimassa. Luonnonlait ovat salakirjaimia, jotka ajatteleva olento liittää yhteen tehdäkseen itsensä toiselle ymmärrettäväksi; kirjaimisto, jonka avulla henget neuvottelevat täydellisemmän hengen kanssa ja itsensä kanssa. – – Jokainen tila ihmisen sielussa vastaa fyysisessä luomakunnassa jotakin asiaa, jota käytetään sen merkkinä.” Tekstistä näkee kuitenkin, että Snellman on myös itsenäisesti perehtynyt Swedenborgin teksteihin. Luonnokset eivät ole suoranaisia kopioita vaan itsenäisen ajattelun tulosta. Toisessa tekstissä ei ole merkkejä Swedenborgista vaan pikemminkin Kantin ja Fichten vaikutuksesta. Snellman aloittaa tekstin: ”Kaikki henget pyrkivät täydellisyyteen. Kaikki – – pyrkivät tilaan, jossa vapaimmin voivat ilmaista kykyjään.”122

Snellmanin vähitellen vakiintunut ystäväpiiri muokkasi omalta osaltaan hänen ajatusmaailmaansa. Kun Snellman asui Kokkolassa erään oppilaansa isän, raatimies Anders Kjemmerin kodissa, hän ystävystyi erityisesti tämän veljenpojan Johan Kjemmerin kanssa. Turussa Snellman ja Kjemmer viihtyivät yhdessä asuen myös samassa kortteerissa yhteisen sukulaisensa, vararehtori Nils Kyntzellin talossa. Kjemmer harrasti uusia kieliä, filosofiaa ja seurasi aikansa politiikkaa. Hän kuoli Pariisissa 1833 kaksintaistelun seurauksena. Snellmanin toinen hyvä ystävä oli Johan Jacob Nervander, joka oli Fredrik Bergbomin sisarenpoika ja kasvanut hänen perheessään. Erittäin lahjakas, terävä-älyinen ja monipuolisesti sivistynyt Nervander tuli Snellmanille jonkinlaiseksi ohjaajaksi, koska oli perehtynyt paremmin akatemian oloihin.123 Snellman taas ei ollut mikään varhaiskypsä nero vaan kehittyi hitaasti määrätietoisella ja ahkeralla työllä yhä itsenäisemmäksi vapautuen samalla kaikesta ulkopuolisesta vallasta. Jopa niin, että saattoi sanoa: ”Minä olen tehnyt pääni itse.”124

Nämä kolme ystävää harrastivat yhdessä Turussa saksalaisen ja ruotsalaisen kirjallisuuden lukemista. Siten romanttisen koulukunnan kirjallisuus oli heille tuttua jo vuosina 1824–1825. Snellmanin kirjallinen harrastus virisi, kun hän seurasi Nervanderin runoilua ja Kjemmerin arviointeja niistä. Samoin väittelyt Kjemmerin kanssa kehittivät filosofista mietiskelyä. Tällä tavalla tovereidensa kautta Snellman sai runsaasti henkisiä virikkeitä. Vuoden 1827 alussa joukkoon liittyi Johan Ludvig Runeberg.125 Siitä eteenpäin he olivat melkein joka päivä yhdessä puhuen välillä vakavasti, välillä laskien leikkiä. Punnittuaan erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksiaan he totesivat: ”Ellemme muuksi kelpaa, niin kelpaamme kai piispoiksi.”126 Kun Snellman saapui Turkuun, hän erosi seminaarista. Isä oli kuullut asiasta jo helmikuussa 1826. Isälle ratkaisu ei ollut yllätys: ”En ihmetellyt sitä, että sinun suunnitelmasi epäonnistuivat, perustuivathan ne epämääräisen korporaation ratkaisevaan asemaan, mutta uskon, että ajan mittaan kaikki käy hyvin, kunhan vain pidät huolen siitä, että olet Kaitselmuksen huolenpidon arvoinen.” Lohdutuksensa sinetiksi hän lupasi toimittaa rahaa, kunhan tervahauta oli poltettu.127

Snellmanilla oli tarkoitus käynnistää luvut filosofian kandidaatin tutkintoa varten erityisesti Nervanderin ja Kjemmerin kehotuksesta. Kevätlukukauden hän asui yhdessä Kjemmerin kanssa, joka oli juuri perinyt isänsä, mikä helpotti molempien ystävysten rahallista tilannetta. Myös Kyntzellin tilikirjoissa on tältä ajalta rahasuorituksia Snellmanin opintoja varten. Filosofian valintaa pääsuunnaksi Snellman ehti maistella kesällä 1827 oleskellessaan Turussa Paraisten kunnassa Degerbyn ratsutilalla. Samassa pitäjässä juuri promovoitu Runeberg oleskeli arkkipiispa Tengströmin luona.128

111                         Leo Tujunen, J. V. Snellmanin suhde uskonnollisiin kysymyksiin. Kirkkohistorian laudaturtyö 24.11.1838. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjasto, 16–21.

112                         Vakituinen kirjeenvaihtotoveri oli Kristiinankaupungissa asuva nuorempi veli Carl August Snellman.

113                         KT 2, 261.

114                         Rein 1981 (I), 36. ks. A. H. Snellman, Snellmanin nuoruuden ajoilta. Uusi Suometar 1891:81 ja 82.

115                         Kauppias Anders Kyntzellin tilikirjoissa on merkintä, että loppuosan vuotta ja koko vuosi 1826 Snellmanille on maksettu palkkaa 1 ¼ vuodelta 250 rdr ja 9.11.1825–18.7.1826 kaikenlaisiin tarpeisiin 68:42 rdr. Ks. Rein 1918 (I), 36.

116                         Möller 1970 (III), 454 ja 499.

117                         Rein 1981 (I), 35–36.

118                         Ks. Eräs vanha koulu. KT 23

119                         Isän ja pojan kirjeenvaihtoa. Ks. KT 1; 23, 40, 88, 120. 121, 125, 130, 139 ja, 179.

120                         Rein 1981 (I), 37–38.

121                         Juha Manninen, Härmän katekismus. Christian Henrik Snellmanin (1777–1855) swedenborgilainen maailmankuva.

122                         ”Theosophie” ja ”Idee”. KT 1, 28–30. Ks. Juha Mannisen kommentaari, I:85.

123                         Rein 1981 (I), 42–44.

124                         Snellmanin kiivautta käsiteltiin usein kirjeenvaihdossa esimerkiksi Johan Jacob Nervanderin kanssa.

125                                      Snellman Borenius 1968, 47.

126                         Rein 1981 (I), 43.

127                         Christian Henrik Snellmanilta 25.4.1826. KT 1, 23.

128                         Rein 1981 (I), 44 ja 46.