Elämäkerrallisen analyysin perustelu
Tarkastelen tässä luvussa Snellmanin filosofisen perhekäsityksen
ilmenemistä hänen omassa perheelämässään, aviomiehen ja isän
rooleissa, sekä hänen yhteiskunnallisessa toiminnassaan,
merkittävän yhteiskunnallisen vaikuttajan rooleissa. Pyrin näin
täydentämään sitä kuvaa Snellmanin perhekäsityksestä, joka
hahmottuu hänen ”akateemisista” valtio, kasvatus ja
siveysopillisista kirjoituksistaan.
Snellmanin perheelämää koskevaa informaatiota olen
hankkinut lähinnä kahdesta lähteestä: elämäkertakuvauksista ja
Snellmanin vaimolleen ja lapsilleen kirjoittamista kirjeistä.
Yhteiskunnallisen toiminnan osalta tarkastelu kohdistuu yhtäältä
Snellmanin lehtikirjoituksiin vuosilta 1844B1863, toisaalta joihinkin
hänen lausuntoihinsa senaattorina senaatin talousosastossa sekä
plenumissa 1863B1868.
Elämäkerrallinen analyysi liittyy luontevasti henkilön
maailmantulkinnan B tässä tapauksessa Snellmanin filosofisen
perhekäsityksen B peruspiirteiden tarkasteluun. Käsillä olevassa
tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu erityisesti siihen, millä tavoin
filosofinen perhekäsitys tulee esiin Snellmanin rooleissa ja
edesottamuksissa perheen jäsenenä, sanomalehtimiehenä ja
senaattorina. Pyrkimyksenä on laajentaa, täsmentää, syventää ja
ehkä korjatakin sitä kuvaa, mikä Snellmanin perhekäsityksestä on
muodostunut hänen varsinaisesti ”akateemisten”
hengentuotteidensa pohjalta.
Tarkastelemalla Snellmanin perhekäsityksen ja yhtäältä hänen
yksityiselämänsä, toisaalta hänen yhteiskunnallisen toimintansa
80
välisiä suhteita lienee mahdollista luoda kuvaa siitä, mikä asema
hänen perhekäsityksellään oli hänen käytännöllisessä
elämässään. Historian tutkimuksen olemusta erittelevässä
teoksessaan Renvall (1965, 234) tosin huomauttaa, että
valtiomiehen poliittisen toiminnan ymmärtämiseksi on usein lähes
tarpeetonta tuntea hänen yksityiselämäänsä tai
kulttuuriharrastuksiaan, kun taas joskus ne saattavat olla
tärkeitäkin. Vaikka tässä tutkimuksessa tavoitteena ei ole syvälle
luotaavan kuvauksen luominen Snellmanin yksityiselämän ja
poliittisen toiminnan piirteistä, pidän ilmeisenä, että niiden
ymmärtäminen jää ehdottomasti pinnalliseksi, ellei hahmoteta
niiden yhteyttä Snellmanin käsitykseen perheen olemuksesta ja
perheen yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista tehtävistä.
Snellmanin perheelämästä on säilynyt joitakin kuvauksia.
Kuitenkaan aikaisemmin ei juurikaan ole analysoitu hänen
perhekäsityksensä ilmenemistä perheelämässä. Th. Reinkin on
muuten merkittävässä ja laajassa Snellmanin elämäkerrassa
käsitellyt vain vähän tämän perhe-elämää; enemmän on saanut
huomiota Snellmanin ja hänen isänsä suhde, mikä Snellmanin
ajattelun B perhekäsityksenkin B kehitykselle on ollut ilmeisen
merkittävä. Tässä tutkimuksessa en tarkastele lähemmin
Snellmanin isäsuhteen eikä ylipäätään hänen kasvuperheensä
mahdollisia vaikutuksia hänen perhekäsitykseensä tai omaan
perheelämäänsä.
Analyysin tarkoituksena on vastata kysymykseen, millä tavoin
Snellmanin filosofinen perhekäsitys ilmenee hänen
yksityiselämässään ja yhteiskunnallisessa toiminnassaan.
Ongelman ratkaiseminen edellyttää tutkimusotetta, jossa
johtopäätökset kiinnittyvät historialliseen lähdeaineistoon.
Lähteinä on käytetty Snellmanin vaimolleen Johanna Lovisalle
(Jeanettelle) sekä lapsilleen kirjoittamia kirjeitä, hänen perhettä
käsitteleviä lehtikirjoituksiaan vuosilta 1840B1863, senaatin
talousosaston ja plenumin pöytäkirjoja vuosilta 1863B1868 sekä
Snellmanin filosofista perhekäsitystä valaisevaa muuta kirjallista
materiaalia.
Snellmanin yksityiselämän ja yhteiskunnallisen toiminnan
tarkastelu hänen filosofisesta perhekäsityksestään käsin ja hänen
81
perhekäsityksestään syntyneen kuvan problematisointi ja
täsmentäminen sen perusteella, mitä lähteet kertovat Snellmanin
perheelämästä ja perhettä koskevista kannanotoista
sanomalehtimiehenä ja poliitikkona, ovat kaksi analyysin
perusjuonnetta. Ne molemmat kiinnittyvät kysymykseen siitä, millä
tavoin Snellmanin perhekäsitys ilmeni hänen yksityisessä
perheelämässään (aviomiehenä ja isänä) ja toiminnassaan
yhteiskunnallisena vaikuttajana (sanomalehtimiehenä ja
poliitikkona).
Tutkimusmetodisia näkökohtia
Kutsun lähestymistapaani elämäkerralliseksi, vaikka keskitynkin
tarkastelemaan vain yhtä osa-aluetta J. V. Snellmanin elämästä ja
ajattelusta: hänen filosofisen perhekäsityksensä ilmenemistä
hänen perheelämässään ja yhteiskunnallisessa toiminnassaan.
Lähtökohtana on olettamus, jonka mukaan Snellmanin filosofinen
perhekäsitys oli niin keskeinen osa hänen maailmantulkintaansa,
että ilman sen huomioon ottamista on mahdotonta ymmärtää
hänen yhteiskunnallista toimintaansa, kannanottojaan ja poliittisia
linjauksiaan ja pyrkimyksiään.
Elämäkerrallisen tutkimuksen tarkoituksena on aina rakentaa
luotettava kuva jostakin historiallisesta henkilöstä: hänen
ajattelustaan, elämänvaiheistaan, yksityisistä ja yhteiskunnallisista
pyrkimyksistään, toiminnastaan elämän eri alueilla,
saavutuksistaan ja historiallisesta merkityksestään. Yleensä
henkilön toimenpiteistä, puheista ja kirjoituksista saatetaan
päätellä jotakin siitä, mitkä ovat olleet hänen periaatteelliset
korostuksensa ja pyrkimystensä pääsuunnat. Henkilön
pohjimmaisia vaikuttimia yleensä voi vain arvailla.
Snellmanista on laadittu useita elämäkertakuvauksia, joissa
on eritelty hänen elämänvaiheitaan ja persoonallista kehitystään.
Näissä on usein hahmotettu myös tiettyjä Snellmanin
persoonallisuuden peruspiirteitä, joista käsin hänen toimintaansa
on pyritty ymmärtämään. Myös Snellmanin vaikuttimista on eri
yhteyksissä B muun muassa koskien hänen poliittista
toimintaansa B tehty tulkintoja. Tässä tutkimuksessa ei Renvallin
82
(1965, 242B246.) elämäkertatutkimukseen antaman suosituksen
mukaisesti etsitä tutkittavana olevan henkilön vaikuttimia vaan
pikemmin hahmotetaan hänen yksityisen ja yhteiskunnallisen
toimintansa keskeisiä rakennepiirteitä B ja niitäkin lähinnä vain
siltä osin kuin ne liittyvät hänen filosofiseen perhekäsitykseensä.
Renvallin (1965, 245B246) mukaan ne päämäärät, joihin
henkilö pyrkii, ja ne tavat, joilla hän niihin pyrkii, selittävät paljon
enemmän siitä, miksi hän tietyssä tilanteessa toimii tietyllä tavalla,
kuin vetoaminen ylimalkaiseen motiiviin. Tässä tutkimuksessa
painopiste on Snellmanin ajattelun ja toiminnan hallitsevien
rakennepiirteiden erittelyssä ja pelkistämisessä, ei motiivien
tulkitsemisessa. Tarkasteltaessa Snellmanin toimintaa puolison ja
isän rooleissa on kuitenkin ollut välttämätöntä kiinnittää huomiota
hänen luonteenpiirteisiinsä, jolloin psykologisoivatkin yleistykset
ovat olleet luontevia. Hänen ajattelunsa ja toimintansa
psykologisen taustan yksityiskohtainen selvittäminen ei kuitenkaan
ole kuulunut analyysin piiriin siitäkään huolimatta, että yksilön
perheelämä ja perhesuhteet ovat psykologisesti herkkä ja mitä
emotionaalisin asia. Snellmanin perhekäsityksen ja hänen
perheelämänsä psykologisten lähtökohtien selvittäminen olisi joka
tapauksessa varsin mielenkiintoinen ja haastava tehtävä
tutkimukselle.
Elämäkertatutkimukselliseen lähestymistapaani sisältyy siis
olennaisesti filosofinen intressi. Tämä merkitsee filosofisen
ongelmanasettelun ja päättelyn sisällyttämistä tutkimusprosessiin B
erityisesti siltä osin, mikä koskee J. V. Snellmanin
perhekäsityksen filosofista erittelyä. Filosofiseen intressiin liittyy
erityinen pyrkimys problematisoida ja täsmentää sitä kuvaa
Snellmanin filosofisesta perhekäsityksestä, jonka olen
hahmottanut hänen varsinaisesti filosofisten kirjoitustensa
pohjalta.
Kirjeet ja lehtikirjoitukset ovat oivallista lähdeaineistoa
filosofisessakin mielessä siksi, että Snellmanilla oli kynään
tarttuessaan käytännöllisesti katsoen aina ”filosofinen ote”. Niin
kirjeissä kuin lehtikirjoituksissa hän tarkasteli asioita usein myös
filosofista mielenkiintoa ilmentävällä tavalla: pohtien ilmiöiden
olemusta, analysoiden niitä käsitteellisesti ja eksplikoiden niihin
83
liittyviä käsityksiä. Siten ne B kaikessa
epäsystemaattisuudessaankin B soveltuvat myös filosofisen
tutkimuksen materiaaliksi, vaikka niitä ei alun perin olekaan
tarkoitettu varsinaisesti filosofisiksi kirjoituksiksi.
Pöytäkirjat soveltuvat huonommin filosofisen tutkimuksen
lähdeaineistoksi. Niistä (yleensä) puuttuu ajatusten esittäjän
henkilökohtaista tyyliä ilmaisevat vivahteet. Ne eivät (yleensä)
sisällä kuvausta siitä päättelystä, jonka kautta ajattelija on tullut
tiettyihin johtopäätöksiin. Pelkästään toteavat kannanotot ilman
jäsentynyttä argumentointia kuuluvat (yleensä) pöytäkirjojen
esitystapaan.
Käytettäessä filosofisessa tutkimuksessa lähdeaineistona
kirjeitä, lehtikirjoituksia ja pöytäkirjoja lähestytään historian
tutkimustapaa. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa ei ole voitu vetää
tarkkaa rajaa filosofisen ja historiallisen näkökulman välille.
Tutkimuksessa on lähestytty ensisijaisesti filosofian alaan
kuuluvaa aihepiiriä historian tutkimuksen metodein, tyypillisesti
historian tutkimuksessa käytetyn lähdemateriaalin pohjalta. On
ilmeistä, että näin menetellen on ollut mahdollista tarkastella
Snellmanin perhekäsityksestä sellaisia puolia, joita hänen
varsinaisesti filosofiset tekstinsä eivät sisällä.
Sekä Snellmanin kirjeet että hänen lehtikirjoituksensa on
kirjoitettu selkeästi. Ne ovat hyvin luettavia, joskin Snellmanin
tyyliin kuului viljellä pitkiä, monipolvisia virkkeitä. Joka
tapauksessa Snellmanin tekstien lauserakenteet ovat
johdonmukaisia eikä niihin liity sanottavia tulkintaongelmia.
Snellman kirjoitti rytmikkäästi, jopa runollisesti: sekä kirjeet että
lehtikirjoitukset osoittavat pyrkimystä esteettiseen ilmaisuun.
Hänen teksteistään ei välity lukijalle vain ankaran kylmä harkinta
ja ajatuksen johdonmukaisuus vaan myös vivahteiden taju ja
tunteen lämpö.
Olen käyttänyt kirjeenvaihdon ja lehtikirjoitusten tarkastelussa
lähdeaineistona sekä varhaisempia koonnoksia Snellmanin
kirjeenvaihdosta (Snellman 1928; Snellman Borenius 1968) että
Snellmanin koottujen teosten aikaisempaa suomenkielistä
(Snellmanin kootut teokset IBIX) ja uusinta alkukielistä (Samlade
arbeten IBXII) ja suomenkielistä koottujen teosten (Kootut teokset
84
1B24) laitosta. Olen erityisesti pyrkinyt täydentämään
aikaisempaa, ennen koottujen teosten uusimpien editioiden
ilmestymistä tekemääni analyysia näillä uusimmilla laitoksilla.
Vaimolle osoitetuista kirjeistä poimituissa suorissa lainauksissa
olen pyrkinyt käyttämään uusinta suomennosta, mutta
lähdeviitteessä olen maininnut myös varhaisemman lähdekohdan.
Lapsille osoitettujen kirjeiden osalta olen käyttänyt uusimpia
koottuja teoksia, mikä myös on ilmaistu lähdeviitteissä.
Olen valikoinut kirjeistä pitkähköjäkin suoria lainauksia, joiden
olen katsonut ilmentävän Snellmanin perheajattelua ja perheelämää
kuvaavia ajatuskulkuja. Lainaukset pitkälti ”puhuvat
puolestaan” ja tuovat esiin kirjeiden kirjoittajan oman äänen. Olen
kuitenkin liittänyt lainauksiin omia huomautuksiani, jotka koskevat
sekä asiasisältöä että kirjeisiin sisältyviä tunnesävyjä erityisesti
hänen perheajatteluaan valaisevasta näkökulmasta.
Snellmanin kirjeet ja sanomalehtikirjoitukset sisältävät
runsaasti yksityiskohtia, jotka koskevat hänen perhekäsitystään ja
omaa perheelämäänsä. Niissä on samoja ajatuskulkuja kuin
hänen filosofisissakin kirjoituksissaan, ja niitä voidaan käyttää
lähdeaineistona tarkasteltaessa Snellmanin filosofista ajattelua.
Ne osoittavat, että ”perheen puolustus” oli olennainen osa
Snellmanin poliittisyhteiskunnallista ohjelmaa. Se ei merkinnyt
hänelle vain akateemisen mielenkiinnon kohdetta vaan kuului
keskeisesti hänen monipuoliseen yhteiskunnalliseen toimintaansa.
Yksityiselämässään hän pyrki noudattamaan filosofisen
perhekäsityksensä mukaista elämäntapaa B kehottaen ja ohjaten
siihen myös vaimoaan. Se löi leimansa myös hänen ja lasten
suhteisiin.
