Kukkeat neidot, runo konfirmaatiotilaisuudessa 16.6.1845
16.6.1845
Kukoistavaiset
Ilon lapsukaiset,
Elon kevään kruunaamat!
Teille siis maljat,
Päivä on Teidän,
Tervehdyslaulut kajahtavat!
Kohtapa teille on koittava aika
Kohdata unelmat, sydänten mahti.
Vielä ei huolta, kas vielä on vieno
Kaipaus rinnassa kuohahtava.
Viaton vielä, kätkössä olkoon,
Salaisuus poskia...
Litteraturblad nro 2, toukokuu 1847: Totuus
1.5.1847
Totuus kun taivainen eessämme loisti,
Harhat ja houreet se mielestä poisti.
Puolesta sen myös kuolla voi,
Uljaasti elää ja kuolla voi.
Voimamme, intomme annoimme sille,
Soturin valan me vannoimme sille
Sydämin täysin ja sieluinkin,
Väkevin sydämin, sieluinkin.
Totuuden tuskat lannistaa voisko,...
Niin kului vuodet nopeaan, runo Johanna Lovisa Snellmanin 20-vuotissyntymäpäivänä
1.1.1848
Niin kului vuodet nopeaan,
nuo kaksikymmentä.
– Ne unelmaasi oli vaan
tuoksuista, keväästä.
Sä saman verran vielä näät
Vuosia, elämää,
Ne on kuin aallot kuohupäät,
Kuin virtaa vierivää.
Talveksi vaihtuu syksykin,
ja viimat hyytävät
Kehystää hopeesuortuvin
Poskesi kelmeät.
En kulje enää...
