Minulla on kunnia ohessa lähettää ”Ehdotus kauppakoulun perustamiseksi”. Tämä eroaa edellisestä siinä suhteessa, että opettajille ehdotetaan parempaa palkkaa ja oppilaille suurempaa koulumaksua, 60 ruplaa vuodessa 50:n sijasta. Muuten on vain sanamuotoja jonkin verran muutettu.
En tohdi uskoa, että ehdotettu opetusohjelma on sellainen kuin sen pitäisi olla. Ensimmäisenä toimena tämän koulun perustamista varten pitäisi varmaankin lähettää ulkomaille joku asiasta kiinnostunut mies tutustumaan tällaisiin oppilaitoksiin – ja tämän perusteella virheet voidaan korjata. Opetusohjelmaa ei kuitenkaan pitäisi vahvistaa lopulliseksi, ennen kuin koulu on ollut riittävien kokemusten hankkimiseksi toiminnassa ainakin 8 vuotta.
Suurimmalla kunnioituksella minulla on kunnia allekirjoittaa
Herra Valtioneuvoksen
nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
H:ki 3. toukokuuta 1861.
Suunnitelma kauppakoulun perustamiseksi
Erikoiskouluissa nuorisolle annettavan koulutuksen ei pidä koskaan olla pelkästään sellaista, mitä sanotaan puhtaasti käytännölliseksi. Ei pidä pyrkiä harjaannuttamaan nuoria pelkästään ajatuksettomaan työntekoon, vaan heidät on kasvatettava ajatteleviksi ihmisiksi, joilla pitää olla kykyä liikkua itsenäisesti ammattialallaan ja vähitellen laajentaa osaamisensa piiriä. Nykyaikana jokainen käytännön ammattikin perustuu pitkälti teoriaan ja teorian tuntemukseen, joten tätä vaille ei voida jäädä ilman käytännön toiminnalle koituvaa haittaa.
Edellä sanottu pätee täysin myös kauppiassäädyn koulutuksen suhteen. Jokaisen maan kauppiassäädyn on lakkaamatta pyrittävä laajentamaan tietämystään kyetäkseen pitämään puoliaan kiristyvässä kilpailussa vieraiden kansakuntien kaupankäynnin kanssa. Tähän kauppias ei tarvitse vain laajaa tietämystä, vaan myös ajattelun täsmällisyyttä ja terävyyttä, joka on saavutettavissa vain älyllisellä koulutuksella. Paljon maailmassa nähnyt ja kokenut hyväpäinen henkilö saattaa toki toisinaan menestyä hyvin; aina joudutaan kuitenkin havaitsemaan, että hänen kokemustensa joukossa tärkeimmällä sijalla on teoreettisen perustan puuttuminen ja että hän pitää tätä puutetta tärkeimpänä niistä vaikeuksista, jotka hänen on täytynyt voittaa. Tuollainen mies myöntää, ettei hän ole ensisijaisesti kaivannut tiettyjä nimenomaisia tietoja ja valmiuksia kuten kielitaitoa, laintuntemusta, kirjanpitotaitoa, tavarantuntemusta jne. Hän tietää, että hän on hyvää korvausta vastaan saanut taitavia apulaisia, jotka ovat hänen puolestaan huolehtineet kaikesta, mitä noihin asioihin kuuluu. Hän on ensisijaisesti kaivannut juuri teorian ymmärtämistä ja sellaista tietämystä, jota pidetään yleissivistykseen kuuluvana, kuten logiikkaa ja kielioppia voidakseen esittää ajatuksensa selkeästi ja lyhyesti niin suullisesti kuin kirjallisestikin, kielitaitoa voidakseen hankkia tietoja vieraskielisistä kirjoista ja lehdistä, tietoa vieraista maista ja kansoista sekä luonnontieteellistä tietämystä. Etenkin tällaista tietämystä hän on tuntenut tarvitsevansa, ja sen puuttuminen on aiheuttanut mitä suurimpia hankaluuksia hänen etenemiselleen. Voihan hän, kuten sanottu, muuten turvautua apulaisiin, mutta hänen on itse suunniteltava jokainen liiketoimi, arvioitava oikea ajankohta sen toteuttamiselle, otettava laskelmissaan huomioon kaikki siihen vaikuttavat seikat, tappion mahdollisuudet kuten menestymisenkin edellytykset, ja hänen on itse tätä kaikkea silmällä pitäen ryhdyttävä liiketoimeen ja vietävä se päätökseen. Kaikkeen tuollaiseen tarvitaan tätä älyllistä koulutusta, joka saa aikaan ajattelevan miehen, toimikoonpa hän millä alalla tahansa.
Kauppiaan pitää myös kyetä osallistumaan maansa, kotiseutunsa ja asuinkuntansa yleisiin asioihin. Aiheellisesti vaaditaan, että hänen on pidettävä kukkaronsa avoimena maataloutta ja teollisuutta edistäville hankkeille, jopa tieteellisten ja taiteellisten pyrkimysten edistämiselle, koska pääasiassa kauppiassääty hallitsee kansakunnan piirissä liikkuvaa varallisuutta. Tähän valmiita miehiä ei kuitenkaan kouluteta opettamalla heille pelkästään heidän ammatissaan välttämättömät taidot.
Lopuksi on ehdottomasti toivottavaa, että kauppiaallekin suodaan tilaisuus tavoitella sellaisia elämän nautintoja, joihin hänen hankkimansa vauraus antaa hänelle mahdollisuudet. Kukaan tuskin pitää oikeana sitä, että hän levittelee rikkauksiaan prameilevassa seuraelämässä. Sivistynyt kauppias rakennuttaa itselleen talon ja sisustaa sen mukavasti, koristaa huoneittensa seinät maalauksilla, kuuntelee niissä musiikkia, kokoaa kirjaston, johon useinkin sisältyy kuvitettuja loistopainoksia, joita vain varakkaat hankkivat itselleen, hän ostaa maaseutuasunnon, jonka kaunistaminen ja pitkälle kehitetty viljelykulttuuri tuottavat hänelle iloa. Jos tulevan kauppiaan kasvatus voi virittää mieltymystä tuollaiseen kirjallisuuden ja taiteen kaunistamaan kotielämään, se ei ole huolehtinut pelkästään hänen kyvystään nauttia elämästä, vaan varmasti myös kehittänyt hänestä toimeliaan, lailliseen järjestykseen kiintyneen, käytännöllisen, kaikista sivistyspyrinnöistä kiinnostuneen kansalaisen.
Tuollaista kasvatusta ei kuitenkaan anneta pelkästään käytännöllisellä koulutuksella liiketoimintaan, vaan siihen kuuluu myös yleisinhimilliselle sivistykselle perustan luova opetus.
Näihin näkökohtiin perustuu tämä suunnitelma kauppakoulun perustamiseksi, ja tästä syystä siinä on annettu etusija oppiaineille, jotka kuuluvat yleisinhimillisen sivistyksen piiriin. Jos maassa olisi ns. porvarikouluja, joissa oppilas voisi hankkia alkeistiedot, tästä suunnitelmasta olisi voitu jättää pois paljon ja ottaa mukaan vain sellainen aines, jota voitaisiin pitää erityisesti kauppakouluun kuuluvana. Alin kouluuntuloikä on kuitenkin määrätty 12 vuodeksi, ja oppilaiden hyväksymiseksi kouluun edellytetään tietomäärää, joka on hankittavissa myös ala-alkeiskouluissa.
Oppikurssi on suunniteltu nelivuotiseksi, joten oppilas lähtisi koulusta sen läpäistyään 16–18 vuoden ikäisenä.
Tähän on päädytty, jotta kauppaoppilas ei aloittaisi ammatillista toimintaansa kovin vanhana, koska iän karttuessa hänen on vaikea tottua ammatin vaatimaan liikkuvuuteen, josta pitkähkö koulun penkillä istuminen ja opiskelun jatkaminen on omiaan vieroittamaan. Kaiken kouluopetuksen tavoitteena pitää olla oppilaan kehittäminen halukkaaksi ja kykeneväksi jatkamaan lukemista omin päin. Useinkin saattanee jäädä epäselväksi, voiko ehdotetun kaltainen lyhyt koulukurssi johtaa tämän tavoitteen saavuttamiseen. Kurssin rajoittamisen sanelevat kuitenkin tulevan ammatin vaatimukset, ja vanhempien ja holhoojien asiaksi on pakostakin jätettävä ammatin käytännöllisen harjoitteluajan järjestäminen siten, että koulussa herätettyä lukuhalua pidetään yllä ja siellä perustansa saanut kyky kehittyy edelleen. Tavoitteen saavuttamiseksi olisi hyödyllistä, että jokainen oppilas saa koulusta lähtiessään opettajien laatiman kirjallisen suunnitelman opintojensa jatkamiseksi omatoimisesti, ja sen pitäisi sisältää selkeä suositus luettaviksi soveliaimmista kirjoista.
Koulun ylläpito perustuu suunnitelman mukaan opetuksen maksullisuuteen. Tällainen laskelma näyttää aiheelliselta kaikkien sellaisten oppilaitosten osalta, jotka antavat koulutusta voittoa tuottavaan ammattiin. Lisäksi oppilaiden suuri enemmistö on luonnollisista syistä aina kauppiaiden poikia, joiden isien taloutta lasten koulutus harvoin koettelee raskaasti. Jotta kuitenkin myös vähävaraisempien vanhempien lapsilla olisi tilaisuus käyttää opetusta hyväkseen, ehdotetaan, että neljännes oppilaspaikoista annetaan vapaaoppilaille.
Kun jokaista uutta oppilaitosta perustettaessa on pidettävä selviönä, että vain kokemus voi paljastaa ennakolta laaditun suunnitelman edut ja puutteet, lienee nyt käsillä olevassa tapauksessakin pidettävä oikeimpana ratkaisuna oppilaitoksen järjestelyn määräämistä vain ehdotukseksi ja opettajakunnan oikeuttamista tekemään siihen asianomaisen kouluhallintoviranomaisen suostumuksella tilanteen edellyttämiä muutoksia siihen tavoitteeseen tähdäten, että koulun johdon opittua kokemuksen kautta tuntemaan tarkoituksenmukaisimman järjestelyn tämä voitaisiin sen ehdotuksesta vahvistaa siitä lähtien noudatettavaksi.
Koulun menosääntö
Kauppakoulussa on seuraavat opettajat:
rehtori, jonka vuosipalkka on hopearuplaa 1 500
kollega, opetusaineina ruotsin, suomen ja saksan kieli
näistä koulussa virkaiältään vanhin 900
” ” matematiikka ja luonnontieteet seuraava 750
” ” historia ja maantieto kolmas 600
ylimääräinen opettaja, opetusaineina englannin kieli,
kirjanpito ym. 600
” ” laulu ja voimistelu 400
” opetusaineena piirustus 200
ylimääräinen opettaja, opetusaineina ranskan ja venäjän kieli,
arvioitu palkkio hopearuplaa 100
” opetusaineena lainoppi, neljän kuukauden kurssi,
kaksi tuntia päivässä 300
Kirjasto ja kokoelmat 300
Lämmitys, valaistus ja vahtimestarin palkka, jotka jäävät
vastaisuudessa määrättäviksi
Summa hopearuplaa 5 550
Kustannukset katetaan perimällä koulumaksua
75 oppilaalta kultakin 60 hopearuplaa vuodessa 4 500
valtionapu 1 050
sama polttopuita, valaistusta, vahtimestaria varten _______
Summa hopearuplaa 5 550
Huomautus 1. Rehtorilla ja kollegoilla on oltava loppututkinto Helsingin yliopistosta.
Huomautus 2. Laulun ja voimistelun opettajan palkka voidaan tarvittaessa jakaa, kun joku muista opettajista ottaa opetuksen hoitaakseen.
Huomautus 3. Ranskan ja venäjän kielen opettajalle maksavat erikseen korvausta tietyn taksan mukaisesti ne oppilaat, jotka käyttävät hyväkseen hänen opetustaan.
Huomautus 4. Kolmen kollegan palkat on määriteltävä siten, että heidän kannattaa suunnitella etenemistä ylempiin opettajanvirkoihin muissa oppilaitoksissa, jotta tarpeellista vaihtumista tuoreiden opettajavoimien saamiseksi tapahtuisi.
Huomautus 5. Lainopin opettajan osalta on arvioitu, että paikkakunnalta löytyy joku lakimies, joka ottaa tehtävän hoitaakseen.
Huomautus 6. Englannin kielen, kirjanpidon ja tavarantuntemuksen opettajaksi oletetaan saatavan joku paikkakunnalla asuva, koulutettu liikekirjanpitäjä.
Koska opetus voidaan aloittaa vain kahdella alimmalla luokalla, laskelmassa ei ole mukana erillistä määrärahaa koulun alkujärjestelyihin, joihin oletetun valtionavun summa lienee melkoiselta osaltaan käytettävissä, etenkin kun ensimmäisinä vuosina kouluun voidaan ottaa ainoastaan maksavia oppilaita, kun vapaaoppilaspaikat taas avataan käyttöön vain vähitellen.
Edellytyksenä on, että kruunu kustantaa koululle oman toimitilan.
Rehtori ja kollegat saavat valtion eläkkeen samojen sääntöjen mukaisesti kuin maan muiden koulujen opettajat.
Tarpeellista säästäväisyyttä ajatellen on palkattavaksi ehdotettu ylimääräisiä opettajia, joilla ei ole eläkeoikeutta, tämän kuitenkaan estämättä heitä hakemuksestaan pääsemästä kirkollisen ja kouluvirkakunnan leski- ja orpokassan eduista osallisiksi.
Jos kaikilla neljällä luokalla on läsnä oppilaita sallittu enimmäismäärä eli 30, maksavien oppilaiden määrä olisi 95 ja koulumaksujen summa 5 800 hopearuplaa.
Oheisen taulukon tarkoituksena on vain osoittaa, että ehdotettu opettajien määrä pystyy hoitamaan opetuksen.
Oppilaiden ottaminen kouluun
Kauppakouluun otetaan maksavia oppilaita, jotka maksavat vuosittain koulumaksua 60 hopearuplaa, sekä 25 vapaaoppilasta.
Jotta vapaaoppilaspaikat eivät menisi pelkästään koulukaupungissa ja sen lähiseudulla asuvien vanhempien lapsille, voitaisiin antaa esim. Helsingin, Turun, Viipurin, Porin ja Oulun kauppaporvaristolle oikeus täyttää kaupungistaan yksi vapaaoppilaspaikka sekä muille kaupungeille vuorollaan 12 vapaaoppilaspaikkaa, kulloinkin yksi paikka kaupunkia kohti, minkä lisäksi maan kolmen hiippakunnan tuomiokapitulit valitsisivat kolme vapaaoppilasta kustakin hiippakunnasta, jotta vapaaoppilaspaikkoja voisivat saada myös kauppiassäätyyn kuulumattomien perheiden lapset – tai viimeksi mainitut 9 paikkaa voitaisiin antaa myös maan yläalkeiskoulujen opettajakuntien täytettäviksi.
Oppilaita kouluun otetaan vain kerran vuodessa ja vain koulun 1. ja 2. luokalle. Minkään luokan oppilasmäärä ei saa olla enemmän kuin 30 paitsi sillä edellytyksellä, että luokalle palkataan apuopettaja.
Oppilaan kouluun ottamisen edellytykset ovat:
1. että hän on täyttänyt 12 vuotta, 2. luokalle otettaessa 13 vuotta;
2. että hän tuo kouluun todistuksen hyvästä käytöksestään ja ahkeruudestaan;
3. että hän lukee ja ymmärtää hyvin äidinkieltään, osaa kirjoittaa, on lukenut ja tuntee raamatunhistoriaa, fyysisen maantieteen perusasiat, geometrian alkeet ja osaa käyttää neljää peruslaskutapaa sekä kokonais- että murtoluvuin laskettaessa,
4. sekä 2. luokalle hyväksyttäessä osaa lisäksi 1. luokan oppimäärän.
Opetus
Kauppakoulun oppikurssi on suunniteltu nelivuotiseksi, vuosi kutakin luokkaa varten. Oppilas, joka ei ole kahdessa vuodessa suorittanut tyydyttävästi luokan oppimäärää tai ei kaksi vuotta samalla luokalla opiskeltuaan suoriudu seuraavasta luokasta vuodessa, on erotettava koulusta, elleivät erityiset syyt kuten sairaus ja muut anna aihetta säännöstä poikkeamiseen.
Oppiaineet ovat:
1. uskonto;
2. ruotsin, suomen, saksan ja englannin kieli (opetukseen yhdistettynä laskujen, kauppakirjeiden ja toimintakertomusten kirjoittamisen harjoittelu);
3. matematiikka (käytännön geometria, yleistajuinen tähtitiede, kauppalaskento ja liikelaskenta);
4. historia (sisältönä yleinen kulttuurihistoria ja kaupan historia);
5. maantieto (kuvaileva tietämys maista ja kansoista, yleiset ja elinkeinotilastot);
6. kasvi- ja eläintieteen, fysiikan ja tekniikan pääpiirteet – tavarantuntemus;
7. kirjanpito, konttorityöt, vekselikauppa ja pankkitoiminta;
8. kaunokirjoitus, malli-, arkkitehtuuri- ja konepiirustus, laulu.
Neljännen luokan oppimäärän suoritettuaan oppilas on velvollinen ennen päästötodistuksen saamista kuuntelemaan neljän kuukauden ajan kauppa-, meri- ja vakuutusoikeuden luentoja, jotka pitää tämän aineen opettaja. Tämän lyhyen kurssin tarkoituksena ei ole mitenkään syvällinen perehdyttäminen aihepiiriin, vaan vain johdatuksen ja opastavien viitteiden antaminen itseopiskeluun. Siihen on yhdistettävä sopimusten ja muiden asiakirjojen laatimisen sekä merivahinkojen laskennan käytännön harjoituksia, mikä kaikki varmaankin antaa luentomuistiinpanojen kirjoittamisen ohella oppilaille riittävästi kotityötä.
Vieraita kieliä opetetaan käytännönläheisesti. Sekä ruotsin että suomen kielioppi on kuitenkin käytävä läpi perusteellisesti, viimeksi mainittu pääasiassa oppilaiden kielitieteellisen tietämyksen täydentämiseksi, kun he eivät lue latinan kielioppia.
Ranskan ja venäjän opetusta annetaan kolmannen ja neljännen luokan oppilaille holhoojien pyynnöstä yksityisesti ja näiden kielten opettajalle maksettavaa erityistä korvausta vastaan. Tällaiset oppilaat voidaan vapauttaa osallistumasta piirustuksen ja voimistelun oppitunneille.
Vaikkakin maan oppikouluissa opetusmenetelmän suurin virhe on se, ettei koulussa opeteta, vaan ainoastaan kuulustellaan oppilaiden kotiläksyjä, tätä nurinkurista menettelyä on kauppakoulussa vältettävä. Tähän päästään, jos läksyt opetellaan koulussa opettajan johdolla ja kotiläksyjen sekä määrä että laajuus supistetaan mahdollisimman vähäiseksi. Näin meneteltäessä saattaa olla välttämätöntä lisätä opetustuntien määrään neljä viikkotuntia 1. ja 2. luokalla sekä kahdeksan viikkotuntia 3. ja 4. luokalla.
Tämä oppituntien lisäys ei ole mukana liitetaulukossa, jotta selityksittä ilmoitettua 44 viikoittaisen opetustunnin määrää ei pelästyttäisi. Tavanomainen kotona lukeminen vaatii oppilaalta kuitenkin varmasti enemmän aikaa kuin saman oppimäärän ohjattu lukeminen koulussa.
Tällaisella järjestelyllä lukujärjestykseen lisättävät 24 oppituntia vaatisivat vielä yhden opettajan palkkaamisen, ellei kullekin opettajalle määrättäisi suurempaa opetustuntien määrää kuin oppikouluissa on tavallista. Kuuden tunnin päivittäinen opetustyö ei silti oikeastaan olisi tappava työtaakka nuorehkolle opettajalle, ja sen rasitus vähenee merkittävästi, jos suurin osa tunneista käytetään oppilaan opettamiseen valvotun läksynluvun puitteissa eikä kuulusteluun. Mainitut tunnit voidaan siis jakaa seuraavasti:
rehtori 4 tuntia yht. 22 viikossa
1. kollega 6 ” 32 ”
2. ” 6 ” 32 ”
3. ” 8 ” 32 ”
24 tuntia
