Te olette halunneet kokoontua tänä iltana juhlaan minun kunniakseni ja kohottaa minulle tämän maljan. Kiitän teitä iloisin ja liikuttunein sydämin!
Voin avoimesti tunnustaa, että teidän nuorekas ja altis ystävyytenne ilahduttaa minua syvästi. Lähimmäisten hyväntahtoisuus ja pyyteetön ystävällisyys ovat kaikissa oloissa Jumalan hyvä lahja, josta ihmisen on syytä olla kiitollinen ja josta hänellä on täysi oikeus iloita. Miksi en sitten tunnustaisi, että iloitsen teidän osoittamastanne hyväntahtoisuudesta.
Juuri nyt se ilahduttaa minua jopa kaksin verroin, vaikka se tuo minulle velvoitteita, joiden kelvolliseen täyttämiseen voimani eivät ehkä riitä. Te olette ennenkin antaneet minulle osoituksia tästä suhtautumisestanne minuun, mutta ne eivät ole laskeneet hartioilleni samoja velvoitteita kuin nyt. Kun suhteeni teihin perustuu nyt asemaani tämän yliopiston opettajana, tämä osoittamanne alttius on minulle väistämättä kaksin verroin arvokasta, sillä se luo hyvän perustan toiminnalleni teidän keskuudessanne; ja tämä on toki minulle ilo, vaikka hyvin syvästi tunnenkin sen merkitsevän toimintaani kohdistuvia suurempia vaatimuksia.
Minua toki ilahduttaa sekin, että seison tässä teidän piirissänne, tämän teidän kokoontumisenne todistajana. Omasta nuoruudestani muistan hyvin, miten nuori sydän avautuu tällaisissa tilaisuuksissa tunteiden ja mielipiteiden vaihtoon, miten tunne lämmittää tunnetta ja ajatukset antavat virikkeitä ajatuksille ja miten tällaisina hetkinä moni silmä on avautunut katsomaan katuvasti menneisiin asioihin ja moni jalo aikomus on virinnyt tulevaisuudessa toteutettavaksi. Itse kullakin Teistä on myös tarve olla mukana koko sen yhteen kokoontuneen ylioppilaskunnan piirissä, johon Te kuulutte, tuntea sen jäseninä kuuluvanne tämän isänmaamme nuorison valioihin, siihen nuorisoon, jonka käsiin isänmaamme sivistys ja tärkeimmät maan kohtaloihin vaikuttavat osatekijät lähitulevaisuudessa uskotaan. Teillä jokaisella on tarve saada tästä ympäristöstä ravintoa nuorekkaalle innostuksellenne – intomielisyydelle, jota usein moititaan, mutta jota ilman mitkään ylevät pyrkimykset eivät elähdytä miehuusvuosien toimintaa – innostukselle jalojen ja hyvien tarkoitusten edistämiseen, sellaiselle intomielisyydelle, joka virittää halua ja voimaa uhrien antamiseen isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi.
Lopuksi iloitsen yksinkertaisesti ja inhimillisesti teidän kanssanne, iloisten ihmisten kanssa. Ihmisellä ei varmaankaan ole oikeutta vaatia ansaitsemakseen palkkioksi edes iloa itselleen. Ilolla on kuitenkin sellainen ominaisuus, että siitä ei voi oikein nauttia, ellei sitä ole työllä ansainnut. Katsoessani mennyttä elämääni ja jokaista pakenevaa päivää voinen sanoa, että niissä on työllä ja vaivalla ollut osuutensa. Toivon ja uskon, että useimmat teistä voivat nauttia kanssani hyvällä omallatunnolla ilon hetkestä. Jos joku tuntee sisimmässään jotakin muuta, hän voi toki odottaa iloitsevien ilon tarttuvan häneenkin – ja hyvä päätös tulevien päivien työnteosta avaa sille hänenkin mielensä.
Hyvät Herrat! Kiitän sydämellisesti teidän kohottamastanne maljasta ja tämän päivän ilosta. Kiitos!
Hyvät Herrat! Koska te olette ystävällisesti omistaneet minulle tämän illan juhlan, otan vapauden kiittää muiden vieraiden puolesta tästä juhlasta, kuten itsekin mitä sydämellisimmin kiitän.
Kiitämme saamastamme kestityksestä. Olemme havainneet, että vaikkakin teistä erään juuri äsken ylistämän pohjoismaisen naisen katsetta ja kättä olisi saatettu kaivata vähemmän runollisessa mielessä kuin ylistäjä tarkoitti – nimittäin aterian järjestelyissä, Teidän asianne ovat näiden ulkonaisten seikkojen osalta paljon paremmin kuin meillä omassa nuoruudessamme. Kiitämme myös erityisesti – ja ennen kaikkea minun on tämä kiitos annettava – tämän taidokkaasti koristellun salin ja sen ympäristön luomasta näkövaikutelmasta, se on iloinen näky siitäkin syystä, että se opettaa meidät havaitsemaan, että yliopiston nuorison piirissä tajutaan hienostuneesti, millaisin keinoin sen kokoontumisissa saadaan aikaan iloa tuottavaa nautintoa.
Tämä ei kuitenkaan ole tärkein kiitoksemme aihe. Hyvät Herrat, kiitämme teitä paljon suuremmasta asiasta kuin kestityksestä ja taideaistin ravitsemisesta. Kiitämme siitä, että te olette antaneet meidän tässäkin tilaisuudessa olla todistamassa ihmismielen ylimpien tavoitteiden edistämiseen tähtäävien jalojen tunteiden, ajattelutapojen ja pyrkimysten ilmauksia. Te olette tässäkin suhteessa paljon onnekkaampia kuin me olimme omassa nuoruudessamme; teidän keskuudessanne nimittäin elää tietoisuus, joka ei vielä silloin elähdyttänyt meidän sydäntämme, ja – sen me iloiten tunnustamme – teidän keskuudessanne myös elää paljon yleisempänä kuin meidän nuoruusaikojemme ylioppilaiden piirissä yleensäkin se henki, jonka on vallittava oikein asemansa ymmärtävän ylioppilaan tiedonhankinnassa ja tavoissa. Historia edistyykin toki siten, että nuorempi sukupolvi näin nousee vanhemman hartioille; silti vanha polvi tuntee iloa nähdessään nuoren polven keskuudessa varmoja lupauksia siitä, että niin todellakin käy. Kunpa nämä teidän keskuudestanne nousevat lupaukset toteutuisivatkin ja tuottaisivat runsaita isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi koituvia tuloksia. Näistä asioista, näistä lupauksista ja niiden tänä iltana saamista ilmauksista, toiveista, joita uskomme voivamme niihin kohdistaa – tästä me kiitämme lämpimästi ja ystävyyden hengessä!
