10.6.1842

Kiitoksia tukuittain! – Aikaa vähittäin! 

Nyt esitän lyhyen tunnustuksen! Jo 8–10 päivää sitten kirjoitin Lindhille, nimettömästi huom. Hän vastasi hyvin kohteliaasti, sanoi haluavansa mielellään ryhtyä kustantajakseni, mutta pyysi tietoa, mitä halusin painoarkilta, ei halunnut itse tarjota jne.

Vastasin silloin totuudenmukaisesti ja vilpittömästi, että olin saanut suunnilleen 37–39 riikintaalaria arkilta, mutta että kun tämä oli hieman liian laaja, minun ei varmaankaan pitäisi pyytää aivan niin paljon, koska tavoittelin pikemminkin sitä, että kirja menisi hyvin kaupaksi, ei olisi liian kallis, ilmestyisi jouluksi tai jo syksyllä ym., kuin pelkästään omaa voittoani. Tähän en ole ehtinyt saada vastausta, mutta odotin sitä tänä aamuna. – Miten nyt pitäisi toimia?

Jos ryntäisi häntä patistelemaan, se näyttäisi osoittavan kovin suurta innokkuutta, jos sen jättäisi tekemättä… vaikuttaisi välinpitämättömältä.

Eikö hyvä parahin Maisteri Snellmanini voisi suoda minulle tänä iltana suunnilleen klo 7–8 seurastaan nauttimisen kunniaa hetkeksi? – Mitäpä sillä kuitenkaan voitetaan? Oi voi! Sunnuntaikin on semmoiseen sovelias päivä. En tiedä, mitä oikein haluan ja mihin minun pitää ryhtyä. Klo 6 olen varmasti kotona. Ihmiset. kantajat, kuskit jne. samoin vierailut pitävät melua ympärilläni. – Olen pyörällä päästäni ja kyllästynyt – mutta en ole kumpaakaan klo 6. – Voi kunpa Maisteri Snellman voisi silloin tulla tapaamaan huolten painamaa

ystäväänsä S. Z:aa [Sophia Zelowia]