Tilastotietoja Kuopion läänistä
Tämän numeron liitteenä olevassa Kallaveden numerossa mainitaan prof. Reinin Suomi 1845 -aikakauskirjassa julkaisema artikkeli ”Geografiska och Statistiska notiser om kuopio Län”. Tiedot on koottu osin julkisista asiakirjoista, osin hallituksen toimeksiannosta laadituista kuvauksista. Kuinka erilaisia nämä tilastolliset katsaukset, kuvaukset ym. ovat, käy selvästi ilmi seuraavista hra Reinin esittämistä tiedoista.
Ensinnäkin tilasto kertoo, että heinäsato on läänissä tavattomasti pienentynyt. Vuonna 1824 korjattiin vielä 5 3/5 miljoonaa leiviskää, mutta 1839 sato oli pudonnut 4 1/5 miljoonaan. Menetystä siis 1 2/5 miljoonaa. Laskua oli tietyissä kihlakunnissa, molemmissa Karjalan kihlakunnissa sekä Rautalammilla. Tämä väheneminen johtaisi, kuten kirjoittaja perustellusti huomauttaa, ”siihen turmiolliseen tulokseen”, että heinäsato aikojen mittaan olisi ”yhtä tyhjän kanssa”. Tähän mietelmään voi vain lisätä, että läänin karja olisi huonosti varustautunut tilastonpitäjän toiminnan niin turmiolliseen tulokseen.
Kirjoittaja olettaa tällaisen tuloksen johtuvan tietojen virheellisyydestä. Selvää on myös, että heinäsadossa noiden viidentoista vuoden aikana on täytynyt olla nousua ja laskua. Eräs juuri tätä aikakautta hallitseva seikka on hevosten ja elintarvikkeiden lisääntyvä myynti Pietariin. On toki niinkin, että nautakarjaa ruokitaan täällä talvisin etupäässä oljilla, mutta ilman heinää ei silti voida olla. On myös tiedossa, että läänissä on sangen vähän niittymaita, mutta ei silti voida ajatella, etteikö vuonna 1824 olisi ollut viljelemättömiä niittymaita aivan niin kuin vielä nytkin löytyy runsaasti niittyviljelyyn sopivaa maata. Kaikki viittaa kuitenkin siihen, ettei maanviljely voi täällä päästä varman etenemisen alkuun ennen kuin aletaan viljellä rehukasveja eli siirrytään vuoroviljelyyn. Erilaisten lukujen yhdenmukaistamiseksi tarvitsee vain olettaa, että toinen keskiarvo koskee periodia, jolloin vuosituotto oli vähäisempi kuin toisella periodilla. Eihän ole harvinaista, että heinäsato jonain vuonna ylittää toisen vuoden 50–100 prosentilla.
Mutta jos heinäsatoa koskevat tilastotiedot vielä antavatkin jotain mahdollisuuksia ratkaista niiden arvoituksellisuutta, niin viljasatoa koskevat tiedot tuovat päivänvaloon täysin selittämättömiä tosiasioita. Vuonna 1824 kylvettiin ruista 15 000 tynnyriä, 1839 jo 28 000 tynnyriä. Jollei lähdetä siitä, että rahvas on kylvänyt tiheämpään tai että maaperä on jälkimmäisenä ajankohtana ollut edellistä heikompaa, mitä ei hevin voida ajatella, niin tästä seuraa selvästi, että ruissato on 15 vuodessa noussut noin 50 prosenttia.
Kirjoittaja huomauttaa ”omituisesta ristiriidasta” kun viljasato on kasvanut samalla kun heinäsato on pienentynyt. Hän katsoo kuitenkin ristiriidan jollain tapaa ratkeavan, jos ajatellaan että kaskeaminen ja suoviljely antavat viljasadon ilman erityistä lannoitusta, siis ilman niityn apua. Nyt on kuitenkin osoitettu peltoviljelyn vuosi vuodelta laajenevan kaskeamisen samalla supistuessa. Peltojen lannoittamiseen käytetään kyllä nykyään monin paikoin suomultaa. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan on oletettava, että peltoviljelyn ohella myös niittyviljely on lisääntynyt.
Mutta tilanteessa on vielä eräs toinenkin puoli, jota kirjoittaja ei näytä ajatelleen. On nimittäin selvitetty, että väestö Savossa ja Karjalassa kuten koko maassakin viidenkymmenen viime vuoden aikana on suunnilleen kaksinkertaistunut. Tämä tekee vuotuiseksi lisäykseksi kaksi prosenttia ja kyseisten viidentoista vuoden ajalta 30 prosenttia. Kun viljasato on samana aikana siis kasvanut 50 prosentilla, siitä seuraa selvästi, että henkeä kohti läänissä oli vuonna 1839 12 prosenttia enemmän ruokaa kuin 1824. Jos sama suhde jatkuu edelleen vuodesta 1840 alkaen, niin vuonna 1890 Kuopion läänissä on henkeä kohti laskettuna 77 % enemmän ravintoa kuin viimeksi mainittuna lähtökohtavuotena eli 89 % enemmän kuin vuonna 1824. Jos silloin saatiin esim. 100 kappaa viljaa henkeä kohti, niin vuonna 1890 saadaan 189 kappaa. Tästä tilastotieteen ”tuloksesta” voidaan siis sanoa, että se on erittäin miellyttävä yllätys jokaiselle läänin asukkaalle.
Tähän voisi vielä lisätä kirjoittajan esittämän huomautuksen, että erityisesti Kuopion läänissä väkiluku ei vuosina 1831–35 noussut, vaan pieneni neljänneksellä osin vaikeiden katojen vuoksi, mutta seitsemäsosalla läänien uuden järjestelyn johdosta. Kun kirjoittaja näyttää laskevan viljantuotannon kasvun läänissä sen nykyisen alueen pohjalta, niin väkiluvun väheneminen noina vuosina voidaan arvioida vain noin 10 prosentiksi. Väestönkasvu ei vuosina 1824–39 siten yltänyt edes 20 prosenttiin ja hyvinvointi henkeä kohti laskettuna on noussut äsken laskettuakin enemmän.
Lisäksi tulee se seikka, että myös vuonna 1839, jolloin väkiluvuksi ilmoitetaan noin 165 000 henkeä, viljasato kohosi 374 000 tynnyriin, siis noin 2 1/4 tynnyriin henkeä kohti. Ravinnon ollessa näin niukkaa on tilanteen todella jo aikakin nopeasti kohentua. Kunpa vain olisi niin onnellisesti! Eräs Saimassa vuonna 1845 esitetty laskelma osoittaa, että Kuopion pitäjässä viljasato henkeä kohti laskettuna on 60 vuodessa laskenut 4 3/10 tynnyristä 3 1/2 tynnyriin. Tämä arvio osoittaisi siis nykyisen tilanteen hra R:n esittämää paremmaksi, mutta tekee hyvinvoinnin nousun erittäin kyseenalaiseksi. Varmaa on myös, ettei läänistä enää viedä viljaa ulos kuten ennen.
Kotieläinten määristä läänissä kertovat luvut ovat yhtä arvoituksellisia kuin edellä esitetytkin tosiseikat. Niiden mukaan hevosten määrä olisi nimittäin kyseisenä aikana vähentynyt lähes 1500:lla, nautakarjan ja lampaiden kumpaisenkin noin 10 000 kappaleella. Ei tarvinne mainitakaan, ettei tämä vastaa todellista tilannetta, varsinkin kun väheneminen ei tämän mukaan olisi tilapäistä vaan jatkuvaa. Vuonna 1805 hevosia nimittäin ilmoitetaan olleen 7 000 enemmän kuin vuonna 1839, nautoja 20 000 ja lampaita 45 000 enemmän. Kirjoittaja viittaa tässä yhteydessä heinäsadon pienenemiseen, muttei sano mitään varmaa.
Nämä esimerkit osoittavat lukijalle, kuinka pitkällä maamme tilastotiede on. Ja silti on myönnettävä, että ilman tätä tiedettä ihminen elää kotimaassaan kuin vieraalla rannikolla. Onkin ilahduttavaa todeta, että kauppa- ja teollisuustilastot ovat jo kehittyneet jonkin verran pitemmälle. Etenkin tänä vuonna on F. A. T. välittänyt niistä jokseenkin tyhjentäviä tietoja. Mutta maataloustilasto on kesannolla kuten suuri osa Suomen maaperästäkin.
