Ulkomaanuutisia
Monilta tahoilta, Ranskasta, Etelä-Saksasta ja etenkin Irlannista, tulee tietoja elintarvikkeiden kalleudesta ja puutteesta. Nälänhätä ajaa Irlannin köyhää väestöä yhä yleistyvään väkivaltaan ja rikollisuuteen. Pariisissa on syntynyt mellakoita kalliin ajan takia. Genevessä taas on koettu F. A. T:n mukaan hengeltään radikaalinen vallankumous.
–––––––––––––––
Arvon sanomalehdet Helsingissä ja Turussa ovat puhuneet yhtä ja toista ensiksi mainitun paikkakunnan virkamiehille ja opiskelijoille tuhoisasta kalleudesta. Mitä itse kalleuteen tulee, niin huoneenvuokria ja halkoja lukuunottamatta Helsingissä ei ole paljoakaan kalliimpaa kuin esim. täällä Kuopiossa. Kaikki vilja ja jauhot, siirtomaatavarat sekä teollisuustuotteet ovat Kuopiossa kalliimpia. Elintarvikkeet ovat usein samanhintaisia kuin Helsingissä. Palkat ovat Helsingissä korkeammat – eivät kuitenkaan aina suhteessa työn laatuun. Silti virkamiesten palkkojen ”täytyy” Kuopiossa riittää – paitsi koululaitoksen, jonka elämä aina on laskettu tulevaisuuden varaan.
Kenenkään mielestä ei ole mitään merkillistä siinä, että opiskelijoiden elämä on nyt kalliimpaa kuin ennen. Harvoin voidaan kuitenkaan väittää niiden opiskelijoiden velkaantumisen, joita holhoojat elättävät yliopistoaikana, johtuvan hurjasta elämästä. Niille taas, joilla ei ole omaisuutta, ei ole kuin yksi keino vähentää velkataakkaa – lasten kotiopetus. Mutta nyttemmin kotiopettajana toimiminen ei ole tavallista – mikä on erittäin valitettavaa, sillä vastaleivottu ylioppilas ei voi toimia hyödyllisemmin kuin viettämällä pari vuotta kotiopettajana Helsingin ulkopuolella. Halu päästä tuloihin käsiksi aiheuttaa kuitenkin sen, että ylioppilas mieluummin tekee velkaa ja lyhentää opiskeluaikaansa. Lainansaannin helppous tukee tätä pyrkimystä. Koulujen nykyinen tila kenties tekee yksityisopetuksen harvinaisemmaksi. Mutta puutetta on myös paremmanlaatuisista työnottajista. Kukaan ei mielellään alennu kotiopettajaksi. Ennen jokainen köyhä ylioppilas kulki sitä tietä.
–––––––––––––––
Turkulainen kirjapaino on julkaissut hra K. G. U. Eklöfin teoksen ”Genealogisk och kronologisk dynastilängd”, jossa esitellään Euroopan hallitsijasuvut. Kyseessä on varsin hyödyllinen ja tarpeellinen taulukkojen kokoelma. Etenkin sukutaulut voivat olla hyödyksi, koska meidän tietääksemme yhtä täydellisiä kaavioita ei ole ruotsin kielellä julkaistu.
–––––––––––––––
Hfors Tidningar on viime aikoina hiukkasen puuhaillut mustan surman ja ruton parissa. Siitä ehkä voidaan päätellä jotakin tämän henkimaailmaan suuntautuvan lehden tulevaisuutta koskevista aavisteluista. H. T. kertoo, että rutto on levinnyt perunoista nauriisiin. Niistä sillä ei tietenkään ole pitkää matkaa lanttuihin, ja kyllähän kaikki tietävät, millaista turvaa lantturuton jälkeen enää on kaalinpäillä – ja saman tien pöhköpäillä.
Herkullisen perunan kohtalo kylläkin todella säälittää. Toivotaan nyt kuitenkin, että luonto säilyttää vanhan tapansa ja korvaa vanhan jollakin uudella.
–––––––––––––––
Huomenna vietetään kekriä laajalti ympäri Suomenniemeä. Varjelkoot kaikki pyhät raatavia talonpoikia silloin huolista ja heidän naisiaan väsymyksestä – samoin Porvoon Eukkoa [Borgå Tidningar] jälleensyntymiseltä, Helsingfors Tidningaria pahoilta näyiltä, Kapteeni Leopoldia kirjeiltä ja kaikkia pikkuneitejä nuhalta.
Huomautus kysymykseen elinkeinovapauden eduista
Morgonbladet on erään Åbo Tidningissä ilmestyneen elinkeinopakon puolustuksen johdosta muutamissa numeroissaan jälleen palannut tähän kysymykseen. Moni pitänee sen käsittelemistä vähemmän tärkeänä, koska ammattikuntalaitos kuuluu kaupunkien ja porvariston privilegioihin, joiden kumoamiseen vaaditaan sen omaa suostumusta. Miten ja koska sellainen voidaan saavuttaa, on erittäin problemaattista. Olisi tietysti toivottavaa, että lehdistö voisi aina käsitellä päivänkohtaisia asioita, siis sellaisia, joiden hahmottuminen on välittömästi käsillä. Mutta kuka pystyy nopeasti sanomaan, kuinka monta sellaista asiaa meidän maastamme löytyy. Siksi on vain harvoin tarjolla muuta kuin sellaisten asioiden teoreettista käsittelyä, jotka muualla Euroopassa ovat päivänkohtaisia kysymyksiä. Ja kuitenkin tällä teoretisoinnilla täytyy olla se etu, että kyseisestä asiasta vähitellen muodostuu jokin yleinen mielipide niin että sellainen on jo kypsyneenä epämääräistä tulevaisuutta varten.
Elinkeinokysymystä käsiteltäessä on meidän maassamme korostettava erityisesti kahta seikkaa. Ensimmäiseen, venäläisten ja ulkomaisten teollisuustavaroiden ja käsityötuotteiden runsaaseen maahantuontiin M. B. on viitannut. Jos tämä tuonti koostuisi vain loisteliaimmista ylellisyystavaroista, asia ei olisi kovinkaan merkittävä. Sille laskettava työansio ei ole kovin suuri eikä niiden valmistamisen yleensä vaatimaa ammattitaitoa ole helppo saavuttaa. Mutta kun rahvaan käyttämiä tavaroita tuodaan maahan sellaisia määriä kuin nyt, maa menettää melkoisen työansion. Kaikkialla pikkukaupungeissamme niin kutsuttu talonpoikaiskauppa on myös rihkamakaupan muodoista kaikkein merkittävin ja varmin. Ehkäisevällä tullilainsäädännöllä ei yksin saada paljoa aikaan, vaikka sellainen tulevaisuudessa olisikin mahdollinen ottaen huomioon sen käänteen, joka tässä asiassa Euroopassa on nähtävillä. Vain elinkeinojen vapauttamisesta voidaan toivoa jotain kestävää apua maan nyt vuosi vuodelta pahenevaan taloudelliseen riippuvuuteen.
Toinen tärkeä seikka on, että pauperismi ei meidän maassamme toisin kuin useimmissa muissa uhkaa niinkään kaupungeissa vaan maaseudulla. Aiemmin tänä vuonna tästä aiheesta julkaisemassamme artikkelisarjassa säästimme asian tämän puolen käsittelyn erilliseen artikkeliin. Myös nyt haluamme vain viitata voimakkaan käsiteollisuuden suuriin etuihin, osin maanviljelyn tukijana, osin tilattoman väestön päivittäin kasvavan joukon elättäjänä. Teollisuuden harjoittaminen vaikuttaa yleensäkin maatalouteen, se on tunnettu ja tunnustettu asia. Siihen on vain lisättävä, että useimmissa maissa ja erityisesti Suomessa tämä vaikutus maatalouteen on kasvavan tehdasteollisuuden kaikkein suotuisin seuraus.
Olemme nyt ottaneet asian esille osoittaaksemme erään osuvan esimerkin avulla, mitä siveellisiä seurauksia jonkin kansan aineellista toimintaa rajoittavien säädösten kumoamisesta voi olla. Ja vaikka täysin selvästi ymmärrämme lainsäätäjän vaikutuksen kansan siveellisyyteen, täytyy hämmästellä, miten iskevän todistuksen tästä asiasta esimerkkimme antaa. Se koskee kaupan vapauttamista Englannissa. Tämä seikka ei vie siltä todistusvoimaa myös elinkeinovapauden positiivisten seurausten suhteen. Tullien alennukset eivät Englannissa ole johtaneet teollisuustuotteiden tuonnin lisääntymiseen. Ne ovat vain alentaneet työntekijän elinkustannuksia ja sen seurauksena myös teollisuudenharjoittajien valmistuskustannuksia sekä hintoja, mikä taas on lisännyt tuotteiden kysyntää ja tuotantoa. Jos elinkeinovapaus voi vähentää ulkomaisten teollisuustuotteiden tuontia maahamme, niin se tarjoaa tilaisuuden työansioon ja tämä on myös Englannin tullinalennusten tärkein kansantaloudellinen vaikutus. Elinkustannusten aletessa palkkojen täytyy aina laskea ja voitto riippuu lopulta ainoastaan työansion lisääntymisestä.
