Kuopio
Kaupunkiin on saapunut taiteilijaseurue, joka on markkinoiden aikana ja niiden jälkeen ahkerasti esittänyt kaikenmoisia taito- ja silmänkääntötemppuja apunaan karhuja, hevosia, koiria ja marionetteja. Ensi sunnuntaina näytökseen lisättäneen ilotulitus. Merkillisintä seurueen esiintymisessä on sen jäsenten ruotsalaisuus. Sen taidoista voidaan sanoa samaa kuin Jean Paul sotilasharjoituksista, nimittäin että niihin sisältyvät asiat ”villakoira oppii helposti, mutta yksinkertainen talonpoika vain vaivoin”.
Teoksen ”Finland framstäldt i teckningar” täkäläiset tilaajat voivat noutaa tilaamansa 2. ja 3. vihkon tilauksen vastaanottopaikasta.
Ulkomaanuutisia
Levottomuus Tanskalle kuuluvissa herttuakunnissa on hieman rauhoittunut Kuninkaan annettua vakuutuksen, että Slesvig ja Holstein pysyvät tulevaisuudessakin toisiinsa yhdistettyinä muusta Tanskasta erillisen oman hallitusvaltansa alaisina. Englannin Pariisin- ja Madridin-suurlähettiläät ovat esittäneet vastalauseensa Montpensier'n herttuan ja Espanjan Prinsessan avioliittoaikeita vastaan. Asia ei varmaankaan muuten herättäisi poliittista kiinnostusta, mutta sisar perii kruunun, jos nykyinen Kuningatar kuolee ilman rintaperillisiä, ja Englantia ärsyttää se mahdollisuus, että Tuileries'n hovi pääsisi siinä tapauksessa vaikuttamaan Espanjan asioihin.
–––––––––––––––
Helsingissä ilmoitetaan painosta ilmestyneeksi hra professori Ilmonin teos ”Bidrag till Nordens Sjukdomshistoria”. Ensimmäinen osa, joka kattaa vanhimmista ajoista 1400-luvun loppuun ulottuvan aikakauden, on lähes 30 [p.o. 20] painoarkin laajuinen. Kun myöhemmiltä ajoilta on käytettävissä yhä lukuisampia ja yksityiskohtaisempia lähteitä, tämän teoksen voidaan olettaa kasvavan sangen laajaksi. Maan yliopistossa lääketieteellinen tiedekunta näyttääkin olevan yhä selvemmin se, joka välittää jonkin verran oppia vähemmän oppineille maanmiehilleen. Sen etuna on myös oma tieteellisesti koulutettu lukijapiiri. Teologinen tiedekunta on kuitenkin tässä suhteessa kiistattomasti vieläkin paremmassa asemassa. Lienee kuitenkin kulunut vuosikymmeniä siitä, kun yleisö on siltä taholta saanut minkäänlaista tietoa teologian tilasta täällä kotimaassa tai muualla niissä maissa, joissa tätä tiedettä vielä harjoitetaan.
–––––––––––––––
Planeetta n:o 12. Astronomit olivat jo kauan sitten huomanneet, että aurinkokuntamme kauimmaisen planeetan Uranuksen liikkeissä oli jotain omituista ja olettaneet, että se johtuisi vielä kauempana sijaitsevan planeetan vaikutuksesta. Tämän johdosta muuan kelpo laskumestari, hra Le Verrier ryhtyi laskemaan, kuinka suuri kyseisen planeetan pitäisi olla, mikä sen etäisyys auringosta olisi jne., jotta Uranuksen liikkeet voitaisiin tyydyttävästi selittää. Eräänä kauniina päivänä Le Verrier sitten sanoo muille astronomeille: ”Sillä ja sillä linjalla taivaankannella, hyvät herrat, voitte löytää planeetan, joka on 140 kertaa niin suuri kuin meidän maapallomme.” Kaikki astronomeiksi kutsuttavat tarttuivat heti kiikariin ja kuljettivat sitä edestakaisin osoitetulla linjalla. Hra Galle Berliinistä oli se, joka 23. syyskuuta sai havainnon uudesta kiertolaisesta, joka niin kauan oli saanut valonsa meidän auringostamme ilman että kukaan oli siitä tiennyt.
Lukija kenties muistaa, että noin vuosi sitten löydettiin jälleen uusi planeetta. Silloin astronomeilta puuttui yksi palanen planeetasta, joka luultavasti jonkin komeetan varomattomuuden vuoksi on rikkoutunut ja josta on saatu selville vain neljä pientä palasta, Vesta, Juno, Ceres ja Pallas.
Emme sano mitään – niin lukijan täytyy tunnustaa, että todella pitkälle on tultu, kun tällä tavoin voidaan etukäteen määritellä, mitä kappaleita täydelliseen aurinkokuntaan kuuluu ja heti kun ollaan varmoja asiasta, ne voidaan poimia esille niin kuin taivaankansi olisi hylly. Olisi hauska tietää, mitä maailmanpalasia herroilta astronomeilta vielä puuttuu. Jokin sellainen voitaisiin mahdollisesti löytää täällä Kuopiossa Puijovuoren huipulla, sillä siellä on iltaisin paljon tähtiä näkyvissä.
Ruotsin uusista irtolaisia ja yleiseen työhön määrättyjä
koskevasta asetuksesta
Äskettäin koetimme eräässä artikkelisarjassa käsitellä elinkeinovapauden etuja ja siinä yhteydessä myös niin sanotun laillisen suojelun väljennettyjä kategorioita. Mitä hyvänsä vastaväitteitä voidaankin esittää vaikeudestamme myöntää näitä etuja, niin jokaisen ajattelevan täytyy kuitenkin tunnustaa, että oikeutta harjoittaa mitä hyvänsä rehellistä elinkeinoa millä hyvänsä paikkakunnalla tulee pitää missä tahansa yhteiskunnassa tavoittelemisen arvoisena päämääränä.
Itse asiassa yhteiskunnan vaurastumista edistetään vain sellaisten säädösten avulla, jotka saavat sen kansalaisten voimat toimintaan. Ylistystä viisaudesta ei lainsäädännölle hanki säädöksen kirjain vaan kansalaisten halu toimia sen hengessä. Mutta ihmisen halua ei herätetä positiivisilla säädöksillä. Siitä syystä sellaisia onkin vähän. Laki sisältää yleensä kieltoja, ei käskyjä. Kiellot eivät kuitenkaan voi koskaan tähdätä yksilön halun tukahduttamiseen tai hänen toimintansa haittaamiseen. Niiden tarkoitus on vain tehdä jokaisen kansalaisen vapaus mahdolliseksi niin että yhden yksilön toiminta ei saa estää toisen toimintaa. Niin kauan kuin yhteiskunta ei voi antaa kaikelle kansalaistoiminnalle samaa suojaa, vaan se joutuu erityisillä laeilla varoittamaan toisesta toiminnan lajista jonkin toisen kustannuksella, niin lainsäädäntö ei vielä ole päässyt oikealle kehitysasteelle. Mutta kun yhteiskuntajärjestys on niin vakaa, ettei mikään erillinen toiminnan muoto tarvitse erillisia suojelulakeja, vaan kaikki lait antavat saman suojan kaikille, niin myös jokainen yksilö saa eniten tilaa toimia halunsa ja voimiensa mukaan.
Ja tarkkaavainen tarkastelija todellakin huomaa, että lainsäädäntö kuten inhimillinen tieto yleensäkin on aina alkanut lähinnä olevasta ja yksittäisestä. Kun yksittäisiä lainmääräyksiä on riittävän paljon antamaan kokemukselle ja oivallukselle varmaa pohjaa, lainsäädäntö on muuttunut yhä yleisemmiksi ja kattavammiksi määräyksiksi. Olemmekin sitä mieltä, että myös ammattikunta-asetukset ja laillista suojelua koskevat määräykset ovat vähitellen väistymään joutuvia lakeja, koska samanlaiset lait kuin esim. virkamiehen oikeutta suojeleva riittävät myös kaupan, teollisuuden ja maanviljelyn edistämiseen. Sanalla sanoen: kaikkien yhteiskuntien lainsäädäntö pyrkii tekemään siitä, mitä kutsutaan yleiseksi laiksi eli henkilökohtaisen vapauden turvaavista laeista ainoan lain. Ja vain sillä tavoin voi yhteiskunnassa vallita sellainen vapaus, joka kutsuu yksilön kaikki voimat toimintaan samalla kertaa oman olemassaolon turvaamiseksi ja yhteisen edun puolesta.
Tämän lehden edellisessä vuosikerrassa, uutta köyhäinhoitolakiehdotusta käsittelevässä artikkelissamme mainitsimme Preussin uudesta laillista suojelua koskevasta laista. Tuo laki myöntää kaikille alamaisille oikeuden oleskella ja asua missä hyvänsä vain itselleen edulliseksi katsovat. Vain harvat tapausluokat kuten häpeälliset rikokset ja henkilön ”todistettu” kyvyttömyys elättää itseään antavat kunnalle, kaupungille tai kylälle mahdollisuuden torjua yksilö, joka sen alueelle haluaa asettua asumaan.
Mainittu Ruotsin lakiehdotus näyttää pääpiirteissään lähtevän samoista periaatteista. Sen ensimmäinen pykälä kuuluu näin:
Suojattomana pidetään sitä, joka ei ole yleisessä toimessa tai harjoita vapaita taiteita, opintoja, kauppaa, tehdasliikettä, käsityötä, merenkulkua, maanviljelyä, vuorityötä tai muuta vastaavaa elinkeinoa tai todistettavasti saa elatustaan omista varoistaan tai jonkin toisen hoidossa tai jolla ei ole sellaista tointa, josta vallitsevat talonpoikia ja palvelusväkeä koskevat säädökset sekä kauppa-, tehdas- ja käsityösäädökset määräävät, tai joka muussa tapauksessa ei asianomaisen viranomaisen, virkamiehen tai kunnanedustajan tai seuraavassa pykälässä mainitun pitäjän tai kaupungin edusmiehen, jossa henkilö asuu, antaman todistuksen nojalla ole siellä tunnettu rehellisesti itsestään huolehtivana henkilönä.
Tästä säädöksestä näkee, ettei ketään sellaista pidetä suojattomana, joka ei kyvyttömyyden, laiskuuden tai huonotapaisen elämänsä vuoksi ole kyvytön huolehtimaan itsestään rehellisesti. On tosin totta, että myös niiden, joilla ei ole vakinaista virkaa tai tointa, täytyy hankkia itselleen todistus siitä, että he eivät ole yhteiskunnalle rasitteeksi. Mutta tätä ei voine pitää sen ankarampana velvoitteena kuin muitakaan velvollisuuksia hankkia lupa jonkin ammatin harjoittamiseen tai vakituiseen virkaan ryhtymiseen. Sellaisen todistuksen voi sitä paitsi antaa yhtä hyvin valtion viranomainen kuin kunnallinenkin virkamies eikä sellaisen saamisessa siten pitäisi olla vaikeuksia yhtä vähän kuin minkäänlainen puolueellisuus voi sen myöntämisessä tulla kysymykseen. Seuraavassa pykälässä mainittava valvoja on myös kunnallinen virkamies, jollaisia jokaiseen seurakuntaan on nimettävä kaksi tai useampia valvomaan osattomia ja joiden toimesta säädetään tarkemmin samassa määräyksessä.
Vielä selvemmin asetuksen lempeä henki ilmenee siitä, mitä osattomien kohtelusta säädetään. Heihin kohdistettavasta pakosta säädetään seuraavassa määräyksessä:
Osattomalla ei ole oikeutta lähteä sen kaupungin tai pitäjän ulkopuolelle, johon hän kuuluu, ellei hänellä ole passia tai lupatodistusta (valvoja myöntää viikon poissaoloa varten).
Valvojalla on kerjäävään tai yleistä apua nauttivaan irtolaiseen nähden isännänoikeudet niin että tämä on velvollinen suorittamaan sen työn, jonka valvoja hänelle määrää. Samoin valvoja nauttii kaikenlaista irtolaisen puolelta tulevaa väkivaltaa tai loukkausta vastaan aina samaa suojaa kuin minkä laki antaa isännälle. Jos valvoja asettaa irtolaisen työhön jonkin toisen luokse, tällä on sama oikeus ja turva kuin valvojalla.
Sitä tapausta varten, että irtolainen laiskuuttaan ja pahansuopaisuuttaan vastustaa kaikkia yrityksiä työn hankkimiseksi itselleen, määräys ei sisällä erityisiä säädöksiä vaan viittaa ainoastaan myöhemmin annettaviin määräyksiin pakkotyölaitosten perustamisesta. Yleiseen työhön tuomitaan vain häpeällisistä rikoksista rangaistut, tuomitut tai aiheellisesti epäillyt ja myöhemmin tuomittavat henkilöt, jos pitäjänasiamies tai valvoja heidät tällaista tarkoitusta varten kuninkaan käskynhaltijalle irtolaisiksi ilmoittaa. Kuitenkin myös tätä tapausta varten säädetään tarkkoja määräyksiä, jotka pyrkivät estämään kaikki henkilökohtaista vapautta loukkaavat väärinkäytökset. Muutoinkin määräys sisältää tarkkoja ohjeita siitä, kuinka työvankeuteen tuomittua irtolaista tulee kohdella.
Vain kaksi seikkaa voi meidän mielestämme herättää epäilyksiä asetuksen tavoitteleman päämäärän onnellisesta saavuttamisesta. Kuhunkin seurakuntaan valittavilla valvojilla on varsin monta velvollisuutta täytettävänään ja erityisesti suuremmissa yhteisöissä heidän työtaakkansa voi tulla aivan liian suureksi, jotta sellaisen voisi hoitaa täysin vapaaehtoisesti. Voidaan toki odottaa, että kaikkialla on ihmisiä, jotka todellisesta ihmisrakkaudestaan mielellään uhraavat vähäosaisten hyväksi vähän enemmänkin kuin pienen rahasumman ylijäämistään. Mutta päivittäinen, tiukka huolenpito, joka ei ole kovin miellyttävää ja toisinaan rauhatontakin, vaatii kuitenkin enemmän vapaata omista huolista kuin mitä useimpien ihmisten osaksi koituu. Ilman sellaisia uhrauksia köyhiä taas ei kyetä hoitamaan tarkoituksenmukaisesti – ja etenkään saamaan aikaan parannusta totuttamalla heidät työhön ja järjestykseen. Jos siis tulisi tarpeelliseksi palkata jokaiseen kuntaan valvoja, joka kunnallislautakunnan alaisuudessa huolehtisi noiden velvotteiden yksityiskohtaisesta täyttämisestä, niin kustannukset olisivat sangen vähäiset toimenpiteestä saatavaan hyötyyn verrattuna. Toinen seikka, joka kuitenkin vain tietyillä paikkakunnilla voi haitata hankkeen menestymistä, on se, ettei irtolaisille tahdo kaikkina vuodenaikoina löytyä sopivaa työansiota. Näyttää kuitenkin luultavalta, että itse asetuksen toteuttaminen tulee luomaan työansiota myös sinne, missä sellaista ei muutoin ole. Kunnathan pyrkivät hankkimaan irtolaisille työtä millä ehdolla hyvänsä, kunhan tämä siten vain ansaitsee elatuksensa. Ja pieni päiväpalkka saanee monet ottamaan vastaan sellaisen työn silloinkin kun hänellä ei ole välttämätöntä työn tarvetta.
Jätämme tässä esitetyt Ruotsin asetuksen määräykset lukijan suosiolliseen harkintaan, koska jokainen oivaltaa helposti, että sen periaatteet osaksi voidaan toteuttaa vain kunnan oman huolenpidon kautta. Se turva, jota monelle joutilaalle nyt annetaan ilman mitään ehtoja, synnyttää proletariaattia ja kerjuuta. Jos sitä vastoin jokaisessa seurakunnassa ryhdytään toimiin elatuksen ja ansion hankkimiseksi työttömille, niin myös vastahakoiset voidaan pakottaa alistumaan kunnallislautakunnan tai valvojan määräyksiin, jos he vain sillä tavoin voivat saada laillisen suojeluksen. Ruotsalaisasetuksen tärkein saavutus on kuitenkin jokaiselle yksilölle suotu vapaus elättää itsensä rehellisesti millä tahansa maan paikkakunnalla hän itse katsoo sen voivan parhaiten tapahtua. Emme epäile, etteikö Suomessa moni vain säälistä anna laillista suojelua ihmisille, joille hän ei kykene antamaan työtä ja elatusta: On helppo ymmärtää, että tällainen tilanne lisää velttoutta ja rohkaisee kerjäämistä. Myös Ruotsissa on kuitenkin jäljellä vielä toinenkin tärkeä toimenpide proletariaatin synnyn estämiseksi, nimittäin elinkeinovapauden julistaminen. Myös tätä hyödyllistä uudistusta odotetaan ensi tilassa. Kolmas tilattomien lukumäärän kasvun syy, tilanjaon vaikeuttaminen, on siellä jo voitettu.
